Olin pienenä runotyttö. Olin korviani myöten pihkassa naapurin poikaan ja kirjoitin runoja epätoivoisesta rakkaudesta ja siitä, miten tunsin itseni vialliseksi tai vajavaiseksi kun en saanut vastakaikua. Aikaa on kulunut ikuisuudelta tuntuva jakso, tunnen tuon pojan edelleen, runovihkokin on tallessa. Tuona aikana en unelmoinut tästä työstä mitä teen, minusta piti tulla taiteilija. Silti tästä runosta olen…