Yhä useammin huomaan toppuuttelevani ihmisiä, jotka haluavat ensimmäiselle vaellukselle ilman edes yhden yön maastoreissukokemusta. Yritän olla kannustava, mutta samalla tuntuu, että torppaan harrastuksensa alussa olevan haaveet eeppisestä reissusta. Itselläni on ymmärrys riskeihin kasvanut sitä mukaa, kuin kokemuskin. Yritän madaltaa ihmisten kynnystä lähteä vaeltamaan, mutta muistutan aina harjoittelusta.
”Eihän se ole kun ottaa rinkan selkään ja lähtee kävelemään. Tai ahkion perään ja hiihtää tuntureita ylös alas.” Jos haluaa elämäänsä jännitystä, niin toki! Kannattaa tosin ottaa huomioon, ettei kesä- tai etenkään talvivaeltaminen ole mikään maratooni, johon voi treenata ihan nollasta parissa kuukaudessa. Ainakaan itselläni se ei ole niin mennyt. Siihen kuuluu monia osa-alueita, joita on hyvä opetella maltin kanssa.
Pitäisin seuraavia kolmea asiaa tärkeimpinä, mitkä olisi hyvä olla hanskassa ennen viikon mittaista reissua tuntureille.
Tunne varusteesi!
Tunne ne niin hyvin, että tiedät miten ne käyttäytyvät kaikissa mahdollisissa keleissä. Silloin ei niitä tarvitse juurikaan ajatella, joten voit keskittyä maisemiin. Testaa makuupussiasi ja -alustaasi, millaisessa kelissä vielä tarkenet, miten toimit, jos yöllä alkaakin palella. Kokeile telttaasi, kun sataa kaatamalla. Nuku siinä kovalla tuulella ja testaa kestääkö se myräkät avoimessa maastossa. Kokkaile keittimelläsi usein, testaa mikä kaasumäärä riittää miksikin aikaa ja miten mikäkin retkiruoka valmistuu. Kävele sateessa vaellusvaatteissasi ja -kengissäsi, laita vielä rinkkakin selkään ja tunnustele, tuleeko vesi läpi tai haittaako se.
Tunne itsesi
Paniikin sietoakin voi treenata. Ja sitä, miltä jalassa tuntuu vähän ennen rakon syntymistä. Kokeile nukkua erilaisissa paikoissa, vähän normaalisänkyä kovemmalla. Kokeile miten sinuun vaikuttaa väsymys, kun olet nukkunut huonosti ja edessä onkin koko päivä kävelyä rinkka selässä. Opettele kylmänsietokykyä, epätasaisella pohjalla kahlaamista, rauhoittumista. Opi poistamaan mielestä negatiiviset asiat. Kävele pimeässä ja kokeile sitä niin monta kertaa, ettei enää pelota. Tiedosta miten elimistösi reagoi erilaisiin ruokiin, rasituksiin, pöpöihin. Tuntuuko rinkan kantaminen paremmalta sauvojen kanssa kuin ilman, pitääkö sukset rinteessä puolikarvoilla, vai tarvitsetko kokopitkät? Kehtaatko sanoa vaellusseuralle, että olet väsynyt, vai vedätkö itsesi piippuun vain sen takia, ettet halua vaivata muita?
Tunne paikka, johon menet
Ota selvää, kysele, tutki karttoja, lue säätiedotuksia. On eri asia kävellä viikko rakkakivikossa kuin soritetuilla poluilla. Jos vastassa on soita, täytyy varautua niihin. Vesistöjen ylitykset, suuret korkeuserot, pitkokset syyspakkasilla, vaikeasti erottuvat polut, nuo kaikki saa etukäteen selvitettyä. Onko kuivan kesän takia tunturiylänköjen purot kuivuneet, tai sateisen kesän takia joet tulvineet koskiksi. Missä rykimäaikana porolaumat pyörivät, miten paha räkkä on, onko kantohankia ja millainen on jäätilanne. Missä on kenttää ja missä ei? Missä lyhin reitti ihmisten ilmoille, jos jotain sattuu?
Muuttujia on monia, koska luonto ei ole koskaan samanlainen. Sen takia suosittelen kasvattamaan taitoja pienin askelin, ensin tutussa ympäristössä yöpyen, siirtymään pikkuhiljaa pidemmälle ja yöpymään sitten useamman yön.
Ei ole kiire mihinkään.
Kuukausi yksin erämaassa 
Nyt olet Minna alkanut oppimaan asioita ja olet ytimessä. Moni nuori haaveilee ensimmäisenä vaelluksena Mount Everestiä tai Huippuvuoria yms. Ehkä se takapiha olisi se paras paikka aloittaa 😂🤣
TykkääTykkää
Totta turiset… itse lisäisin tähän vielä selviytymistaitoihin perehtymisen. Miten toimia, jos jokin menee kaikesta valmistautumisesta huolimatta pieleen. Tapaturma, eksyminen, varusteiden menetys, hypotermia, lumisokeus yms.
