Kuukausi yksin erämaassa

Taidan olla levoton sielu. Tai en vaan jaksa kaikkea ulkoista ärsykettä, mitä ympärillä normaalissa arjessa on. Se tekee levottomaksi.20180810174330_IMG_3694

Paras paikka minulle on puron vieressä, veden liikettä kuunnellen. Hyvältä tuntuu myös korkealla tunturilla, josta näen kymmenien kilometrien päähän, jossa pilvet tuntuvat olevan melkein käsin kosketeltavissa. Tulitikun raapaisu, nuotiopuiden ritinä, tulen ahnas humina, nekin äänet rauhoittavat. Tai kun sade ropisee teltan kattoon, silloin vaivun niin syvään rauhaan, että nukahdan ihan väkisin. Niin kävi viimeksi eilen. Lue lisää

Erämaissa vaeltaminen on minulle kaikkein rakkainta. Pidän siitä, etten ole sidottu johonkin tiettyyn reittiin, eikä aina tarvitse tietää tarkkaan missä yönsä viettää. Kun sopiva paikka tulee vastaan, voi teltan laittaa siihen. Erämaassa vastaan voi tulla mitä tahansa, jokainen askel on seikkailu. Askel kerrallaan kohti tuntematonta. Lue lisää

Heinäkuusta oli varattu 10 päivää perhelomalle ja kohteeksi valikoitui Kaldoaivi. Tyttö sai houkuttelevamman lomatarjouksen kummitädiltään, joten pienen harkinnan jälkeen meni Ruotsiin heidän mukaansa ja pohjoiseen lähdettiin miehen, pojan ja koiran kanssa. Ihan hyvä se on teinienkin viettää välillä aikaa toisistaan erossa. Takapenkki täyttyi suden kokoisen koiran ansiosta ilman yhtä lastakin.

Lue lisää

Vesa on nyt kesän ajan kävellyt erilaisissa olosuhteissa varrettomilla vaelluskengillä. Tässä jutussa seuraa raporttia siitä, miltä kengät ovat tuntuneet käytössä. Kyseessä on siis Lundhagsin Omni-sarjan kenkämalli Bjerg MS Low. Lue lisää

Aloin miettimään omaa telttailuhistoriaani ja tajusin, ettei tämä minulle mikään uusi innostus ole. Käytännössä nukuin kaikki kesälomat teltassa nuorena tyttönä.

Ensimmäinen kesätyöni oli huoltoasemalla. Olin 11 vuotias ja palkkani oli 11 markkaa tunnilta. Ollessani 12 palkka nousi 12 markkaan. Työmatka oli 5 kilometriä ja poljin sen fillarilla. Ensimmäisen kesän palkat säästin telttaan. Se oli kallis, ihan hirvitti ostaa. Haltin kupoliteltta, maastokuvioinen. Lue lisää

Seitsemäs kerta Venäjällä melomassa on nyt takana. Ihan ensimmäinen kerta oli eräopasopiskelujen aikaan Vuoksella, sen jälkeen reissut ovat suuntautuneet Laatokalle. Nyt palasimme taas Vuoksen vesistöön. Lähdimme melomaan juuri samasta paikasta, johon tuon ensimmäisen melontavaelluksen päätimme.

Lue lisää

Uskomaton kaksipäiväinen se oli! Olin Keski-Suomen haastejoukkueen johtaja, mukana tiimissä oli mieheni Vesan lisäksi Keski-Suomen yrittäjien puheenjohtaja Sanna-Mari Hynninen puolisoineen. Joukkueemme toimi hyvin yhteen, mutta kilpailun voittoon emme yltäneet. Hävisimme täpärästi Retkipaikan porukalle. Lue lisää

Hirvaan kierros on 58 kilometrin mittainen rengasreitti pohjoisen Keski-Suomen ja eteläisen Pohjanmaan alueella. Reitti kulkee pääosin Salamajärven kansallispuistossa. Se on pidempi kuin esimerkiksi Hetta-Pallas reitti (55 km) ja reitin alku- ja päätepisteen ollessa sama, ei tarvitse vaivata päätään auton siirroilla tai kyydeillä.

Vaellus on kätevintä aloittaa Koirasalmelta, jossa sijaitsee luontotupa.

