Kuukausi yksin erämaassa

Näinä epävarmuuden ja pelon sävyttäminä aikoina tekee mieli metsään. Syitä on vähintään yhtä monenlaisia kuin metsään menijöitäkin. Joku potee vieroitusoireita liikunnasta, jota on harrastanut kuntosalilla tai muissa ryhmätiloissa. Joku meinaa tulla hulluksi, kun joutuu viettämään kaiken ajan kotona, eikä työaikakaan tuo edes pientä maisemanvaihdosta. Joku ei jaksa sitä, että ympärillä on jatkuvasti porukkaa ja ääniä, lapset eivät ole koulussa tai harrastuksissa ja puolisokin on rinnalla 24/7. Joku taas asuu yksin ja metsä voi tuoda lohtua yksinäisyyden vallatessa mielen. Lue lisää

Tämä talvi on ottanut koville. Lunta ei ole hiihtämiseen riittänyt kuin parina päivänä, enkä ole käynyt pohjoisessa, vaikka siellä porukka suorastaan hukkuu lumeen. Opettelin hiihdon sijaan pyöräilemään, paikkaamaan vaatteita ja neulomaan villasukkia. Onpahan ollut jotain tekemistä. Lue lisää

Olen miettinyt miksi haluan päästä yksin vaeltamaan, koska ensi syksynä olen taas lähdössä. Mikä se perimmäinen syy on, mikä vetää reissuille kauas kaikista itselle tärkeistä ihmisistä. Ei minulla ole mitään tarvetta todistella kenellekään, että pystyn siihen, tai että hallitsen erätaidot täydellisesti. En koe tarpeelliseksi näyttää, että voin olla yksin neljä viikkoa, ilman juttukaveria, tukea vaikeissa tilanteissa tai että tarvitsen jotakuta jakamaan ilon ja onnen hetket. Olen muutenkin eri mieltä Christopher McCandlessin (Erämaan armoille) kanssa siitä, että onni olisi aitoa vain silloin, kun sen jakaa jonkun kanssa. Onni on aitoa aina, kun sitä tuntee. Siihen ei tarvita toista ihmistä, joskus pelkkä oma ajatus voi saada kokemaan onnea. Lue lisää

Sitä on niin toisen ihmisen lumoissa, ettei haluaisi minkään koskaan muuttuvan. Kun arki koittaa, eikä enää lumoudu kaikesta siinä toisessa, haluaakin muuttaa sen toisen itselleen mieluisaksi. Haluaa muuttaa sen omaksi peilikuvakseen. Äkkiä unohtaa syyt, miksi siihen toiseen rakastui. Unohtaa, tai ei halua miettiä. Ei ole enää kahta erillistä ihmistä, vaan yksikkö, joka miettii, haistaa ja maistaa samalla tavalla, puhuu henkeviä samojen ystävien kanssa, lainaa toiselta hammasharjaa. Parisuhde.

En tiedä voiko luontoon ja metsiin rakastua samalla tavalla kuin ihmisiin, mutta olen huomannut tunteiden olevan hyvinkin samanlaisia. Kun huomaa, miten hyvä olo metsissä samoilusta tulee, sitä haluaa enemmän. Kun sinne ei pääse, alkaa ahdistamaan. Ikävä kalvaa rintalastaa kuin vastarakastuneella, joka ei pääse rakkaansa luo. Luontosuhde. Lue lisää

Tiivistän tähän juttuun ohjeita vastuulliseen retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyen. Retkeilijöiden määrä on kasvanut viimeaikoina PALJON ja joukossa on myös niitä, jotka eivät välttämättä tiedä kuinka toimia oikein.

Lue lisää

Tuntureilla tuli käytyä

Elokuu meni vaeltaessa. Vedin kolme reissua asiakkaille pohjoisen erämaissa ja yhden viikon pidin lomaa. Todella kiireisen kesän jälkeen tuntui välillä melkein huvimatkalta koko kuukausi.

Ensin vein porukkaa Muotkatunturin erämaahan, sitten Kaldoaiviin. Muotkalla kohtasimme kaksi ihmistä, Kaldoaivissa ei ketään.

