Kuukausi yksin erämaassa

Keksin varmaan kolme päivää aikaisemmin, että viettäisin kuukauden hiihtoreissuni viimeisen viikon Vesan vetämällä vaelluksella Kekkosen kansallispuistossa. Halusin olla hännillä hiihtämässä ja olla vähän sellaisena sivusta seuraajana. Olen iloinen että lähdin. Vaellus oli kokonaisuudessaan hieno, maisemineen, ihmisineen ja kokemuksineen. Lue lisää

Kyllä. Minulle tuli ikävä seuraa, rakkaita ihmisiä ympärille. Yksin viettämäni aika oli opettavaisin kokemus tähänastisessa elämässäni monessakin suhteessa. Tajusin pärjääväni, selviytyväni monenlaisessa kelissä, huomasin missä asioissa on hyvä luovuttaa ja missä taas ei. Ihana reissu, vaikka vastatuultakin oli. Lue lisää

Retkeilyvarusteiden tuoteselosteita lukemalla en tiedä muuta kuin pintaraapaisun. Tulen vain janoiseksi. Haluan itse kokeilla, tietää omalla kokemuksella miten mikäkin varuste toimii erilaisissa maastoissa, olosuhteissa, vuodenaikoina. Lue lisää

Ymmärrystä

Kun olen pidempiä aikoja yksin, opin mikä minulle on tärkeää. En minä ole vain nautiskelemassa, olen etsimässä vastauksia. Olen laittamassa pään sisällä epäjärjestyksessä olevat palat paikoilleen.

Viimeksi, kun istuin yksin tämän saman tuvan penkillä, olin raahannut rinkkaa selässäni reilun kaksi viikkoa. Nyt sama aika ahkion kanssa. Maailmani on muuttunut tässä välissä.

Viimeksi olin tyytymätön moneen asiaan elämässäni ja tarvitsin todella omaa aikaa, rauhaa miettiä miten voisin olla paremmin sinut kaiken ympärillä olevan suhteen. Yksin ollessani ymmärsin, ettei kukaan muu voi antaa minulle vastauksia. Ne on etsittävä itse.

Kävelin, tuijotin virtaavaa vettä, makasin maassa seuraten pilvien vetelehtimistä ja tiesin askel askeleelta paremmin sen, ettei mikään muu paikka maailmassa olisi ollut sopivampi oppia ymmärtämään itseään.

Tämä reissu on antanut taas uutta ymmärrystä. Olen tajunnut miten paljon kaipaan kotona olevia ihmisiä. Olen tuntureilla haahuillessani oppinut, kuinka tärkeitä he minulle ovat.

Kun jatkan matkaa tältä tuvalta, ei mikään myrsky vie hymyä suupielistäni. Hiihdän kotiin päin.

Minulta on kysytty monta kertaa, eikö sinulla ole tylsää yksin siellä tunturissa. Kun ei edes kalavehkeitä ole mukana. Ei kuulkaa ole! Lue lisää

Tuntuu ihan hemmetin hyvälle huomata, että jaksaa enemmän kuin olisi uskonut jaksavansa! Kun tuuli vihmoo suoraan kohti niin, että sauvaa ei voi päästää kädestään ilman sen häipymistä tuulen mukaan, kun silmälasit peittyvät jääkerroksella, hanki upottaa polveen asti, niin silti jaksoin ja pääsin sinne minne halusinkin. Lue lisää

Siis lähtö yksin taivaltamaan on YHDEN YÖN PÄÄSTÄ!!! Lue lisää

Älä koskaan lähde yksin tunturiin! Tuo lause sanotaan kaikissa vaellusohjeissa. Miksi sitten menen? Ja vielä talvella, kun olosuhteet ovat ankarat. Ja niin pitkäksi aikaa kerralla. Lue lisää

Lähtö lähenee. Enää tämä ja huominen aikaa pakata. Teen kasoja ja tuijotan niitä. Lisään, vaihdan, otan jotain pois. Liikaa ei voi karsia, koska ei ole ketään keneltä lainata.

Roskia aion jättää kotiin mahdollisimman paljon jo valmiiksi.