Olen kulkenut Hirvaan kierroksen viisi kertaa. Vaikka reitti suositellaan kuljettavaksi myötäpäivään, olen itse huomannut sen olevan parempi vastapäivään käveltynä. Silloin kaikki ”herkut” jäävät loppuosalle, kuten autiotuvat ja autio sauna.

Reitti alkaa siis Koirasalmelta. Ensimmäiselle yöpaikalle Pyydyskoskelle on vain 4 kilometrin matka, mikä on ihan mukavan helppo aloitus ajomatkan jälkeen. Matkaan ehtii, vaikka ei lähtisikään ihan aamuvarhaisella.

Pyydyskoskella on puolikota tulipaikkoineen, puuliiteri ja huussi. Vieressä virtaa joki, josta saa hyvin otettua vettä. Vesi on aika tummaa ja humuspitoista, joten se kannattaa suodattaa tai keittää ennen juomista.

Pyydyskoskella on uusi tukeva silta.

Pyydyskoskelta matka jatkuu Lehtosenjärvelle. Päivän pituudeksi tulee vähän reilu 16 kilometriä. Polku kulkee osittain vanhoissa kilpikaarnaisissa männiköissä ja osin soilla pitkoksilla. Kansallispuiston alueelta poistutaan puolivälissä tätä päiväetappia.

Hyvä lounaspaikka on Nielujärvellä, missä on laavu, tulipaikka ja huussi. Laavulle mennään ylittämällä Nielujoki näyttävää, mutta aika heikkokuntoista siltaa pitkin. Osa laudoista on lahonnut ja sillalla kannattaakin kävellä keskellä ja pitää katse jaloissa.

Nielujärveltä matkan jatkuttua on reilun kilometrin päässä katettu lähde, josta vesipullot kannattaa tankata. Pari kilometriä ennen Lehtosenjärveä on Sääksjärven laavu tulipaikkoineen. Puuliiterissä ei ole huussia, vaikka sitä miten kiertäisi ympäri. Kaunis paikka ja hyvä laavu, hyviä telttapaikkoja löytyy polun varresta ja laavun takaa metsästä, jos haluaakin jäädä siihen yöpymään. Kovan luoteesta tai pohjoisesta käyvän tuulen aikaan on Sääksjärvi suojaisampi paikka yöpyä kuin Lehtosenjärvi.

Lehtosenjärvellä on puolikota, tulipaikka, puuliiteri ja huussi. Veden saa järvestä.

Joet mutkittelevat useasti reitin varrella ihan polun vieressä.

Seuraava päiväetappi kulkee reilun kymmenen kilometrin verran Valvattiin. Matkalla voi poiketa Vähä-Valvatin tulipaikalle pöydän ääreen lounaalle. Iso-Valvatin lintutorni on myös käymisen arvoinen, sieltä avautuu upeat näkymät isolle suoalueelle. Kiikareista olisi tällä reitillä paljon iloa!

Valvatissa on autiotuvan lisäksi puuliiteri, huussi, sauna ja kaivo. Pihalla on nuotiopaikka. Tupa on suosikkini kaikista autiotuvista, joissa olen käynyt. Se on vanha metsänvartijan torppa. Vanhat lyhyenlängät sängyt on paikoillaan, katossa roikkuu himmeli. Torpassa on tupa, kamari ja keittiö. Sänkypaikkoja on kahdeksalle. Pihalla on paljon tilaa teltoille ja rehevöityneellä nurmialueella kasvaa paljon nokkosia napsittavaksi retkiruuan sekaan.

Valvatin kodikas autiotupa on suosikkini.

Seuraava etappi kulkee useiden pitkospuupätkien värityämänä Sysilammelle. Matkaa tulee 15,5 kilometriä. Lounaspaikaksi sopii hyvin Salamajärven kansallispuiston nimeä kantavan Salamajärven kupeessa oleva Pitkälahden autiotupa. Tupa on pieni ja soma kuin karamelli. Pitkälahden tupa on mäen päällä. Katettu lähde on rannassa, siellä kannattaa taas tankata juomapullot täyteen raikasta vettä.

Hirvaan kierroksella on paljon pitkospuita.

