On jännää, miten eri tavalla ihmiset miettivät asioista. Toiset ovat selkeästi mielipidejuttuja, mutta itse pidän aika tiukastikin joistakin asioista kiinni. Osittain syynä on se, että liikun luonnossa niin vapaalla kuin työssäkin ja asioiden selkeyden vuoksi on puhuttava retkeilystä ja vaeltamisesta tietyillä tarkoituksilla.
Olen seurannut aiheen ympärillä liikkunutta puhetta jonkun aikaa. Toisille vaellus on päiväretki hotellista käsin, toisille viikko etenemistä kaikki tarvittavat kamat mukana. Toisille vaeltaminen on mielentila, toisille selkeää toimintaa, jolla on alku ja loppu. Jotkut puhuvat olleensa vaelluksella, kun ovat kävelleet pari kilometriä suuntaansa ja yöpyneet maastossa tai autiotuvassa, palanneet sitten kotiin tai siirtyneet autolla seuraavaan yöpaikkaan.
Itselläni asioilla on selvät merkitykset. Olen kävelyllä, jos käyn metsässä tai poluilla parin kolmen tunnin ajan, valokuvailen tai haahuilen muuten vaan. Olen retkellä, kun minulla on eväät mukana, selkeä reitti tai paikka, mitä aion käydä katsomassa. Vaeltamassa taas olen silloin, kun olen reissun päällä vähintään kaksi-kolme yötä, siirryn joka päivä kunnon matkan paikasta toiseen ja kannan selässäni kaikki tarvittavat varusteet.
Yle Puheella oli syksyllä ohjelma ”Kaikki paitsi retkeily on turhaa”, jossa Peltsin vieraana oli Joppe Ranta ja Joel Ahola kertomassa näkemyksiään retkeilystä. Ohjelman voi kuunnella täältä. Aivan uutta keskustelua retkeilystä ja vaeltamisesta, erityisesti (nuorta) naisnäkökulmaa käyttäen taas täällä. Siellä Kaukokaipuu blogin Nella ystävänsä Evan kanssa juttelee täysin toisella tavalla aiheista.
Kaksi nuorta naista antaa todella erilaisen kannan aiheeseen, kuin kaksi (voisiko sanoa) keski-ikäistä miestä. Kaikille heistä luonto taitaa tavalla tai toisella antaa myös elinkeinoa. Itse kun vielä heitän lusikkani soppaan, eroavat näkemykseni vähän molemmista, mutta vähemmän äijäkonkareiden ajatuksista. En tiedä, ehkä se on ikäjuttu.
Jos vaeltaminen olisi minulle ”mielentila”, olisin vaelluksella, kun kävelen rappuja ulos asunnostani. Olisin vaelluksella silloin, kun kävelen kaupasta kotiin ruokaostokset rinkassa, tai kun oikaisen bussipysäkille oikopolkua pitkin. Mieleni on usein vaelluksella, vaikka keho ei olisikaan. Ei sekään huono juttu ole!
Olen aina vastustanut lokerointia, mutta tykkään asioiden selkeistä termeistä. Eli yksinkertaisesti omat termini menevät näin:
Retki = 1 yö maastossa, vähintään eväät mukana päiväretkellä
Vaellus = vähintään 2-3 yötä maastossa, yöt eri paikoissa, kaikki tarvittava mukana
Pitkä vaellus = 10 vuorokautta tai enemmän yhtäsoittoa maastossa, etenemistä joka päivä, kaikki tarvittava mukana
Retkeillään tai vaelletaan, käydään kävelyillä tai hiihtolenkeillä. Muistetaan vaan se, että tärkeintä on nauttia luonnosta.
Kuukausi yksin erämaassa 
Kiitos hienosta jutusta, Minna! Veit asian vielä vähän pidemmälle, enkä voi kuin kompata: mielentilana vaellus on minulla jokapäiväistä, kuten sinunkin esimerkissäsi, samoin komppaan vaellusta ja pitkää vaellusta. Ne voi hyvin erotella, sillä meistä etenkin Eva tekee aina pitkiä vaelluksia, minä teen muutaman päivän matkoja mutta sitten myös viikonkin rykäisyjä.
Ja tiedätkö, mietittiin heti ensimmäistä jaksoa nauhoittaessamme, että olet meidän molempien esikuva ja tahtoisimme sinut ihan ehdottomsti johonkin jaksoon vieraaksi. ❤
TykkääLiked by 2 people
Olen kanssasi samoilla linjoilla. En osaa puhua yhden reissusta vaelluksena. Siksi varmaan yleensä puhun kaikista reissuina oli ne sitten yhden yön tai viikon reissuja meloen, kävellen tai hiihtäen. Päiväseltään eväiden kanssa käydyt ovat retkiä.
TykkääTykkää
Etkö lainkaan PATIKOI?
TykkääTykkää
Tosiaan, kuuluisiko retken ja vaelluksen väliin joku ”vähäpätöisempi” nimitys, kuten patikka? 😉 Ite olen taipuvainen ajattelemaan juurikin näin, että ne lyhyet yön tai kahden reissut, joiden aikana kuitenkin siirrytään useita kymmeniä kilometrejä, on juuri patikoita, isommat sitten vaelluksia. En tykkäis kyl itekään ruveta lokeroimaan, koska se menee herkästi liian tarkaksi kun rupee miettimään rajoja, että näihin olen tarkotuksella ite jättänyt vähän semmoset löyhemmät rajat ja välillä lyhyempikin reissu voi tuntua vaellukselta ja pidempi patikalta. Eipä näihin termeihin ole vielä EU puuttunut, että sotketaan nyt vielä aikamme 😀 Siinähän se vasta riemu repeää kun isketään pöytään standardit tietyntyyppisen reissun pituus- ja käyryysvaatimuksille!
TykkääLiked by 1 henkilö
Olipa hauska törmätä tähän kirjoitukseen tässä kotiinpaluun kymnyksellä. Retkikuntakrapula ei ole ihan vielä iskenyt, mutta olo on aika tokkurainen… Johtuisikohan siitä, että määrittely – tai sen tarve – tuntuu ainakin nyt täysin irrelevantilta ja jopa teennäiseltä. Mielipiteet ja kokemukset ovat kuitenkin niin subjektiivisia, miten ne pakottaa muutaman sanan muotoon? Jos ei tarvitsisi markkinoida ajanjaksoja maastossa, niin voisin jopa alkaa yrittää systemaattisesti välttää noiden termien käyttöä. Mutta silloin on vaikea myydä asiaa. Olkoot siis tarpeen mukaan mitä mieleen juolahtaa. 😀
TykkääTykkää