Varusteet Kebnekaisen reissulla

Kerron tässä omista varusteistani, mitä käytin Kebnekaisen hiihtovaelluksella. Mikä toimi hyvin, mikä huonommin, mikä yllätti, mikä oli turhaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Kuva: Kea Creutz)

En pysty sanomaan mikä tai mitkä varusteet olivat reissulla tärkeimmät, sillä jokaista osa-aluetta tarvittiin yhtä paljon. Teltta on äärimmäisen tärkeässä osassa, mutta niin myös sukset ja ahkiokin. Vaatteetkin oli hyvä olla tutut ja toimiviksi havaitut, sillä kesken reissun on paha todeta, että tämä olikin huono valinta. Vaatteista kerron eri jutussa.

IMG_0779
Minun vermeet vasemmalla.

Suksina minulla oli Madshusin BC 50 tunturisukset Rottefellan automaattisilla bc-siteillä. Hiihtokenkinä Rossignol BCX2-monot. Ostin koko tuon paketin viime talvena Xxl:n alesta naurettavalla 125 eurolla. Olin hiihtänyt varusteilla jo viime talvena yhden vaelluksen ja ennen Kebnekaisea harjoituslenkkejä reilulla kädellä.

Monot ovat aika isot, ihan samalla logiikalla kun vaelluskengätkin, eli monoihin mahtuu kahdet sukat ja tilaa jää silti varpaille heilua. Käytin hiihtäessä alla paksua merinovillasukkaa ja päällä kudottua villasukkaa. Yhtään rakkoa ei taaskaan tullut, eikä kertaakaan mistään kohtaa edes kuumottanut siihen malliin, että olisi ollut lähellä. Ainoa mitä kaipasin, oli kantapäiden alle jotkut ekstrapehmikkeet. Monot ovat aika kovat (täysin synteettiset) ja kantapääni alapuolet kipeytyivät ylämäkiosuuksilla. Vaelluksen jälkeen sainkin vinkin, että huovutusvillasta voisi huovuttaa pienet lisäpehmusteet. Vinkkaaja käyttää sellaisia kantapäiden takana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Kuva: Kea Creutz)

Suksissani on pitopohjat. Olin jo talvikauden alussa pohjustanut sukset huolella parafiinilla silitysrautaa käyttäen ja uusin käsittelyn vielä ennen reissua. Mukana oli lisäpitoa antamassa Madshusin omat puolikarvat. Hyvin toimi, ei mitään ongelmia. Kun keli muuttui plussaksi, kokeilin nousukarvojen voitelemista vauhti-luistolla (sininen klöntti on peräisin jostain 70-luvulta) ja hetken se auttoikin. Kun keli muuttui erittäin liisteriseksi, oli eniten apua plussakelin pikaluistovoiteesta ja nousukarvojen poistamisesta.

Sauvoina minulla oli 70-luvulta olevat kirkkaankeltaiset umpihankisommalla varustetut lasikuitusauvat. Niissä on nahkaiset käsilenkit, joissa on metallisolki. Lenkkiä sai suurentaa ja pienentää helposti hiihtokäsineiden paksuuden mukaan. Näistä sauvoista en hevillä luovu!

20160406_125015

Olin erittäin tyytyväinen hiihtovälineisiini. En usko merkillä ja mallilla olevan niinkään paljon merkitystä kuin sillä, että varusteet olivat tutut ja juuri minulle sopiviksi hioutuneet. Silloin varusteisiin voi luottaa, eikä yllätyksiä synny ainakaan kovin helposti. Automaattisiteet toimivat hyvin, suksien kantit purivat kovaan hankeen, pitopohja riitti tasaisella ja pienissä rinteissä, monot eivät hiertäneet.

Ahkio oli lainassa. Se oli Fjellpulkenin keskikokoinen ahkio, olikohan se nyt noin 140cm pitkä. Vedin sitä Fjellpulkenin vetorepulla kaikki muut paitsi viimeisen päivän, silloin vedin ihan perus Fjellpulkenin vetovyöllä.

IMG_0431

Ahkiosta tykkäsin ihan kamalasti! Menee kyllä hankintalistalle. Ahkion perässä oleva vetoketju helpotti elämää, sitä kautta pääsi ahkion uumeniin joutumatta purkamaan koko kääröä. Myös etuosassa oleva pieni tasku oli hyvä, siihen sai pakattua legieväät tai muuta usein tarvittavaa.

Vetorepusta sen sijaan en hirveästi tykännyt. Olihan se tavallaan kätevä, kun siihen sai laitettua päivän ruuat, termarin, vaihtohanskat ynnä muuta, mutta se oli jotenkin aika painava ja kolho. Raskasrakenteisesta repusta ei saanut selälle niin mukavaa, etteikö veto olisi kohdistunut suurimmksi osaksi pelkästään hartioille. Minulla siis oli hartiat kovilla. Ylämäkiosuuksilla se oli ihan hyvä juttu, mutta tasaisella en tykännyt repusta. Se myös hiotti selkää, mutta koska olen vähemmän hikoilevaa sorttia kuin mieheni, en alkanut kesken reissun vaatimaan vaihtamista. Minulla oli muutenkin paljon kevyempi kuorma vedettävänä, joten pidin repun ristinäni. Viimeisenä päivänä vaihdettiin ihan sen takia, kun mies oli moisesta repusta haaveillut ja halusin hänen kokeilevan ennen ostopäätöstä. No, tulos on se, ettei reppu enää ole tulossa perheeseen…

Fjellpulkenin aisat oli ihan ehdottomat. En suosittele ristikkäisaisoja tunturireissuille.

