Vaatteet talvivaelluksella

Kebnekaisen vaelluksella meni vaatetus aikalailla nappiin. Mikään ei tuottanut hankaluuksia tai pettymyksiä. En palellut enkä hikoillut, ainakaan liikaa. Tässä vähän vaatteistani mitä käytin missäkin tilanteessa.

Aloitetaan päästä. Minulla oli aika monta hattua mukana, koska keleistä ei voinut tietää mitä on vastassa. Minulla oli kolme erilaista Buffia mukana. Yksi oli merinovillainen slim fit Buff, jota pidin melkein joka päivä kaulassa ja yhtenä päivänä päässä pantana. Olin aiemmin ollut vähän pettynyt Buffin tuubiin, kun se oli mielestäni liian lörppö. Nyt kun tajusin niitä olevan myös slim fittinä, alkoi Lyyti kirjoittamaan! Tykkään siitä tosi paljon.

Merinovillainen keltainen Buffin pipo oli myös tosi hyvä. Se lämmitti hiihtäessä juuri sopivasti kauniissa kelissä, vaikka onkin ohuen ohut. Välillä vedin hupun pipon päälle antamaan tuulensuojaa.

Tuulisena ja vähän kirpeänä päivänä käytin Buffin tuubia, jossa on puolet mikrokuitua ja puolet windstopperia. Taittelin sen pipoksi niin, että mikrokuitu oli päätä vasten ja windstopper ulkopuolella. Tuubi on vielä muotoiltu niin, että korvatkin peittyvät kunnolla. Pipo päässä en kuullut juuri mitään, windstopper materiaali vaimensi äänet tehokkaasti. Tämä pipo päässä ei tuuli eikä pakkanen vaivannut.

Windstopper Buff oli tuulisina päivinä ehdoton!

Yöksi vaihdoin päähän pehmeän Polartecin pipon, jonka olen ominut mieheltä. Materiaali on ihan superlämmin ja miellyttävä.

Hanskojakin oli monet. Pääasiassa hiihdin Marmotin windstopper fleece sormikkailla, jotka olen ostanut käytettyinä pari talvea sitten. Sormikkaat ovat olleet niin rakkaat, että olen käyttänyt ne ihan reikäisiksi, mutta en ole raaskinut niitä päästää eläkkeelle. Niinpä tuon hiihtoreissun aikana ostin Kebnekaisen tunturihotellista Hestran sormikkaat, jotka pääsivät loppuun käytettyjen Marmotin hanskojen tilalle.

Uudet ykköshanskat! Rasvasin nahkaosat heti kun pääsin kotiin.

Kovemmilla keleillä hiihdin Hestran rukkasilla, joihin vaihdoin paksujen vuorien tilalle lapaset. Lapaset on anoppini neulonut naapurin lampaiden villasta, todelliset lähilapaset siis! Lampaat ovat rodultaan Kainuun harmaita ja villa on paljon rasvaisempaa kuin tavallinen villalanka. Tuo ihmevilla pitää kädet tosi lämpiminä! Paksut Hestran omatkin vuoret oli mukana, mutten tarvinnut niitä kertaakaan. Samoin jäi käyttämättä ohuet merinovillasormikkaat.

Kuva: Kea Creutz

Kuoriasuna minulla oli Fjällrävenin Keb Eco Shell housut ja takki. Takkiin olen itse lisännyt talviajaksi karvareunuksen. Kuoriasu oli ollut jo puoli vuotta kovassa käytössä, mutta lunasti paikkansa minun ehdottomana ykkösasuna tuon reissun aikana! En keksinyt mitään huonoa sanottavaa asusta reissulla, vaikka miten olisin miettinyt. Tuuli oli välillä todella navakka, eikä kangas päästänyt mitään läpi. Satoi räntää ja satoi lunta, mutta minulla ei ollut hätää. Olin aiemmin vähän arvostellut liian isoa huppua, mutta ei se tuolla tosipaikassa ollut yhtään liian iso. Hupun sai helposti paksunkin pipon päälle suojaamaan tuulelta ja paksutkin rukkaset käsissä sai vetoketjun kiinni ja hupun kiristykset kohdilleen. Vetovyön/repun alle ei jäänyt ylimääräisiä saumoja ja erityiskiitoksen saa hihojen loistava muotoilu. Housut oli aivan huiput! Pitkät vetoketjut sivuilla helpottivat taukokenkien käyttöä ja metallikoukut lahkeiden edessä oli hyvä kiinnittää monojen nauhoihin. Säärystimiä en tarvinnut.

Tauoilla vedin päälleni ihan superpaksun untuvatakin, jonka ostin tutultani käytettynä. Huomasin yhtä Everest-dokkaria katsoessani, että joillakin sherpoilla oli prikulleen samanlainen The North Face merkkinen takki, joten ei ole ihme että tarkenin… Näytin takissa Michelin-ukolta, mutta lämpö oli reissussa aika paljon tärkeämpää kuin ulkoinen habitus.

Kuva: Kea Creutz

Untuvahametta (Skhoop, Partioaitan alesta) käytin aika paljon. Se oli päälläni iltaisin leirissä ja myös monena päivänä hiihdon ajan. Hiihtäessä avasin hameen sivuvetoketjut pitkältä matkalta, joten hame ei tuntunut tukalalta.

Leirielämässä oli lisälämpönä merinovillapitkiksien päällä myös polarfleecehousut, jotka olen ostanut kirppikseltä (McKinley). Taukokenkinä käyttämäni jokaisen katu-uskottavan pilkkiäijän saappaat (Powerboots Original) olen myös ostanut kirppikseltä. Ne ovat ihan törkeän lämpimät!

Kuva: Kea Creutz

Paitoja minulla oli mukana kaksi, molemmat merinovillaa. Toinen on ihan perus ohuehko musta kerraston paita, jota tosin käytän ihan päällyspaitanakin. Toinen taas paksu Acliman Warmwool hood sweater. Se paita on ollut minulla pari vuotta ja alkaa olla jo ihan lopussa. Hihojen suut ovat rispaantuneet ihan hapsuille ja kyljessä on iso reikä, en tiedä mihin lie tarttunut. Ihan superhyvä paita! Siinä on todella hyvä päänmukainen kypärämyssy, jonka voi jättää myös ”hupuksi” niskaan. Edessä on kengurutasku. Tykkään nukkua se paita päällä kylmillä keleillä. Laitan hupun päähän ja kädet kengurutaskuun ja nukahdan hetkessä! Paita oli myös hiihtäessä parina päivänä päällä. Lisälämmikkeenä leirielämään oli vielä Warmpeacen kirppikseltä löytynyt huppari, joka on ohut mutta superlämmin.

Pitkinä kerrastonhousuina oli Devoldin Expeditionit. Palelen reisistä ja hanurista todella herkästi ja vasta nämä housut hommattuani olen oppinut nauttimaan pakkasista. On jo toiset peräjälkeen menossa, koska käytin edelliset aikalailla loppuun. Nämä ovat myös hemaisevat kotihousut talviaikaan. On helppo lähteä ulos, kun tarvitsee vain vetäistä kuoret päälle.

Sukkia oli mukana jalassa olleet, yhdet samanlaiset vaihtoa varten ja yhdet villasukat yösukiksi. Hiihtäessä oli alla paksut merinovillasukat ja päällä neulotut villasukat.

Kuva: Kea Creutz