Vaellusruoka on useille vaikea mietittävä. Kun tehdään useamman päivän vaellus, olisi ruuan oltava kevyttä, mutta kaloririkasta samaan aikaan. Kaasuakaan ei haluaisi kantaa liikaa mukana. Olen itse taistellut aikani täydellisen vaellusruokasetin hiomiseksi, ja vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että oma suosikkikomboni on löytynyt. Lue lisää
Vuokraa retkeilyvarusteet toisilta retkeilijöiltä tai anna vuokralle omasi!
Yhteistyö, jutun tilaajana Eskimo.
Vaelluksilla ruoka on yksi tärkeimmistä asioista. Koska luonto on retkilläni pääosassa, pyrin toimimaan aina mahdollisimman roskattomasti. Niin arjessa, kuin vaelluksilla ja retkilläkin.
Teki mieli kokeilla kuivalihan tekemistä, kun sitä ei ikinä raaski ostaa kaupasta. Nyt oli naudan ulkofile tarjouksessa, joten oli oiva tilaisuus testata kotitekoista jerkyä. 550 grammaa lihaa muuntui 179 grammaksi maukasta kuivalihaa seuraavalla tavalla. Lue lisää
Nyt tuli herkkua! En ole puuroihmisiä, vaikka miten haluaisinkin. Tein nyt hiihtoreissulle mahdollisimman tujua mysliä, jossa riittää voimaa. Käytin paljon pähkinöitä. Lue lisää
Pakkaspäivän kanakeitto
Hiihtoreissulla oli mahtava tilaisuus kokkailla oikein kunnolla, kun ahkiossa kulki mukana kaikki tarpeellinen. Otimme mukaan kätevän kaksi kaasupoltinta omaavan Primuksen keittimen, joten ruuan sai sähäkästi valmiiksi.
Esivalmisteluja tein kotona reippaasti. Kiristyvässä pakkasessa ei ole mukavaa alkaa palelevin sormin pilkkomaan, joten silppusin kaikki juurekset valmiiksi ja paistoin ja maustoin kanasuikaleet. Leivoin myös porkkanarieskoja.
Porkkanat, sipulit, purjot ja suippopaprikat (mielestäni täydellinen kasviskombo, joka sopii ihan kaikkeen) suikaloin aika ohuiksi, että kypsyvät nopeammin. tämä säästää kaasua ja nuotiolla kokkaillessa puita. Kasvikset laitoin kolmen litran Tuplis-pussiin.
Kanasuikaleet maustoin kurkumalla, currylla, suolalla ja mustapippurilla. Roiskautin joukkoon vähän cayennepippuriakin, koska pakkasella tulinen ruoka lämmittää ihanasti. Kanat pakkasin puolen litran Tuplikseen.
Rieskat kulkivat mukana kätevässä Vetsku-pussissa, joka on helppo avata ja sulkea vaikka rukkaset kädessä.
Ensimmäisenä lorautin kattilaan oliiviöljyä, jonka päälle heitin kasvikset. Hämmentelin niitä jonkun aikaa, lisäsin pienen tilkan vettä ja jatkoin hämmentelyä. Kuskaan talvella kuumaa vettä termarissa myös ruuanlaittoa varten. Se säästää kaasua, kun ei tarvitse ihan kylmää vettä alkaa keittämään.
Kun kasvikset ovat vähän ”vajuneet” hämmennellessä, on aika laittaa sekaan voimakkaasti maustetut kanat. Niistä mausteet sekoittuvat koko keittoon.
Kun kanat on sekoiteltu keittoon, voi vettä lisätä sen verran, että ainekset peittyvät. Sitten vaan annetaan porista.
Keiton kiehuessa lämmitin rieskoja paistinpannulla.
Kun porkkanat tuntuivat pehmenneen, kaadoin joukkoon purkillisen kookoskermaa. Ripottelin vielä vähän suolaa ja pippuria ennen viimeisiä hämmentelyjä.
Keltainen ja vähän tulinen keitto toi mukavasti lämpöä kipakkana pakkaspäivänä. Kunnon annosten jälkeen jaksoi hiihdellä vähän lisää.
Eskimon Tuplis pussit ovat vahvempia kuin perus pussit ja niissä on kaksinkertainen sulku. Ainekset säilyvät hyvin pussin sisällä. Pakkaan niihin vaelluksilla ruuat, puhelimen, varavirtapankin, kameran akut, tulitikut ynnämuut. Pesen pussit yhä uudelleen ja uudelleen. Lyhyemmillä ruokaretkillä kaikki kulkee Tupliksissa kätevästi.
