Vaelluskenkien valinta ei ole mikään yksinkertainen juttu. Itse en koskaan tilaisi kenkiä sovittamatta, koska kaikki kengät ovat vähän erilaisia lestiltään ja valmistajien kokomerkinnät vaihtelevia. Omat jalkani eivät ole mistään siroimmasta ja naisellisimmasta päästä, joten jo tavallisten lenkkareidenkin valintaa joutuu miettimään ja sovittelemaan joskus ihan naurettavuuksiin asti. Minulla on aika leveät jalkaterät, toisessa jalassa vielä orastava vaivasenluu. Nilkkani ovat paksut, välillä naurankin, ettei minulla ole nilkkoja ollenkaan. Kengät ovat siis minulle hyvin henkilökohtaiset ja kun löydän sopivat, pidän niistä hyvän huolen.
Edelliset vaelluskenkäni kestivät 10 vuotta. Ostin ne aikoinaan ihan pieniä retkiä, marjastusta, sienestystä ja virvelin heittämistä ajatellen. Käytännössä ne olivat minulla jalassa kaikkina muina vuodenaikoina paitsi talvipakkasilla ja kuumilla kesäkeleillä. Meindl oli merkki ja ne istuivat jalkoihini kuin toinen iho. Koskaan en saanut rakkoja niillä kävelystä.
Kun lähdin Lemmenjoelle vaeltamaan muutama vuosi sitten, alkoi kenkien pohjat murenemaan alta. Loppu tuli vastaan. Kengät olivat muuten ihan loistokunnossa ja otinkin niistä talteen kaiken irtoavan, kuten pohjalliset ja nauhat. Vähän suretti erota hyvistä kengistä.
Pidin välillä taukoa vaelluskengistä ja vaelsin lenkkareilla. Se oli kuitenkin haastavaa. Jalat väsyivät ja kastuivat helposti. Ostin edullisesti käytetyt Meindlit nettikirpputorilta, mutta kengät eivät istuneet jalkoihini. Koko oli liian pieni, varpaat osuivat alamäissä kärkiin ja tuntui että kynnet irtoavat kivikkoisessa maastossa.
Kun minulla oli reilu puoli vuotta pitkän vaelluksen alkuun aikaa, päätin hommata vaelluskengät. Ne täytyi ehtiä ajaa sisään hyvin ennen tosi toimia. Menin Partioaittaan Jyväskylässä ja kokeilin muutamia malleja. Meindl ei enää tuntunutkaan sopivalta jalkaani, vaikka olin aivan varma, että haluan samanlaiset kuin vanhat rakkaat kenkäni olivat olleet. Jalkojeni muoto oli muuttunut iän ja maailmaan saatettujen lasten myötä.
Oli iltapäivä, olin väsynyt. Jalkojen tuleekin olla turvonneet ja rasittuneet, kun sovitellaan vaelluskenkiä. Sidoin nauhat tiukasti kiinni ja kävelin ympäri liikettä. Kokeilin keinotekoista ”rinnettä”, kuinka jalka liikkuu kengässä alamäessä ja sivuttaisliikkeessä. Käytin aikaa.
Kengikseni valikoitui Hanwagin Tatra Lady GTX. Reilusti tukea nilkoissa ja pohjan jäykkyys keskitasoa, aika jäykkä kuitenkin. Jalkani koko on normaalisti 39,5 tai 40 ja otin vaelluskengät kokoa 42. Vaikka voisi luulla niiden olevan aivan liian isot, ei se mene ihan niin yksinkertaisesti. Käytän kengissä kaksia sukkia; alla merinovillaa ja päällä paksua itse kudottua villaa. Kiristän nauhoilla kengät tiukasti, jolloin jalka ei pääse heilumaan kengässä. Varpaille jää reilusti tilaa liikkua, eikä ne pääse missään tilanteessa koskemaan kengän kärkeen. Tarkenen kengillä myös talvipakkasilla.
Kävelin kenkiä sisään ennen vaellusta noin 200 kilometriä. Vaihtelin maastoa, kävelin rinteitä, kivikoita, pehmeää maata, suota ja savikkoa. Pidin painoreppua selässä kävellessäni, että sain käsitystä kuinka jalat turpoavat rasituksessa. Käytin samaa sukkayhdistelmää ennen vaellusta, mitä aioin vaelluksellakin käyttää. En saanut rakkoja aikaan. En sisäänajossa enkä vaelluksella.
Vaelluksella nivouduin kenkiini kiinni ja ne tuntuivat olevan osa minua. Jokaisella lounastauolla otin kengät jalasta, nostin pohjalliset ulos ja annoin kenkien ja jalkojen tuulettua ruokailun ajan. Lenkkeilen vaelluskengät jalassa säännöllisen epäsäännöllisesti nyt talvellakin, koska haluan jalkojeni muistavan kengät. Tulevia pidempiä reissujakin silmällä pitäen vaelluskengät on hyvä pitää jatkuvassa käytössä.
Kun hommaat vaelluskenkiä, muista:
- Mene liikkeeseen iltapäivällä/illalla väsyneillä jaloilla
- Kahdet sukat päällekkäin AINA
- Sovittele, kävele, ota aikasi
- Varpaiden täytyy pysyä irti kärjistä myös alamäessä
- Harkitse, älä hätiköi!
