Blogijuttuja, Liebster Award

Olen huono näissä, mutta yritän. Minun blogiani kehuttiin ja haluan sen vuoksi vastata samalla mitalla. Sain kunnian blogista nimeltä Fangirl Quest, käykää katsomassa! Olen seurannut ja huokaillut ihastuksesta blogin kirjoittajien Tiian ja Satun touhuja jo vuosia. Vaikka kiinnostuksen kohteemme hieman eroavat toisistaan, on meillä molemmilla kuitenkin yhteistä ainakin upeat luontokohteet ja voimakas ihailu niiden kauneutta kohtaan.

liebster-award-logo-1

Vastaan nyt minulle esitettyihin kysymyksiin.

  1. Miten minusta tuli matkabloggaaja. -Aika sattumalta. Aloin kirjoittaa blogia joskus 9 vuotta sitten, mutta kun aloin enemmän liikkua luonnossa, aloin kirjoittaa enemmän siitä. Kuukausi yksin erämaassa blogi ei ole kovin vanha, mutta se on minulle tärkeä. Se alkoi, kun olin käynyt kuukauden yksinvaelluksella ja halusin tarinoilleni ihan oman paikan.

img_7108

2. Mikä on parasta bloggaamisessa? -Kirjoittaminen! Olen tykännyt siitä aina. Tykkään laittaa tuntoni sanoiksi, innostaa muitakin lähtemään ja tekemään. Olen myös saanut niin paljon palautetta, joka on saanut välillä tuntemaan kuin roska olisi menossa silmään.

3. Huonointa bloggaamisessa? -Joskus on tullut tunne, että pitääkö minun kirjoittaa säännöllisemmin ja enemmän. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos minulla ei ole mitään kerrottavaa, en ala väkisin tikusta asiaa keksimään. Haluaisin osata paremmin monia asioita, kuten kuvankäsittelyä, hallita näitä kaikkia atk-juttuja. Olen enemmän käytännön tekijä, haluan kirjoittaa retkien takia enkä retkeillä juttujen takia.

20160629_132008

4. Paras kätevä reissuvinkki? -Älä ahnehdi. (Enkä nyt puhu kuvan kurkusta, joka on paras mahdollinen melontareissujen eväs!)

5. Kohde, joka on aliarvostettu, mutta joka on ollut todella hieno? -Erään joen mutka tuntureiden juurella Paistunturin erämaassa. Ei sinne ole polkuakaan. Paikka oli kaunis, koin voimakkaan tunteen, että olen perillä.

IMG_7926

6. Valitse joku reissukuva, johon liittyy hyvä tarina ja kerro se.

IMG_7627

Tämä kuva on otettu itselaukaisimella ensimmäisellä pitkällä vaelluksella. Olin joutunut muuttamaan suunnitelmia, olisi pitänyt harmittaakin, mutta voiko olla allapäin tällaisessa paikassa? Edessä näkyi Tenon ja Vetsijoen risteys, istuin Barsi tunturin huipulla ja mietin, että ehtisin vielä tien varteen ennen iltaa. Jäinkin siihen. Teltalle löytyi tasainen paikka ja aurinko paistoi. Makasin auringossa alusvaatteisillani, ihailin maisemaa ja mietin seuraavaa päivää. Postissa odotti täydennyspaketti, kylillä pitsa ja kylmä lonkero. En olisi silti halunnut ihmisten ilmoille, olin nauttinut yksin olemisesta niin paljon. Annoin itselleni päivän aikaa sopeutua ajatukseen, että maailmassa on muitakin kuin minä ja tunturit.

7. Yksi ohje sille, joka harkitsee matkablogin aloittamista. -Ole aito! Matkusta matkojen, älä bloggaamisen takia. Etsi ainakin joku ihan oma kulma tarttua asioihin.

8. Pelottava kokemus, jota et ikinä unohda? -Erttetvarrin poroaidalla suopöllön kanssa kohtaaminen. Se kaarteli telttani ja minun yläpuolella, istui sitten hetkeksi aidalle minua vastapäätä. Pöllön tuijotus meni takaraivostani läpi. Kun pöllö lähti, näin kaukana karhun tai ahman, en ollut varma kumpi se oli. Pian pöllö tuli takaisin. Se kiersi aikansa rinkiä yläpuolellani, teki sitten syöksyn suoraan kohti! Heittäydyin teltan absidiin, vedin oven kiinni ja join aperitiivipullosta pitkiä kulauksia. Minulla oli tunne, että henget ovat ottaneet eläinten muodon ja halusivat häätää minut pois. Ajattelin, että jos karhu raatelee minut ja pöllö nokkii vielä silmätkin päästä, on minun mukavampi olla pienesti päissäni. Aamulla lähdin vähin äänin paikalta ja söin aamiaisenkin vasta monta kilometriä myöhemmin…

9. Kaunis matkamuisto, jonka haluat jakaa muille? -Jokaisella reissulla olen kokenut jotain hienoa ja kaunista. Joskus reissu on ollut lyhyt, johonkin ihan lähelle. Yksi ihana muisto on viime talvelta. Olin ollut alamaissa ja yhtäkkiä alkoi sataa lunta tiskirätin kokoisilla hiutaleilla. Koko maailma muuttui hetkessä valkoiseksi. Laitoin kuulokkeisiin soimaan Detektivbyrån musiikkia ja lähdin kävelemään läheiseen vanhaan kuusikkoon. Tunsin olevani pieni lapsi, joka seikkailee sellaisen matkamuisto hiutalepallon sisällä. Pyydystin kielellä lumihiutaleita. Alakulo jäi metsään. Musiikki teki pienestä luontoretkestä matkan lapsuuteen, jossa ei ollut huolia, vain pelkkää iloa.

IMG_6025

10. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? -Uusissa seikkailuissa! Silloin lapseni ovat jo isoja, voin toteuttaa suurimman haaveeni. Aion viettää kokonaisen vuoden luonnossa, seuraan vuodenkierron paraatipaikalta jossain pohjoisessa. Teltta on kotini ja kirjoitan ylös kaiken kokemani ja näkemäni. Haaveilen myös siitä, että omistan reissupakun, mutta en kotia. Tienaan leipäni luonnosta, vien edelleen ihmisiä luontoon ja kirjoitan kokemuksistani. Haluaisin myös olla osana luontomatkailun kehittämistä, olla ottamassa ensiaskeleita kaikissa uusissa kuvioissa. Olen löytänyt keinon auttaa luontoa säilymään ja luontoyhteyden kadottaneita ihmisiä löytämään yhteyden uudelleen.

Kaikki hienot minulle tutut blogit olikin jo aikalailla saaneet kunnian, joten tässä vain muutama lisää. Ja nekin ovat retkeily- tai vaellusaiheisia:

Retkeilyblogi Rinkkaputki

Kean retki

Polku

Heidät kaikki tunnen henkilökohtaisesti. Olen viettänyt heidän kanssaan hetkiä luonnossa. Heiltä haluan kysyä samat asiat, mitä minultakin kysyttiin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s