Vetskut ovat taas käteviä, kun pussia tarvitsee avata ja sulkea usein. Erityisesti tykkään niistä talvivaelluksilla, kun pikkupurtavaa on saatava helposti vaikka hanskat kädessä. Likaiset astiat laitan päiväretkillä yleensä Vetskuun ja tiskaan vasta kotona. Kätevää!
Kanakeitto kolmelle
- 1 iso sipuli
- 20 cm pätkä purjoa
- 3 porkkanaa (itse suosin kotimaisia multaporkkanoita, niissä on parhaiten makua)
- 1 suippopaprika
- maustamattomia kanasuikaleita
- oliiviöljyä
- kookoskermaa 2 dl
- vettä noin 0,7 litraa – 1 litra
- kanojen maustamiseen: kurkuma, cayennepippuri, mustapippuri, curry, suola
- suolaa + pippuria
Juttu on tehty yhteistyössä Eskimon kanssa.
Primuksen Onja keitin on lainassa kuvausta varten.
Ruokaa viiden viikon vaellukselle
Tämän syksyn vaellukseni koostuu kolmesta osiosta; kahdesta erillisestä viikon mittaisesta osuudesta ja yhdestä kolmen viikon etapista. Ensimmäisen ja toisen viikon jälkeen saan haettua täydennystä, mikä helpottaa reissua ja keventää kuormaa.
Olen suunnitellut ruuat pääosin niin, että samat perusasiat toistuvat. Pieniä uusia kikkailuja aion näillä lyhyemmillä osuuksilla kokeilla. Seuraan paljon mitä maailmalla touhutaan vaellusrintamalla ja otan sieltä jotain niksejä omille reissuilleni.
Viimeinen osuus vaelluksesta kestää kolme viikkoa ja kaikki ruoka on jaksettava kantaa mukana. Ruuan painon lisäksi on ajateltava myös kaasun kulutusta, joten yritin valita mahdollisimman pienellä hauduttelulla valmistuvia sapuskoja. Ensimmäisen ja viimeisen vaellusviikon ruokalistat eroavat aika voimakkaasti toisistaan.
Tiedän, että vaelluksella olisi oltava tarkkana, että kaloreita saa varmasti tarpeeksi. Itse olen aika suurpiirteinen. Viime syksyn kuukauden reissu opetti ruuasta paljon enemmän, kuin yksikään lukemani artikkeli. Ensimmäiset kaksi viikkoa ruoka maistui ihan hyvin, sitten lounaat ei uponneet ja illalla ahmin hullun lailla. Ruokaa oli liikaa mukana ja se oli todella yksitoikkoista. Koska reissuillani kilometrien haaliminen ei ole pääasia, en pidä kovin vaarallisena sitä, jos en saa juuri oikeaa kalorimäärää joka ikinen päivä. Viime syksynäkin tosiaan monena päivänä jätin lounaan väliin, joskus aamiaisenkin. Ruoka maistuu jos se maistuu ja olen vain iloinen, jos lanteilta tipahtaa muutama kilo matkan varrelle…
Tässä teille kaksi erilaista ruokalistaa. Ensimmäisen viikon ruokalista:
Päivä 1
Aamupala: Mustikkakiisseli + luomu iso kaurahiutale, kahvi, monivitamiiniporetabletti, 0,5 litraa vettä
Lounas: Pasta chevre&rucola+vaalea soijarouhe (soijarouheen laitan likoamaan jo aamulla)
Välipala: Evoke Protein Crunch-patukka + pähkinöitä
Päivällinen: Edgy Vedgy (Bullet Meal) voissa paistettuna, riisi, bearnaisekastike
Päivä 2
Aamupala: Riisimurot + maito, pähkinöitä, kahvi, vitamiinipore, 0,5 litraa vettä
Lounas: Wokkinuudelit, tomaattinen mustapapukastike, suolakurkkuja
Välipala: Evoke proteiinipatukka, pähkinöitä ja rusinoita
Päivällinen: Nokirouskurisotto (turpoamaan jo hyvissä ajoin, kuumentaessa lisään gheetä ja parmesaania)
Päivä 3
Aamupala: Mustikkakiisseli + kaura, pähkinät, kahvi, vitamiinipore, 0,5 litraa vettä
Lounas: Pirkka juustopasta (kypsyy nopeasti) + soijarouhe
Välipala: Evoke-patukka, rusinoita
Päivällinen: Nakkipata + kalkkunanakit (kyllä, kuivattuja nakkeja!)