Telttana oli Fjällräven Akka Endurance 4. Toimi kuin enkeli! Teltta painaa 6 kiloa, joten rinkkareissuille se ei sovi. Kuljetimme telttaa käärönä ahkion päällä. Rullan sisään jätettiin kokolattiamatto (10mm lattian kokoinen solumuovi) ja tyhjennetyt ilmatäytteiset makuualustat. Kaaret oli teipattu muuten, mutta keskikohta oli taiteltavissa. Telttakäärön peräpäähän pujotimme telttapussin suojaamaan telttakaaria.

20160404_193536

 

Teltan iso eteinen oli ihanan iso. Kolmen ihmisen kamat mahtuivat siihen helposti. Teltan oleskelutila oli sopivan iso ja korkea, että kaikki toimiminen sisätiloissa oli mielekästä. Pikkueteisestä otimme lunta juomaveden sulatukseen. Tuuletuksen sai hyvin säädeltyä mieleisekseen, koska molemmissa päissä on täysikokoiset oviaukot hyttysverkkoineen.

IMG_0548

Kokkailu tapahtui sisätiloissa. Käytössä oli keitinlaatikko, jonka ostimme tätä reissua varten käytettynä. Laatikossa pöhisi MSR:n Whisperlite bensakeitin, joka ennen reissua perusteellisen putsaamisen jälkeen muuttui täydelliseksi (lämmitysliekki pieneni ja ääni hiljeni entisestään). Bensana käytettiin Nesteen omaa pienkonebensaa, se on monien kokeilujen perusteella todettu parhaimmaksi ja vähiten nokeavaksi.

Keitinlaatikossa mahtui olemaan kaikki kattilat ja kipot ja kupit, joita kokkailussa tarvitsi. Se säästi tilaa ahkiosta muulle. Laatikko on niin iso, että siinä mahtuisi polttamaan kahta keitintä samaan aikaan. Meillä oli kuitenkin käytössä vain yksi. Sulatimme siis vedet ja kokkailimme bensakeittimellä. Jos jotakin tekisin ensi kerralla toisin, ottaisin kokkailua varten kaasukeittimen. Silloin ruokaa voisi alkaa laittamaan jo samalla, kun juomavesi sulaa. Teltan lämpötila antaa kyllä mahdollisuudet kaasun käyttöön. Välillä oli lämmintä varmaan 30 astetta…

Kokkailun ajan oli keskimmäisen nukkujan paikka jäähyllä. Reunalla nukkujat voivat olla vaikka pitkin pituuttaan, mutta keskipaikkalaisen makuualustaa ei voi täyttää, eikä oikein ole luontevaa paikkaa ”hengailla”. Piti vaan kököttää tai istuksia risti-istunnassa ja välillä se alkoi jumittamaan hiihdon väsyttämiä jalkoja. Tämä on varmaan se syy, miksi talviretkeilyssä suositaan kahden hengen telttakuntia, mene ja tiedä.

Teltassa oli jo valmiina pyykkinaru keskellä koko teltan pituudella. Lisäsimme niitä myös sivuille ennen lähtöä. Ensi vuonna panostamme verkkokankaiseen lokerikkoon, johon saa helposti tungettua kosteita sukkia ja lapasia. Myös kiipeilyvarusteita pääsi käyttöön. Daisy chain oli kätevä ripusteluihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Kuva: Kea Creutz)

Teltta pystytettiin suksia ja sauvoja apuna käyttäen. Mukana oli myös itse vanerista tehtyjä kiiloja ja metallisia lumikiiloja. Metalliset olivat auttamattomasti liian pieniä ja jäivät käyttämättä.  Reunoille ja etenkin päihin kasattiin lumipaakkuja ja hienoa lunta lisättiin kokkareiden rakoihin.

IMG_0392

Makuualustana minulla oli Thermarestin Neoair all season. Se on tosi lämmin! Otin tällä kertaa myös pumpun mukaan, ettei tarvinnut puhallella. En laita patjaa ihan piukeaksi ilmaa, koska vähän vajaalla patjalla on paljon parempi nukkua. Retki-lehden testissä oli juuri tämä patja ollut kaikkein eristävin, mutta patjan rapinaa oli arvosteltu. Ihan vaan tiedoksi: Se rapina loppuu kun patjaa on käyttänyt muutamia öitä! Jos siis on herkkäuninen, kannattaa joko käyttää patjaa ennakkoon tai laittaa yöksi korvatulpat…

Makuupusseja minulla oli kaksi. Lähimpänä ihoa oli Marmotin kolmen vuodenajan untuvapussi Sawtooth ja sen päällä kuitupussi. Päällipussi on joku vanha Fjällräven, jota ei enää ole tuotannossa. Luulisin sen olevan lähinnä nykyistä kahden vuodenajan Abisko-pussia.  Yhdistelmä toimi hyvin. Marmot on ollut kovalla käytöllä, mistä syystä jalkopäästä on untuvat karkailleet. Kuitupussi paikkasi hyvin, eikä minua palellut. Kun tuli kuuma, avasin untuvapussin vetoketjua. Tyynyksi taittelin untuvatakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Kuva: Kea Creutz)

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s