Noiden viikkojen jälkeen pidin lomaa. Tapasin vanhoja ystäviä ja sain uusia. Makasin pari yöseutua yksin pakun perässä salaisessa piilopaikassa enkä tehnyt pilvitaivaan tuijottelua suurempaa. En edes pukenut. Teki hyvää, enkä harmittele, että olisin voinut käyttää tuon ajan tehokkaammin. Joskus lepo on järkevintä.

Viimeinen pohjoisen viikko meni Paistunturin erämaassa. Kaikki isot tunturit huiputettiin, ihailtiin auringonnousuja ja – laskuja, naurettiin ja nautittiin. Guivi huiputettiin erämaan kautta, huipulta näimme parin kilometrin päässä kävelevän kaksi ihmistä.

Olimme omassa erämaakuplassa, koko naislauma. Kelit helli; elokuun viimeisinä päivinä uskalsi heittää vaatteet joenpenkalle ja pulahtaa viileään veteen.

Tuntureita silmänkantamattomiin, ruska aluillaan, kunto kohonnut sellaiseksi, ettei rinkka tuntunut selässä miltään, aamuiset usvaverhot jokilaaksoissa. Tuntui pahalta lähteä pois.

Kotimatka oli vaikea. Vaikka olikin jo ikävää koiraa, lapsia ja miestä, tuntui vaikealta jättää tuo kaikki taakse. Jotenkin se on vaikeampaa vuosi vuodelta, luopua siitä tunteesta tuntureilla, että on turvassa. Siltä minusta tuntuu, kun näen koskematonta erämaata silmieni edessä.

Takaisin tunturiin

Vointi on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Siis sitä huimailuhommaa. Olen paiskinut töitä Isojärvellä, toivonut helteiden loppumista ja nukkunut yöt kuin kivi pimeän kaivon pohjalla. On ollut kiire. Kuivuri on hurissut keittiössä. Pakkaaminen jää viimetinkaan.

Lue lisää

Vaeltamisen keventämisestä

Oma terveydentila ja paniikki vaeltamiseen kykenemisestä laittoi minut hetkeksi miettimään varusteiden keventämistä. Olen ruumiilliseen työhön tehty. Molemmat vanhempani ovat maalaistaloista, niin minäkin. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi jokainen säästetty askel ja kantamaton kilo olisi jollain tapaa hyvä asia.

Lue lisää

Tämä kevät ja alkukesä on olleet erilaisia kuin aiemmat. On ollut uutta tekemistä, uuden oppimista, mutta myös vähemmän metsäöitä kuin aiemmin. Kiire on ollut iso osa arkea.

Vielä talvella suunnittelin pakun tuunaamista reissuautoksi. Kesä menisi retkeillessä ja nauttiessa maisemista. Keväällä hyppäsimme kuitenkin Isojärvelle yrittäjiksi, joten paku vaihtui retkiautosta tavaroidenkuljetusautoksi, pakun rakentelu vaihtui leipomispuuhiin ja Heretyn palveluiden suunnittelemiseen.

fbthdr

Pakusta on tuunattu vasta kuljettajan osastoa.

Lue lisää

On ihanaa olla Heretyssä töissä. Ihan kuin olisi ikioma kansallispuisto. Kamala kiire on ollut koko toukokuun, on meinannut vähän stressiäkin pukata, mutta onhan tuo linnunlaulu ja puisto aika rentouttava työympäristö…

Viime viikolla saatiin kutsu osallistumaan ohjattuun hyvinvointiretkeen. Lähtö oli kuudelta, juuri kun kahvila meni kiinni. Vähän väsytti, eikä oikein tehnyt mieli lähteä, mutta mentiin silti. Ja hyvä kun mentiin! Lue lisää

Kävin keskustelun työssäoppijan kanssa, joka on elänyt puolet minun elämästäni. 22. Nuori minuun verrattuna, mutta hyvinkin hereillä ja tietoinen tästä maailmasta. Hän halusi kuulla asioita ensimmäisestä pitkästä vaelluksestani. Asioita, joita en ole hetkeen miettinyt. Lue lisää

On pakko hehkuttaa! Oli niin hieno vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa (taas kerran), ettei meinaa ajatukset pysyä arjessa ensinkään.

Vaellusporukka

Avotunturit ja aurinko hellivät ensimmäisenä hiihtopäivänä!

Lue lisää