Päivä 4
Aamupala: Cornflakes + maito, pähkinät, kahvi, vitamiini, 0,5 litraa vettä
Lounas: Rakettispagetti, tomaattinen soija-fetajuustokastike
Välipala: Evoke-patukka, pähkinät
Päivällinen: BlåBand retkimuona Pastaa juustolla ja parsakaalilla (otettu pois pussista, valmistan kattilassa)
Päivä 5
Aamupala: Suklainen rapea mysli + maito, kahvi, vitamiini, 0,5 litraa vettä
Lounas: Pirkka-tomaattipasta + soijarouhe
Välipala: Evoke-patukka + pähkinöitä
Päivällinen: Kanarisotto + kanan jauheliha, fetajuusto
Päivä 6
Aamupala: Mustikkakiisseli + kaura, pähkinät, kahvi, vitamiini, 0,5 litraa vettä
Lounas: Kanakeitto + soijarouhe + sinihomejuusto
Välipala: Evoke-patukka, rusinat, pähkinät
Päivällinen: Italianpata soijarouheella, juustoa
Päivä 7
Aamupala: Cornflakes + maito, pähkinät, kahvi, vitamiini, 0,5 litraa vettä
Lounas: Couscous + kanatandoori lämmin kuppi
Välipala: Evoke-patukka, kuivatut hedelmät, pähkinät
Päivällinen: Nokirouskurisotto + juusto
Mukana kulkee paketti gheetä, joka siis on kirkastettua voita (maitoproteiini on poistettu). Lisäksi on kuivattua fetaa, jota voi laittaa mihin ruokaan haluaa, jokaiselle päivälle magnesiumsitraatti, inkivääriteetä ja suklaata muutama pala. Jos jää kauhea nälkä, on hätävarana vielä kolme annosta pikariisiä.
Pakkaan ruuat nyt viikon setteihin, viikon aamupalat yhteen pussiin, lounaat yhteen, päivälliset yhteen ja välipalat yhteen. Tämä helpottaa kummasti. Inhoan sitä, että ruokaillessa ympäristö on täynnä pusseja ja nyssäköitä, maisema pilaantuu! Kun ruuat on järkevästi pakattu, voi sieltä ottaa mitä tarvitsee ja jättää loput telttaan/rinkkaan. Kun tuplis-pusseja tyhjenee, käytän niitä soijarouheen tai risoton tai jonkun muun ruuan liottamiseen. Jossain vaiheessa myös toivottavasti kalojen suolaamiseen. En tiedä miten pystyin elämään ennen tupliksia! Ovat vähän jämäkämpää matskua ja sulkumekanismikin on pitävämpi kuin perusminigripeissä. Muovia toki tulee mukaan hirveä määrä, mutta käytän näitä uudelleen moneen kertaan. Nytkin osa ruuista on pakattu jo käytössä olleisiin ja pestyihin pusseihin.
Ja nyt sitten ruokalista vaelluksen viidennelle viikolle.
Aamupala joka päivä: Evoke-proteiinipatukka, kahvi, vettä 0,5 litraa, vitamiiniporetabletti
Lounas viitenä päivänä: Pirkka pasta (jaan kaksi pakettia kolmeksi annokseksi, oikeasti pussi on kahdelle) + soijarouhetta.
Lounas kahtena päivänä: Wokkinuudelit, tonnikalaa tai fetaa ja lämminkuppia.
Välipala joka päivä: Evoke-patukka + suklaata, pähkinöitä, rusinoita, suolakaloja, banaanilastuja, hardsporttia tai mustikkakiisseliä mielen mukaan.
Päivällinen viitenä päivänä: risotto (vaihtoehtoina yrttinen vuohenputkirisotto ja torvisienirisotto), näihin lisään paljon gheetä, juustoa ja soijarouhetta.
Päivällinen kahtena päivänä: Italianpata ja pussista poistettu BlåBand-retkimuona.
Viimeisen viikon ruuat painavat kaikkinensa 4,8 kiloa.