LRM_EXPORT_20180305_171237.jpg

Pähkinät otin pois pusseistaan kahden viikon satseihin, mukana on yksi pieni pussi, johon pakkaan reissun päällä päiväannoksen.

Tämä on testi. Kokeilen miten blogin päivitys onnistuu puhelimella.

Jännittää!

 

Mikä on vaellusta ja mikä retkeilyä?

On jännää, miten eri tavalla ihmiset miettivät asioista. Toiset ovat selkeästi mielipidejuttuja, mutta itse pidän aika tiukastikin joistakin asioista kiinni. Osittain syynä on se, että liikun luonnossa niin vapaalla kuin työssäkin ja asioiden selkeyden vuoksi on puhuttava retkeilystä ja vaeltamisesta tietyillä tarkoituksilla.

Olen seurannut aiheen ympärillä liikkunutta puhetta jonkun aikaa. Toisille vaellus on päiväretki hotellista käsin, toisille viikko etenemistä kaikki tarvittavat kamat mukana. Toisille vaeltaminen on mielentila, toisille selkeää toimintaa, jolla on alku ja loppu. Jotkut puhuvat olleensa vaelluksella, kun ovat kävelleet pari kilometriä suuntaansa ja yöpyneet maastossa tai autiotuvassa, palanneet sitten kotiin tai siirtyneet autolla seuraavaan yöpaikkaan.

IMG_9012

Itselläni asioilla on selvät merkitykset. Olen kävelyllä, jos käyn metsässä tai poluilla parin kolmen tunnin ajan, valokuvailen tai haahuilen muuten vaan. Olen retkellä, kun minulla on eväät mukana, selkeä reitti tai paikka, mitä aion käydä katsomassa. Vaeltamassa taas olen silloin, kun olen reissun päällä vähintään kaksi-kolme yötä, siirryn joka päivä kunnon matkan paikasta toiseen ja kannan selässäni kaikki tarvittavat varusteet.

IMG_8852

Yle Puheella oli syksyllä ohjelma ”Kaikki paitsi retkeily on turhaa”, jossa Peltsin vieraana oli Joppe Ranta ja Joel Ahola kertomassa näkemyksiään retkeilystä. Ohjelman voi kuunnella täältä. Aivan uutta keskustelua retkeilystä ja vaeltamisesta, erityisesti (nuorta) naisnäkökulmaa käyttäen taas täällä. Siellä Kaukokaipuu blogin Nella ystävänsä Evan kanssa juttelee täysin toisella tavalla aiheista.

Kaksi nuorta naista antaa todella erilaisen kannan aiheeseen, kuin kaksi (voisiko sanoa) keski-ikäistä miestä. Kaikille heistä luonto taitaa tavalla tai toisella antaa myös elinkeinoa. Itse kun vielä heitän lusikkani soppaan, eroavat näkemykseni vähän molemmista, mutta vähemmän äijäkonkareiden ajatuksista. En tiedä, ehkä se on ikäjuttu.

Jos vaeltaminen olisi minulle ”mielentila”, olisin vaelluksella, kun kävelen rappuja ulos asunnostani. Olisin vaelluksella silloin, kun kävelen kaupasta kotiin ruokaostokset rinkassa, tai kun oikaisen bussipysäkille oikopolkua pitkin. Mieleni on usein vaelluksella, vaikka keho ei olisikaan. Ei sekään huono juttu ole!

IMG_6615

Olen aina vastustanut lokerointia, mutta tykkään asioiden selkeistä termeistä. Eli yksinkertaisesti omat termini menevät näin:

Retki = 1 yö maastossa, vähintään eväät mukana päiväretkellä

Vaellus = vähintään 2-3 yötä maastossa, yöt eri paikoissa, kaikki tarvittava mukana

Pitkä vaellus = 10 vuorokautta tai enemmän yhtäsoittoa maastossa, etenemistä joka päivä, kaikki tarvittava mukana

Retkeillään tai vaelletaan, käydään kävelyillä tai hiihtolenkeillä. Muistetaan vaan se, että tärkeintä on nauttia luonnosta.