Kuukausi yksin erämaassa

112 päivää vuodesta

Satakaksitoista päivää. Tuntuu syntisen paljolta. Silti vähän ahdistaa se ajatus, ettei kalenterissa ole loppuvuodeksi yhtään varmaa Lapin reissua.

Kaldoaivin punaisilla matoilla

En kerro reittiä, olen ärsyttävä. Paljastan vain että se kulkee porojen polkuja pitkin erämaan kauneimmille paikoille. Tulen aina iloiseksi, kun pääsen näyttämään itselle rakkaat maisemat uusille ihmisille.

Helteinen perheloma Kaldoaivissa

Heinäkuusta oli varattu 10 päivää perhelomalle ja kohteeksi valikoitui Kaldoaivi. Tyttö sai houkuttelevamman lomatarjouksen kummitädiltään, joten pienen harkinnan jälkeen meni Ruotsiin heidän mukaansa ja pohjoiseen lähdettiin miehen, pojan ja koiran kanssa. Ihan hyvä se on teinienkin viettää välillä… Lue lisää

Melontavaellus Venäjän puolella

Seitsemäs kerta Venäjällä melomassa on nyt takana. Ihan ensimmäinen kerta oli eräopasopiskelujen aikaan Vuoksella, sen jälkeen reissut ovat suuntautuneet Laatokalle. Nyt palasimme taas Vuoksen vesistöön.

Mitä päässä tapahtuu kun on yksin?

Yksin vaeltamaan lähtiessä oikein jo odotan sitä, että koska se tulee, tyhjyys, jota olen kaivannut, hiljainen hetki, joka ei ole kenenkään muistolle.

Huomenna!

Täytyy muistaa ostaa jotain poretta juomaveden sekaan. Ja voipaketti. Hyvää yötä Kiilopäältä!

Seikkailusponsorit

Nyt olympialaisten aikaan aloin miettimään enemmänkin vaellusten ja seikkailujen sponsorointia.

Mikä on vaellusta ja mikä retkeilyä?

On jännää, miten eri tavalla ihmiset miettivät asioista. Toiset ovat selkeästi mielipidejuttuja, mutta itse pidän aika tiukastikin joistakin asioista kiinni. Osittain syynä on se, että liikun luonnossa niin vapaalla kuin työssäkin ja asioiden selkeyden vuoksi on puhuttava retkeilystä… Lue lisää

Pohdintaa varusteista

Ostin ensimmäiset vaelluskengät 17 vuotta sitten. Olin työtön ja laitoin upouusiin vaelluskenkiin koko kuukauden ruokarahat.

Toiveuusinta

Kun reitti muuttuu tutuksi, voi keskittyä muuhunkin kuin kartalla pysymiseen.

Kekkoslandia Kotaköngäs-Kiilopää

Kotakönkään laavussa nukutun yön jälkeen matka jatkui Padagovaa kohti. Polku luikerteli kallioiden päälle ja turkoosinsininen joki loisti vieressä. En usko koskaan nähneeni niin kauniin väristä vettä!

Urho Kekkosen kansallispuistossa

Ajatus oli viettää viisi vuorokautta vaeltaen Kiilopäältä Sokostille ja takaisin, mutta kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Löysin itsestäni uusia ulottuvuuksia; polven.