Törmään yhä useammin juttuihin siitä, ettei ole varaa retkeillä tai vaeltaa, koska varusteet ja vaatteet ovat niin kalliita. Minuakin on kritisoitu siitä, että käytän tietyn merkkisiä vaatteita ja varusteita. Kerron vähän ajatuksiani näistä.
Ostin ensimmäiset vaelluskengät 17 vuotta sitten. Olin työtön ja laitoin upouusiin vaelluskenkiin koko kuukauden ruokarahat. Käytin kenkiä kymmenen vuotta, kesät talvet. Ne kestivät ja tykkäsin niistä todella paljon. Tajusin silloin, että kengät ovat aikalailla tärkein retkeilijän varuste. Tajusin myös sen, että laatu kestää, mutta se myös maksaa.
Eräopaskouluun mentyäni oli hommattava paljon kaikkea uutta. Olin tehnyt vain päiväretkiä, mutta retkeillyt monenlaisissa keleissä kaikkina vuodenaikoina. Ensimmäisen 9 päivän vaellukseni tein halvimmalla mahdollisella rinkalla, mitä kaupasta sai, ja valinta kadutti minua jo toisena vaelluspäivänä. Olkaviilekkeiden pehmusteet kuoleutuivat hetkessä painavan kuorman alla, eikä rinkkaa saanut säädettyä selkääni mukavaksi. Minuun sattui, mutta luulin sen kuuluvan asiaan.
Kannoin yksin nukkumista varten kolmen hengen yli kolmekiloista telttaa, koska ei ollut varaa hommata montaa. Järkevintä oli ostaa teltta, jossa miehenikin mahtuisi nukkumaan. Tuo teltta on edelleen kovassa käytössä, hommasin kerralla laadukkaan, enkä ole katunut ostostani kertaakaan.
Paska rinkka, painava teltta, hyvä takki, hyvät housut, itse puuvillaresorista ommeltu pipo. Jänniä valintoja, mutta omia.
Kolusin alennusmyyntejä. En välittänyt väreistä tai kuoseista, ajattelin käytännöllisyyttä. Ostin miinus 70% rekistä miesten takin, jossa oli tuulen ja sateen kestävä kuori, johon sai vetoketjulla kiinni keinokuituisen taukotakin. Takki maksoi silti muistaakseni yli 150 euroa, mutta sain samalla kuoritakin, taukotakin ja talvitakin. Ostos oli fiksu, pärjäsin sillä vuosikausia ja lopulta takki siirtyi miehen käyttöön, on edelleen.
Makuupussin ja keitinten suhteen tuli sekoiltua. Ostin halvimpia mahdollisia, koska kaikkeen ei voinut lyhyen ajan sisällä panostaa. Facebookissa ei ollut retkeilyvarusteiden kirpputoreja, joten kaikki piti kokeilla itse. Välillä petyin, reklamoin valmistajille ja sainkin joskus rahat takaisin.
Retkeily oli minulle tärkeää. Sitä myötä myös varusteet.
Kävin testaamassa varusteitani monenlaisissa keleissä. Teltta oli kupolimallia, totesin pakkasessa ja kovalla tuulella, ettei se sovi talvikäyttöön. Kuten totesin myös itsestääntäyttyvän makuualustan kohdalla, joka samaisena yönä muuttui jääkalikaksi allani ja kävelin otsalampun valokeilassa kolmen kilometrin matkan takaisin autolle, ajoin 40 kilometriä kotiin keskellä yötä ja olin tyytyväinen että niin tein. Ajan ja kokemuksen myötä kehittyi ymmärrys siitä, mihin omista varusteistani oli missäkin olosuhteissa. Monta pettymystä on takana, mutta myös iloisia yllätyksiä.
Villahousut kirppikseltä (miesten, kamalat!), nahkasaappaat synnyinkyläni kenkäkaupasta, niissä oli hiihtorantti.
Nyt pidemmän ajan saatossa olen tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on tuntea omat varusteensa. Itse olen mieltynyt joihinkin varusteisiin ja merkkeihin, huomannut niiden kestävän. Minulle on tärkeää pystyä luottamaan varusteisiin. Reissaan paljon siellä, missä ei ole kenttää, autiotupia, polkujakaan. Jos teltta pettää, vaatteet laskevat vedet läpi, keitin reistailee, olen lirissä. Etenkin, kun teen vaelluksia asiakkaiden kanssa, haluan kaiken toimivan kuin itsestään. En halua reissuilla kiinnittää varusteisiin mitään huomiota, haluan keskittyä ympäröivään luontoon ja omaan toimintaani.
Itse tekemäni ahkioviritys, roskiksesta dyykatut sukset (edelleen käytössä), kirppikseltä ostetut bambusauvat (erinomaiset).
Viimeisimmän hiihtoreissun varusteet.
Merkkiuskollisuus varusteissa on minulla sitä, että olen kokemuksen kautta oppinut luottamaan niihin. Tiedän, etten jää pulaan. Edullisillakin varusteilla pärjää aluksi, mutta reissujen lisäännyttyä laadun ja luotettavuuden merkitys kasvaa. Ajattelen paljon myös ekologisuutta. Jos käytän laadukkaita varusteita, niiden jälleenmyyntiarvo pysyy suhteellisen hyvänä, eikä sekundakamaa kerry jätteeksi.
Retkeilyssä ja vaeltamisessa ei tarvita kahdensadan housuja tai kolmensadan takkeja. Reissuun voi lähteä vaikka tennareissa ja farkuissa, näihinkin olen törmännyt. Ihminen vain on pohjimmiltaan niin mukavuudenhaluinen, että jossain vaiheessa varusteiden haluaa kulkevan mukana ilman sen suurempaa ajatusta. Ja nimenomaan se on minulle tärkeintä. Haluan tuntea oloni mukavaksi myös vaeltaessa.
Kuukausi yksin erämaassa 
Asiaa! Itsekin ostin ensin halpaa ja huomasin muutaman reissun jälkeen, että näillä ei tee mitään. Sen erehdyksen jälkeen siirryin kalliimpiin merkkeihin ja kas, niitäpä ei ole tarvinnutkaan sitten ostamisen jälkeen päivittää vasta kuin siinä vaiheessa, kun ne on käytetty loppuun (esin. kengät). Kalliiksi ja tympeäksi ne nuo halvat ostoksetkin tulee – joutuu ostamaan parempaa tilalle ja huonoihin laitettu raha harmittaa ja retkeilykokemus on huonompi.
TykkääTykkää