Ensimmäisen ja viimeisen viikon välillä on vähän luksustakin. Kuivasin paljon kaikenlaista itse, esimerkiksi jugurttia, mustapapuja, punasipulisiivuja ja kasvimaalta sipulinvarsia. Ameriikassa tuntuvat syövän paljon tortillalättyjä, joten kokeilen nyt minäkin. Yhtenä herkkuna on tortilloja kananjauhelihasta tehdyllä texmex-täytteellä, sipulinvarsilla, punasipulisiivuilla ja jugurttikastikkeella. Toisena päivänä syön tortilloja suklaavoilla siveltynä. Myös erilaisia muroja kokeilen nyt ensimmäistä kertaa vaelluksella.
Tenkara (se on kalastusta)
Tenkara on perhokalastustapa, joka on peräisin Japanista. Siinä käytetään vapaa, jossa on kelluva siima (jos edes sitäkään) ja perho. Kelaa ei tenkarassa ole ollenkaan, siima on vain vähän vapaa pidempi. Kalastusmuoto on ollut omiaan pieniin, kirkasvetisiin vuoripuroihin, joten halusin kokeilla sitä myös Lapin tunturipuroihin.
En ollut koskaan kuullutkaan tenkarasta, kun syksyn 2015 yksinvaellukseni jälkeen selitin miehelle innoissani ”itse keksimästäni” ongesta, millaisen haluaisin seuraavalle reissulle. Olin nähnyt kaloja todella matalissa ja pienissä puroissa, joihin ei virvelillä ollut mitään asiaa. Kehittelin päässäni onkivavan, kelluvan siiman ja perhon yhdistelmän. Japanilaiset oli tosin keksineet sen jo satoja vuosia aiemmin…
Mies on harrastanut perhokalastusta koko elämänsä, minä en ole koskaan edes pitänyt perhovapaa kädessä. Aihe oli toki aina kiinnostanut, mutta olen ajatellut sen olevan liian monimutkaista ja koukuttavaa touhua. En uskonut jaksavani harjoitella vuosikausia, olen enemmänkin virvelityyppiä. Tenkaran kanssa kävi sitten hassusti.
Tilasimme kaksi erilaista tenkaravapaa. Toinen on 390cm pitkä ja painoa siimoineen kaikkineen on huimat 123 grammaa. Toinen vapa on säädettävissä kolmeen eri pituuteen (325, 335 ja 388cm) ja painoa on 122 grammaa.
Tenkaralla voi kalastaa kelluvilla tai uppoavilla perhoilla. Minulle piti miehen opettaa kaikki alusta. Tai itseasiassa me tehtiin niin, että kävin ensin omin päin tenkaran kanssa puron varressa ja vasta sen reissun jälkeen mies näytti mitä sillä kuuluu oikeasti tehdä.
Tässä siis tenkarointia rautalangasta väännettynä:
- Tenkara on teleskooppivapa, kevyt, mutta taipuu ja kestää isotkin kalat.
- Ei kelaa, on kuin mato-onki.
- Kelluva siima + perhot käytössä.
- Kelluva perho täytyy välillä kuivata, että se kelluu. (Eli vispata sitä siimaa ilmassa niin perho kuivuu.)
- Perho heitetään yläjuoksulle ja lasketaan vapaasti virran mukana alas. Seurataan katseella tarkasti. On kuin meditointia, mutta voi saada ruokaa samalla! Kun siima yhtäkkiä suoristuu, tehdään vastaliike (nostetaan vapa ylös) ja napataan kala ylös.
- Kalan väsyttäminen on yllättävän helppoa, vaikka ei ole kelaa.
- Haavista on apua, muttei sekään ole välttämätön.
Tenkarakalastus on rantautunut Japanista Jenkkeihin. Siellä on vallalla kulttuuri, että kalastus olisi mahdollisimman yksinkertaista ja perhot vain yhtä sorttia. Tenkararyhmiä löytyy Facebookista pilvin pimein, Suomellakin on oma ryhmänsä. Minulle vielä toistaiseksi mies askartelee perhot, mutta vakaa aikomus on opetella tuo laji ihan kokonaisvaltaisesti. Perhoina käytetään pieniä hyönteisjäljitelmiä ja koukkuina mielellään väkäsettömiä koukkuja, silloin alamitat on helpompi päästää takaisin veteen vahingoittumattomina. Pidän perhokalastusta juuri sen takia niin hienona lajina, koska kalastaja tuntee niin hyvin vesiperhoset, hyönteiset, kosken ja veden tavan liikkua. Ihailen tuota lajia suunnattomasti!
