Vuonna 2011 alkoi Tea Tervo miettimään, miten saisi itselleen naispuolisia retkikavereita. Hänen ystäväpiirissään luonnossa liikkumista ja eräilyä harrastivat vain miehet. Tea innostui kyselemään samanhenkistä seuraa Relaa.comin kautta. Vuosien varrella porukkaa on ryhmään kertynyt koko ajan lisää. Nyt porukassa on jo 345 naista eri puolilta Suomea.
Siskojen keskuudessa lajien kirjo on runsas, mutta kaikkia yhdistää luonto ja luonnossa liikkuminen. Yhteisiä reissuja on mukava suunnitella samanhenkisen porukan kesken isommalla ja pienemmällä kokoonpanolla.
Perinteisiäkin tapahtumia on, kuten nyt esimerkiksi tammikuun viikonlopun mittainen hiihtovaellus, joka tehdään joka vuosi.
Tälle perinteiselle tammikuun hiihtovaellukselle päätin minäkin lähteä mukaan. En ollut aikaisemmin ollut mukana Outdoor Siskojen kokoontumisissa. Reissulle oli ilmoittautunut mukava määrä hiihtäjiä, kokonaista 13 naista! Kimppakyydeillä kaikki saapuivat Torronsuon kansallispuistoon Kiljamon lintutornin läheiselle parkkipaikalle.
Kiljamon tulipaikalla syötiin ja käytiin tornissa ihailemassa hienoja näköaloja. Hiihdimme sitten suolla pienen lenkin kautta Idänpäänkallion laavulle pystyttämään leiriä.
Idänpäänkallion laavu, lintutorni ja muut rakennukset eivät kuulu kansallispuistoon, joten siellä yöpyminen on sallittua. Torronsuon kansallispuiston alueella yöpyminen on kielletty.
Koska joukossa oli paljon eritasoista porukkaa, oli reissulla oiva tilaisuus testailla varusteita ja oppia kokeneemmilta talviretkeilijöiltä hyviä käytännön vinkkejä. Osa oli hiihtämässä metsäsuksilla ahkio perässä ensimmäistä kertaa, joillekin oli bensakeitin outo kapistus, ihmeteltiin erilaisia telttoja ja niiden toimivuutta talvisissa olosuhteissa. Pieniä vinkkejä tuli paljon. Varustekokemuksia vaihdeltiin ja reissutarinoita kerrottiin.
Tuntui hyvältä, etten ollut porukan ainoa helposti paleleva. Melkein jokaisella oli kaksi makuupussia tai erittäin jämerä talvipussi. Ensimmäistä kertaa talvella ulkona yöpyjille vinkkailtiin, että kuumavesipullo kannattaa sujauttaa makuupussin jalkopäätyyn jo vähän ennen kuin itse kömpii sinne. Ja jos aikoo syödä talvireissulla leipää, kannattaa voileivät tehdä valmiiksi jo kotona ja aamupalaleivät kannattaa myös laittaa yöksi makuupussiin.
Suksiakin oli laidasta laitaan. Oli teräskanttisia tunturisuksia, liukulumikenkiä, karvapohjaisia ja perinteisiä metsäsuksia. Sunnuntaina kelin lauhtuessa lähelle nollaa, oli osan kaivettava kynttilät esiin ja lisättävä pohjiin luistoa.
Hiihtelimme Torronsuon upeissa suomaisemissa koko viikonlopun. Testailimme hiihtämistä ahkion kanssa ja ilman. Olimme varmasti hauska näky! Suon reunoja mukailevalla ladulla hiihti kuntohiihtäjiä ja kyllähän 13 ahkio perässä hiihtävää muodostaa suolla aikamoisen nähtävyyden.
Iltaisin hiihdimme pimeän tuloon asti ja vähän sen jälkeenkin. Kilometrien havittelu ei ollut viikonlopun aikana tärkeintä, vaan mukava yhdessäolo. Hiihdimme yhteensä noin parikymmentä kilometriä.
Oli sykähdyttävää hiihtää suolla, kun pakkanen nosti usvavaippoja maisemaan. Välillä jättäydyin jonon hännille ja seurasin hiihtäjien katoamista usvaan. Päiväsaikaan juttu ja nauru raikasi, mutta iltahiihtojen aikaan kaikki tuntuivat nauttivan hiihdon tuoman raukeuden lisäksi hiljaisuudesta ja upeasta luonnosta.
Vaikka en ollut porukasta aikaisemmin tavannut kuin pari ihmistä, oli minulla ihan mielettömän mukava viikonloppu! Tuntui kuin olisi tunnettu jo vuosia. Ajatukseni siitä, että luonto yhdistää monenlaisia ihmisiä, voimistui entisestään. Parkkipaikalla suunnittelimme Siskojen omaa ”twonights” haastetta, eli joka kuukausi jokainen viettää kaksi yötä ulkona. Mikä ettei!
Täällä Outdoor Siskojen esittely.
Juttu on julkaistu myös Retkipaikassa.
Kuukausi yksin erämaassa 
Viimeisimmät kommentit