Tässä muutamia pieniä kikkoja, jotka helpottavat kummasti talvireissuilla. Näitä on vuosien varrella kertynyt. Olen kirjannut vaelluksilla muistiin kaiken, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin, olen kokeillut ja testannut monenlaista. Jaan nyt joitakin juttuja, jotka on jääneet vakiovarusteiksi hiihtoreissuilla.
Ihan paras (ja halvin) vaihtoehto ahkiopussiksi on parin euron kevytpeite. Se pitää oikeasti vettä, eikä sisällä olevat kamat kastu, vaikka päälle kasaantuisi kilokaupalla räntää. Pressua voi käyttää tarvittaessa myös hätämajoitteena, kuten seuraavan kuvan lumikuopassa on tehty. Pressu siis asetellaan ahkion päälle, kamat siihen, sitten päädyt rullataan ”makkaroiksi” ja kiepautetaan koko hoito kuminauhojen avulla paketiksi.
Mitä sitten sinne ahkioon? Taas edullinen pakkausvinkki; kestokassit. Ahkiosta on kätevä nostaa kamat telttaan kestokasseissa. Yhteen pakkaan ruokia, yhteen vaatenyssäköitä. Kestokassejakin on pieniä ja isoja, on helppo etsiä omaan ahkioon sopivat.
Kuvassa näkyy kestokasseja oikealla, johon on jätetty ”hylly”, eli eteiseen ei kaiveta kuoppaa koko matkalle. Loistavia varusteita on kuvassa muitakin. Perinteinen porontalja lämmittää makuualustan päällä mukavasti, untuvahousut taas lämmittävät aina paremmin, jos ovat vähän liian isot. Tratti helpottaa kuuman veden kaatamista kattilasta termospulloihin.
Teen voileivät täysin valmiiksi jo ennen lähtöä ja pakkaan ne niin, että yksi leipä on aina pienessä muovipussissa. Aamupalaleivät sujautan yöksi makuupussin jalkopäähän, ettei tarvitse järsiä jäistä leipää. Jos syön lounaallakin leipää, laitan isosta pussista taas leivän tähän samaan muovipussiin ja otan sen hiihdon ajaksi anorakin taskuun.
Termarit on liukkaita, eikä niitä pakkasella haluaisi paljain käsin kosketella. Runkoon ja korkkiin laitettu teippi auttaa saamaan korkit auki vaikka rukkaset kädessä. Ihan tavallinen erkkari on ihan hyvä. Myös liukuesteteippi toimii.
Myös juomapullo kaipaa eristystä. Tässä tyylikäs, mutta toimiva ratkaisu. Jesarilla vaan solumuovia juuri pullon päälle sopivaksi koteloksi. Kansiosa kannattaa tehdä riittävän napakaksi ja pitkäksi, ettei juoma jäädy. Tämä pitää juoman lämpöisenä/sulana huomattavasti paljon kauemmin kuin kaupalliset versiot.
Eristävässä mukissa juoma pysyy paremmin lämpimänä kuin kuksassa. Peltimukikin on vähän omaan suuhun hankala, koska poltan aina suuni siihen. Kuvan oikeassa reunassa pilkottaa pieni autoharja, jolla telttaan kertyvät irtolumet on näppärä harjailla pois. Toisen pään raappa on kätevä suksien ja ahkion pohjan putsaamiseen.
Töhötysmallin sytkäri kulkee talvella taskussa. Sillä poltan wc-paperit ja sytytän keittimen toimintavarmasti. Tämä toimii kovassakin tuulessa.
Luotan Nalgenen juomapulloon. Se kestää kiehuvaakin vettä. Kuumavesipullon voi sujauttaa huoletta yöksi makuupussiin tuomaan lisälämpöä, korkki kestää varmasti. Kuumavesipulloja voi käyttää myös monojen tai muiden kosteiden kamojen kuivatteluun. Esimerkiksi hikisen nihkeä sukka kuivahtaa hetkessä, kun sen pujottaa kuumaa vettä täynnä olevan pullon päälle.
Ompelen talveksi anorakin hupun reunaan karvan. Se suojaa tuulessa kasvoja todella hyvin. Nahkarukkaset on luottovarusteeni, mutta noihin Hestroihin mukana tulevia vuoria en käytä. Otan mukaan paksut lapaset ja sormikkaat, joita vaihtelen kelin mukaan. Suomenlampaanvillasta neulotut lapaset lämmittävät parhaiten, liittyy ehkä langan rasvaisuuteen. Lapaset saa myös nopeammin kuivaksi, kuin sen paksun keinovuoren. Kirpputorilta muutamalla sentillä hankittu silkkihuivi on hyvä suoja kaulalle, sen saa juuri niin kireälle kuin haluaa.
Bauhausista saa pientä metallista työkalulaatikkoa, vaikka se ei näy nettisivuilla valikoimassa. Siitä askarreltu keitinlaatikko on näppärän kokoinen ja istuu parispulkkaan hyvin.
Aurinkolasit on pakko muistaa! Vaikka keli ei olisi aurinkoinen, lasit päässä näkee valkoisessa ympäristössä paremmin. Olisi myös fiksua käyttää aurinkorasvaa, ettei saa matkamuistoksi tulitikkurusketusta (pää tumma, muuten valkoinen). Aurinkorasvana kuskaan mukana huulipunan kokoista puikkoa, jolla on helppo käsitellä kasvot likaamatta käsiä.
Pakkaskelissä parhaat taukokengät on nutukkaat, eli karvakengät. Nämä ovat uskomattoman lämpöiset kokoon ja painoon nähden! Pidän niissä pohjallisia ja vähän huovuttuneita paksuja merinovillasukkia. Näillä töppösillä voi tepastella pakkaslumen lisäksi tuvassa, ne eivät kerää pohjaankaan lunta. Toiseksi mieluisimmat taukokengät on vähän liian isot Kuomat. Ne on helppo sujauttaa jalkaan teltassa, ovat tosi keveät ja kun ne ovat reilua kokoa, mahtuu sisälle paksujakin kerroksia (tai voi käyttää miehen kanssa yhteisinä leirikenkinä).
Sitten herkkuvinkki! Samaan pussiin suolapähkinöitä, mariekeksin palasia (joo, se perinteinen mitättömältä maistuva) ja aika pieniksi paloiksi lohkottua suklaata, halutessaan myös rusinoita. Tässä on kaikki, mitä ihminen hiihtotauoilla voi kaivata, eli nopeita hiilareita! Suklaapatukat jäätyvät, ellei niitä muista laittaa tissiliiveihin pehmenemään.
Naruvetoisen ahkion lisävarusteeksi on yksinkertainen jarruköysi kätevä. Solmuja ei välttämättä edes tarvitse laittaa, jarruttaa vähän liikaakin. Jarru toimii yksinkertaisuudessaan niin, että mäen päällä heitetään köysilenkki ahkion alle ja mäen alla se nostetaan ahkion kyytiin sisäpuolelle. Köysi on kiinnitetty ahkioon solmimalla.
Viimeisenä vinkkinä kertoisin pienen vanerinpalasen, jonka reunat on teipattu erkkarilla. Kun absidissa keittelee vesiä, sulattelee lumia tai kokkailee, on mukavampi laskea kuuma kattila levylle. Muuten sen pohjaan jäätyy lumi kiinni.
Siinä kaikki tällä erää! Kertokaa tekin niksejänne, on aina mukavaa oppia jotain muilta.
Kuukausi yksin erämaassa 
Viimeisimmät kommentit