Vaikka me lähdimmekin vaatimattomasti Muotkan erämaahan harjoittelemaan tenkaralla kalastamista (1000 kilsaa suuntaansa), voi sitä harrastaa missä tahansa virtaavassa purossa. Ja heittämistä ja kalastamistahan voi treenata vaikka järvessä. Minä jäin koukkuun heti! Mieskin tykästyi tenkaraan kovasti. Rinkka kevenee vaelluksilla aika paljon, jos vaihtaa virvelin tenkaraan. Virvelilläkin on toki omat paikkansa, mutta ainakin minä aion vaihtaa kevyempään.
Oranssi lohikeitto retkelle
Tämä on ihana keitto. Olen tehnyt sitä monenlaisena versiona, kotikeittiössä ja nuotiolla. Kukaan, jolle olen keittoa tarjoillut, ei ole pystynyt olemaan kehumatta. Keiton juju on se, että perinteisen lohikeiton tyylistä poiketen tähän ei tule lainkaan perunaa ja sen vuoksi se kypsenee nopeasti.
Kasvikset voi pilkkoa valmiiksi jääkaappiin vaikka edellisenä iltana ja keitto valmistuu nälän yllättäessä todella nopeasti. Tai no, sitä nopeammin, mitä ohuempaa suikaletta jaksaa leikata.
Alkuperäisen ohjeen olen napannut Ylen telkkariohjelmasta. Päätin muuntaa ohjeen retkeilykäyttöön sopivaksi. Keitto on nyt siis valmistettu kuivatuista aineksista, ja siihen lisätään tunturipurosta tuoretta taimenta. Tai kalankin voi tietenkin halutessaan kuivata valmiiksi.
Itse käytän tähän ruokaan porkkanoiden pilkkomiseen juliennerautaa, jolla saa ihanan pientä suikeroa. Karkea porkkanaraaste käy varmasti ihan yhtä hyvin. Kun porkkanat on suikaloitu, kaadan päälle keitettyä vettä, annan olla hetken ja siivilöin. Taputtelen ylimääräisen nesteen pois pyyhkeellä ja kuivaan kuivurissa.
Viimeksi valmistin keittoa kesken hiihtolenkin. Mukana oli kaasukeitin, jossa tehoa voi säätää. Annoksesta riitti syömistä kahdelle nälkäiselle.
Aluksi laitoin noin 5dl vettä kattilaan ja lisäsin siihen kasvikset. Annoin muhia sen aikaa, että kasvikset muuttuivat aikalailla entiseen kokoonsa ja näköönsä (muutama minuutti).
Sitten joukkoon lisättiin pari teelusikallista itse kuivattua ja jauhettua tomaattisosetta. Sose muutti liemen punaiseksi ja saosti keittoa jonkin verran. Annoin keiton kiehua hetken ja lisäsin sitten mustapippuria, tilliä ja värjäsin liemen oranssiksi kahviin laitettavalla kermankorvikkeella. Makua antamaan lisättiin vielä nokare voita.
Lopuksi keittoon lisättiin kotona valmiiksi pilkottu kylmäsavulohi. Sitä pyöräyteltiin keitossa vain hetki. Valmista! Aikaa meni maksimissaan 10 minuuttia.
Tässä raaka-aineet:
- 150g kylmäsavulohta
- 2 porkkanaa
- 1 dl kuivattua purjoa
- 1 dl kuivattua varsiselleriä
- 3 tl kuivattua tomaattisosetta
- 3 tl kermankorviketta
- 1 tl tilliä
- ripaus pippuria
- 1 rkl voita
Lohen voi korvata kasvisversion halutessaan punaisilla linsseillä. Linssit on huuhdeltava ja kuivattava valmiiksi kotona.
Jos käytät tuoretta kalaa, muista lisätä suolaa.
Hyvää ruokahalua!
Juttu on julkaistu myös Retkipaikassa.
Nopeat rieskat nuotiolla
Kokeilin yhdistellä simppeleitä retkimuonia ateriaksi. Minulla oli mukana Bulletmealin kanaa, BlåBandin lämminkuppipussi kanakeittoa ja rullattavia rieskoja.
Pilkoin bulletin puukolla palasiksi ja paistoin niitä tulilla voissa sen verran, että sain paistopintaa. Ripottelin päälle puolet lämminkuppi-keitosta ja kaadoin termarista kuumaa vettä päälle niin paljon, että seos näytti löysältä velliltä. Annoin keitoksen muhia niin kauan, että se alkoi näyttää paksulta kastikkeelta.