Puhelin ei toimi, ja reissua jäljellä useampi vuorokausi.
Asioihin kannattaa perehtyä teoriassa ja käytännön harjoittelulla mahdollisuuksien mukaan. Ja kun etukäteen on toimintamalleja takaraivossa, on helpompi toimia oikein, välttää paniikkia ja sitä myöten pahentaa tilannetta entisestään. Myös todellisista selviytymistarinoista lukemalla oppii paljon, ja antaa uskoa tositilanteita varten. Yksi tärkeimmistä asioista selviytymisessä, on tiedostaa ne asiat mitkä saattaa johtaa todelliseen selviytymistilanteeseen, esim. väsymys, ylimielinen asenne omiin suunnistustaitoihin, heikko kehon ja varusteiden huolto.
Kun päivittäin tarvittavat perustaidot on hallussa retkeilyn suhteen ja asiat menee suunnitellusti, retkeily on mahtavaa, mutta tilanne muuttuu dramaattisesti, jos jotain tapahtuu. Psykologisesti selviytymistilanne on haastava aina, ja usein myös fyysisesti. Jos asioihin on tutustunut etukäteen, ainakin psyykkinen paine on helpompi hallita.
Itse olen joutunut selviytymistilanteeseen, ja etukäteen asioihin perehtymisestä oli merkittävä hyöty. Osasin toimia oikein erittäin nopeasti, silti rauhallisesti ja vältin paniikin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minnan tarinoita hänen ja perheensä reissuista on aina niin mukava lukea, vaikka sitten yksinäisillä omilla vaellusretkillä. Olenhan reissannut jo lähes 38 vuotta. Pidän ennenkaikkea reissaamisesta yksin ja sitä on oppinut välttämään kaikenlaisia riskiä missä sitten liikunkin. Koskaan ei voi olla liian varma, mistään. Olosuhteet voivat muuttua niin äkkiä, oli sitten Norjassa tai Suomen lapissa. Nykyään näin vanhemmiten sitä on tullut ehkä liiankin mukavuudenhaluiseksi, ei ole aina pakko lähteä kastelemaan jalkoja. Ainakaan näin rospuuttokaudella.
Ja nykyään on kaikenlaisia apuvälineitä kuten älyrannekkeita ja älypuhelimet. Minullakin on 2 varavirtalähdettä joista toinen on aurinkokennolla ladattavissa. Ne ovat tosi hyvä lisä jos matka jostain syystä pitkittyy. Vaikka olenkin perehtynyt hyvin selviytymistaitoihin niin ei minulla ole mitään hinkua esim. Mount Everestille, kyllä nämä lähikukkulat riittävät minulle ihan hyvin. Nuo kolme tärkeintä vaellustaitoa on hyvä pitää kaikkien mielessä, lähtee sitten viikonlopun reissulle tai kuukauden. Mukavia retkiä kaikille ja muistakaa: Ei ole kiire mihinkään. (Minnan sanoja lainatakseni)
TykkääTykkää
Löysin tänään blogisi Pyhätunturilta pitkän viikonlopun talvihiihdoilta junassa palatessa, aivan loistava löytö! Kiitos asiantuntevista ja kokemukseen nojaavista sekä analyyttisista listauksissa, näistä tullaan meidän taloudessa ottamaan oppia! Tämäkin postaus oli tiukkaa asiaa: oma ”iisi” reissumme tupayöpymisineen muuttui ihan aidoksi seikkailuksi, kun Lappi antoi sataa kainaloon asti upottavat hanget parissa päivässä täysin sääennusteiden vastaisesti. Opittua ainakin, että hiukan ekstraevästä, ajoissa lähteminen ja valoisan ajan maksimointi liikkumiseen sekä rauhallinen mieli sekä järkeen ja harkintaan perustuva tilannearvio mutuilun ja fiiliksen sijaan on varminta ja vaarattominta. Ja se, että hyvä seura ja jutut sekä pahan paikan varalle jätetyt viskitömpsäykset sekä suklaarivit voivat pelastaa paljon. Kiitos mahtavasta blogista!
TykkääTykkää
Hyvä etgä oli viskitömpsyt ja suklaata!
Kiitos kauniista sanoista blogin suhteen. Ja jatka seikkailemista!
TykkääTykkää
Hei Minna. Olen tehnyt vain päivän vaelluksia. On kokematta vielä yöpyminen. Ehkä joskus. Nyt on mennyt metsähommissa viime vuodet. Olit egenland ohjelmassa. Olit just sellainen kun kuvittelinkin. Hyvä Minna . T.peku
TykkääTykkää