Kuukausi yksin erämaassa 
Näitä ohjeita noudattamalla löytyy varmasti oikea kenkä. 🙂 Itse tein pari vuotta sitten samat peliliikkeet, kun vanhat Meindl Island Ladyt joutuivat eläkkeelle. Meindl’t olivat muutoin ehyet, mutta kivirantti alkoi irvistellä, eikä pitänyt enää suutarin liimauksesta huolimatta. Lisäksi ikääntymisen myötä ennen sopiva lesti alkoi tuntua ahtaalta – oli siis hyvä syy kävellä Partioaittaan ja etsiä leveään jalkaterään sekä pökkelönilkkaan sopiva kenkä. Valinta osui Hanwat Tatra Top Wide Gtx -kenkään, koko 42. Normaasti kenkäni on kokoa 39-40, joten vaelluskenkiä ostaessa pitää oikeasti uskaltaa ostaa totuttua kokoa isommat.
TykkääTykkää
Mehän ollaan siis aika samanlaisilla kenkäkokemuksilla liikenteessä ☺
TykkääTykkää
Suosittelen niin sanottua kuorikenkää, eli nahasta tehty armeijan mallinen, ei tarvitse hyvin sisäänajanutta lempikenkää vaihtaa enää koskaan. Niihin saa valmistajalta 50 € hinnalla postimaksuineen vaihdettu uudet pohjat aina tarvittaessa 5-10 vuoden välein. Vesitiiviit ovat oikealla nahkakäsittelyllä sekä hengittävät mukavasti. Kastuessakin esim puron läpi käveltyä kuivuvat nopeasti. Itse käytän Lundhags: http://www.lundhags.se/Produkter/Kaengor
TykkääTykkää
Asiaa kirjoitat. Itse olen viimeksi ostanut uudet vaelluskengät 1½ vuotta sitten. Sovittelun loppusuoralla oli vastaavat puolijäykät kengät kolmelta eri valmistajalta, osasta miesten malli, osasta naisten malli ja useampia vierekkäisiä kokoja. Yllättävän isot erot oli saman kengän samassa mallissa eri sukupuolelle suunniteltuna. Sama kokonumero naisten mallina oli ahdas, miesten mallina sopiva. Lopulta päädyin Meindl Kansas GTX -kenkiin, miesten koossa.
Iso kiitos Turun Scandinavian Outdoorin kenkämyyjille. Todella osaavaa porukkaa! Nytkin (kuten aiemminkin) olen ollut todella tyytyväinen yhdessä valittuihin kenkiin. Onneksi myivät minulle kokoa isommat, kuin olisin itse valinnut.
TykkääTykkää
Minulla on nyt ensimmäiset vaelluskenkäni varsinaisen koitoksen edessä, kun lähden caminolle Espanjaan. Olen sisäänajanut kenkiä harjoitellessani tuhannen kilometrin verran ja nyt vuoden alusta käyttänyt niitä ihan kaikkeen kulkemiseen (pl. hamereissut ravintolaan tai teatteriin). Minulla ei ollut mitään kokemusta vaelluskengistä, mutta Partioaitassa sain apua ja neuvoja, olen ollut tosi tyytyväinen. Saa nähdä olenko edelleen, kun toukokuussa palaan kotiin 😀
TykkääTykkää
Aivan kuin oma kirjoitukseni. Vanhat ja rakkaat, vuonna 2007 ostetut Meindlin Vakuum GTX-kengät vaihtui Hanwag Tatra wide GTX:ään. Kengät myös minulla jokapäiväisessä käytössä olleet ja hienosti hyvällä hoidolla kestivät näihin päiviin asti. Vuosien saatossa jalan muoto on muuttunut ja nyt Hanwag tuntui oikealta valinnalta. Sisäänajo alkaa syksyn vaelluksiin alkaa, jännittä tuleeko näistä uusista kengistä yhtä rakkaat ja pitkäikäiset.
TykkääTykkää
Vau, upeeta! Luin pari osiota, ja ihastuin tapaan, jolla kirjoitat ja mistä kirjoitat. Kiitos siitä!
Googlasin ’vaelluskengät Koko’ ja päädyin lukemaan vanhojen kenkiesi luopimisen tuskasta ja uusien metsästyksestä ja sen jälkeen luin Minä Abaut -osiosta.
Päädyin etsimään aiheesta, kun olen niin suruissani, koska olin ostanut ulkomailta liian suuret vaelluskengät! Kaksi numeroa isommat kuin normaalikokoni tuntuivat hyviltä kenkäkaupassa, jossa tosiaan kävin käveltyäni kaupungissa 40 asteen kuumuudessa koko päivän. Tulin Suomeen ja olen yrittänyt ajaa kenkiä sisään pientä vaellusretkeä varten eri pohjallisia vaihdellen kaupunkielämässäni, sisällä ja pienillä maastoretkillä ja olen vain kerta kerran jälkeen todennut että olin ostanut liian suuret kengät, itku. Olen siis perustallaaja, tottumaton vaeltaja, enkä ajatellut sijoittaa kenkiin ihan hirveesti, mutta maksoin kengistä sen verran, etten vain tätä yhtä tulevaa reissua varten voi uusiakaan hankkia. Nyt on kuitenkin ilo suuri, kun luin että vaelluksessa tulee ollakin normaalia suurempi koko. Nyt vaan yritän ajaan kenkiäni sisään kaksilla sukilla ja haen tottumista maastossa enkä sisätiloissa. Kiitos, aivan ihanaa ja valoisaa jatkoa sinulle!
TykkääTykkää