Lämmitin rieskoja hetken nuotion lähellä ja kauhoin sitten soossia rieskalle. Rieska rullalle ja herkuttelemaan!
Energiapatukat
Olen reissuilla huomannut, että vaikka suklaa onkin hyvää, se sulaa tai on jäässä. Viimeksi pitkälle vaellukselle olin ostanut taatelipohjaisia patukoita, jotka olivat tosi hyviä. Niiden ainoa vika oli se, että olivat kaikki samaa makua. Sitä makua, mikä sattui olemaan tarjouksessa. Söin yhden joka päivä kuukauden ajan.
Päätin kokeilla tehdä patukoita itse. Löysinkin jotain valmiita ohjeita, mutta muuttelin niitä ja päätin kokeilla eri makuisia. Tässä on siis perusmassa, jota voi maustaa mielensä mukaan. Maisteluraatimme yksimielinen päätös oli kruunata voittajaksi kookoksella ja limellä maustetut patukat.
Homman juju on se, että haluaisin energiapatukat mahdollisimman helposti tehtyinä ja edullisesti. Oli siis kiva kokeilla erilaisia. Perusmassaan käytin ihan halvimpia taateleita, mitä kaupasta löysin, maapähkinöitä ja mantelirouhetta.
Laitoin tehosekottimeen ensin pähkinät ja mantelirouheen, surruuttelin niin kauan, että oli karheeta rouhetta, lisäsin sitten taateliblokista pilkottuja palasia vähän kerrassaan. Massasta tuli semmosta, mikä pysyi kasassa jos sitä puristeli kädessä.
Otin sitten perusmassaa vähän eri astiaan ja lisäsin siihen haluttuja makuja ja makeutukseksi hunajaa tai siirappia. Massa kunnolla sekasin käsin vaivaamalla. Vuorasin sitten astian elmukelmulla ja painelin massan siihen. Samaan astiaan sai hyvin laitettua useaa massaa, kunhan muisti jokaiselle oman elmukelmun. Kun astia oli täynnä, laitoin jääkaappiin jähmettymään. Hyvä olis malttaa antaa jähmettyä rauhassa. Sitten vaan leikkaus ja kapalointi.
Kaakao ja kaakaonibsit massassa oli hyvää, mutta rakenne jäi turhan rakeiseksi. En laittanut tähän makeutusta. Siirappi olis tehny hyvää. Makuyhdistelmä oli kuitenkin todella hyvä!
Marjajauheet ja kuusenkerkkäsiirappi oli hyvä yhdistelmä. Keitän siirappia itse joka kevät.
Tässä voittajapatukka! Kookoshiutaleita, hunajaa ja limen kuorta. Ihan superhyvää!!!
Varsinainen terveyspatukka. Nokkosta kahdessa eri muodossa, inkivääriä, sitruunaa, seesaminsiemeniä ja siirappia. Ihan ookoo maku. Inkivääriä ehkä turhankin paljon, mut sehän on terveellistä!
Kurkumaa ja hunajaa tässä massassa. Ihan ookoo.
Jauhettuja siemeniä ja tervasiirappia. Oli hyvää! Toisessa kuvassa massat kelmupesässä matkalla jääkaappiin.
Olen vähän hippi siinä mielessä, että en tykkää kantaa turhaa roskaa metsäreissuille. Kääräisin nämä vaan voipaperiin, narulla kiinni ja sujautin muovipussiin jääkaappiin. Samalla tavalla otan reissulle myös. Paperit voi huoletta polttaa tulilla, eikä tarvitse miettiä missä foliot kuskaa takaisin kotiin.
Perusmassalle kertyi kaloreita 2150 ja patukoita tuli ohjeen määrästä 10 kappaletta. Eli jokaisessa patukassa on 215 kaloria plus siirapit sun muut siihen päälle.
Ei muuta kun herkuttelemaan!
Viimeisimmät kommentit
 | Hannele Kämäräinen: Kuka kaipaa ulkoilureittejä? |
 | Asko Ristolainen: Niksejä talvivaellukselle |
 | Minna Jakosuo: Retkeilijän vastuu |
 | Liisa Holm: Retkeilijän vastuu |
| Hannele Kämäräinen: Varustelista vaellukselle |
Kuukausi yksin erämaassa 
Viimeisimmät kommentit