Yöretki talviselle Leivonmäelle

Olen käynyt Leivonmäen kansallispuistossa monta kertaa aiemminkin, mutta aina sulan maan aikaan. Ja aina samassa osassa puistoa. Oli aika rikkoa rutiineja.

IMG_9480

Leivonmäen kansallispuisto on kuin kaksi aivan erilaista puistoa. Eteläpuolella oleva soinen osuus oli ennestään tuntematon, pohjoisoien harjut ja hongikot taas tutummat. Koska en tiedä kovinkaan montaa mukavampaa asiaa, kuin suolla hiihtäminen, päädyimme Kirveslammen kierroksen lintutornille ja sieltä suihkimaan umpisessa pitkin Haapasuota.

20160206_140313

Heti suolle päästyämme alkoi tuuli yltyä. Vedimme huppua pään suojaksi ja lähdimme navakkaan vastatuuleen hiihtämään.

Emme ehtineet kovinkaan kauaa hiihtää, kun näimme metson töröttävän puun latvassa. Kohta maasta pyrähti lentoon pari muutakin ukkometsoa. Pysähdyimme ja pidätimme suunnilleen hengitystä katsellen noita majesteetillisia lintuja. Lähdimme varovasti jatkamaan matkaa ja pian huomasimme metsoja lisää. Emme olleet koskaan ennen nähneet noin isoa ukkometsojen parvea, niitä oli yhteensä kymmenen.

IMG_9483

Tuntui ihan uskomattomalta nähdä niin upea näky. Metsot ovat omasta lähimaastosta hävinneet hakkuiden myötä, joten mieltä lämmitti suunnattomasti homenokkien kokoontumisen todistaminen! Linnut siirtyivät aina muutaman kymmenen metriä sivummalle edestämme, mutta olivat yllättävän pelottomia. Jonkun aikaa nautimme luonnonnäytelmästä ja käännyimme pois häiritsemästä.

IMG_9481

IMG_9503

Suolla oli hyvä hiihtää. Mukana oli vain kevyet kantamukset, yökamppeet jätimme autoon. Vähälumisena talvena on hiihtotarpeet hyvä tyydyttää suolla, siellä yleensä riittää lunta. Kiersimme suolla seitsemän kilometrin lenkin ja siirryimme Kirveslammen pysäköintipaikan kautta Harjujärven laavulle kahvittelemaan.

20160206_150238

Laavua, tai paremminkin puolikotaa kohti hiihdettäessä hiipi savun haju nenään. Pariskunta oli siellä tulistelemassa ja kuulemma hekin olivat säästyneet itse tulien teolta.

Aikomuksemme oli nopsasti juoda kahvit ja syödä laskiaispullat, jatkaa sitten hiihtämistä Harjujärvellä. Kävi kuitenkin niin, että tulilla riitti niin paljon juttua siellä olleen pariskunnan kanssa, että valoisa aika karkasi käsistä. Kuulimme tarinoita kolmen viikon jokakesäisistä polkupyöräretkistä pitkin pohjolaa, hiihtoreissuista Kilpisjärvellä, kohtaamisista autiotuvilla, poluilla ja erämaissa.

Paljon nähnyt ja kokenut mies oli silminnähden iloinen kuultuaan meidän menettäneen sydämemme luonnossa liikkumiselle. Toivotimme hyviä reissuja tulevaisuudessa, kun tiemme erosivat.

20160206_174252

Pieni hiihtolenkki hämärtyvässä illassa jäällä ei ollut enää niin mukava. Jäällä oli vettä paljon, sukset humahtivat välillä syvään sohjon läpi. Päätimme keskittyä viettämään leirielämää ja pystytimme teltan kodan eteen. Lämmitimme valmiiksi kotona tehtyä pitsaa nuotiolla ja söimme hyvällä ruokahalulla.

IMG_9509

Illan edetessä tuuli kääntyili oman mielensä mukaan, lumi kinostui teltan kylkeä vasten. Kömmin nukkumaan telttaan ja nukuin sikeästi kymmenen tunnin unet.

Aamulla oli aivan toinen päivä. Pakkanen oli muisto vain ja lumetkin olivat sulaneet puoleen eilisestä. Puut olivat luovuttaneet lumikuorrutuksensa suojasäälle. Honkien punaiset rungot erottuivat aivan eri tavalla maisemasta kuin eilen.

IMG_9512

IMG_9516

Suksi ei luistanut, mutta piti kyllä. Olimme nöyriä luonnonvoimien edessä ja pakkasimme kamat autoon. Reissu oli antanut meille kuitenkin paljon enemmän, mitä olimme osanneet odottaa.

20160207_102110

Leivonmäen kansallispuisto kartalla. Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikassa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s