Sysilammella on autio- ja varaustupa, varaussauna, avoin kesäaitta, tulipaikka, liiteri, huussi ja vanha hevostalli. Tasaisia telttapaikkoja löytyy pihapiiristä paljon.

Sysilammen läheisillä soilla kasvaa vähän harvinaisempaa punakämmekkää.

Sysilammelta matka jatkuu Koirasalmelle. Pituutta viimeiselle etapille tulee 10,5 kilometriä. Matkalla on mielenkiintoista nähtävää, kuten Kauluksen niittysauna ja Heikinjärvennevan lintutorni. Uusitusta tornista voi tarkkailla lintuja ja hyvällä tuurilla sieltä voi nähdä myös metsäpeuroja!

Tornissa on hyvä pitää kunnon hengähdystauko ja tarkkailla samalla suon elämää.

Lounaspaikkana on Heikinjärven laavu mainio. Se on aika lähellä Koirasalmea, mutta loppumatkan kivikot on mukavampi kävellä täydellä vatsalla kuin nälissään.

Kapeita polkuja ja vanhaa metsää.

Hirvaan kierros on hieno reitti, jossa on monenlaista metsää. On ikimetsiä kilpikaarnamäntyineen, koivikoita, sekametsiä, talousmetsää ja korpikuusikkoa. Suoluonnon ihailijoille reitillä riittää herkkupaloja jokaisella päiväetapilla. Salamajärven alueella asuu metsäpeuroja ja olen niitä kahdella reissulla nähnytkin. Olen myös nähnyt ahman reittiä kulkiessani. Alkukesällä soilla viihtyy erilaiset korennot ja perhoset.

Ainoa asia, joka reitiltä puuttuu, on korkeuserot. Ylä- ja alamäet ovat pieniä ja niitäkin on vähän. Olen vaeltanut reitin kaikkina vuodenaikoina, enkä osaa päättää mikä on ollut hienointa; hiihdellä pitkin soita, patikoida syksyn värjäämän suon poikki pitkospolkua, nähdä ensimmäiset kevätkasvit heräämässä uuteen kesään vai ihastella kesän vehreyttä ja monia kukkivia kasveja.

Ojakellukka ilta-auringossa.

Tässä on siis yksi tapa kulkea reitti. Hirvaan kierroksella on paljon tuli- ja leiripaikkoja, joten on helppo muokata itselleen mieleinen vaellus. Patikan päätyttyä voi luontotuvalta vuokrata vaikka tunniksi saunan, jos haluaa jatkaa kotiin puhtaana. Myös majoitusta lakanoissa on mahdollista saada niin sisätiloista, kuin juuri valmistuneista aittatiloista.

Tässä tulee vihdoinkin reissukuvaus Vesan pitkästä yksinvaelluksesta. 1100 kilometriä Kolilta Kiilopäälle Kekkosen reittiä pitkin tapahtui vuonna 2016. Aloituspäivä oli huhtikuun 18. Moni epäili onnistuuko vaellus tuohon aikaan, mutta aikainen kevät oli suosiollinen ja lumi ei aiheuttanut suuria vaikeuksia. Kevään etenemistä pääsi seuraamaan koko reissun ajan. Lue lisää

Minut pyydettiin mukaan ihan mielettömän jännään kisaan, enkä voinut kieltäytyä! Amazing Race on varmasti monille tuttu. Itse seurasin sitä joskus silmä kovana telkkarin äärellä. Nyt samaan henkeen järjestetään joukkuekisailu, jossa 24 tunnin ajan seikkaillaan keskisuomalaisissa kohteissa. Wo hou!

Lue lisää

Olen huono oppimaan teknisten vempeleiden käyttämistä. Tämä kuitenkin onnistui, osittain ainakin. Olin käyttänyt Garminin käsi gps:ää aiemminkin, minulla on Garmin 64s ollut jo pari vuotta, joten käyttäminen oli melko samanlaista joitakin asioita lukuunottamatta. Lue lisää

Paljonkin ja sitten ei mitään. Välillä päässä pyörii karuselli, jonka kyydistä ei niinkään välitä. Vaihtelevaa, pilvipoutaa, tuulista ja taas tyventä. Lue lisää