UKK-reitti (Kolilta Kiilopäälle)

Tässä tulee vihdoinkin reissukuvaus Vesan pitkästä yksinvaelluksesta. 1100 kilometriä Kolilta Kiilopäälle Kekkosen reittiä pitkin tapahtui vuonna 2016. Aloituspäivä oli huhtikuun 18. Moni epäili onnistuuko vaellus tuohon aikaan, mutta aikainen kevät oli suosiollinen ja lumi ei aiheuttanut suuria vaikeuksia. Kevään etenemistä pääsi seuraamaan koko reissun ajan.

Ensimmäinen etappi Koli-Vuokatti 210km (Kolinpolku):

IMG_0910

Päivä 1. Vaelluksen lähtöpaikkana oli Ahmovaara, johon pääsin bussilla. Lunta oli maassa vähän siellä täällä. Lammet oli jäässä. Ensimmäisen päivän mitaksi tuli 15 kilometriä ja yöpaikkana oli Telynlammen laavu.

Päivä 2. Seuraava yöpaikka oli Sorveuksenkoski. Reitti kulki pääasiassa hiekkateitä pitkin. Osa teistä oli mutaisia ja upottavia.

Päivä 3. Ylemmäisenjärven ohi kävellessä oli jäällä teeret soitimella. Yöpaikkana Porttilouhi, jossa telttayö. Porttilouhessa oli lunta paljon. Reitti kulki nyt jo polkuja pitkin.

Päivä 4. Kävely Nurmeksen pohjoispuolelle, jossa telttayö. Alkumatka oli polkuja, loppupäivä teitä pitkin.

Päivä 5. Nurmeksesta kävely Louhivaaran laavulle. Tämä väli oli vaihteleva ja kiva. Polulla oli paljon lunta ja kävely sen takia raskasta. Lyhyt päivämatka, kamojen ja kehon huoltoa.

Päivä 6. Valtimossa huoltoasemakahvit. Mukava pätkä. Polulla karhun jäljet. Yötä Tavinkosken nuotiopaikalla teltassa.

Päivä 7. Matkalla oli hieno Kokkosärkkä-niminen harju, jonka päällä polku kulki. Kokkosärkän laavun seinällä oli kyltti, jossa oli teksti ”viisas perääntyminen on selviytymistä”. Loppupätkällä lunta oli polviin asti ja kulku oli raskasta. Yötä Maanselkä-nimisellä vaaralla. IMG_0906Päivä 8. Aamulla aikainen herätys, että pääsin kulkemaan yöpakkasen kovettaman hangen päällä. Reitti oli hieno, mutta keli raskas. Räntäsade ja kova tuuli kasteli vaatteet ja varusteet. Yöksi Teerivaaralle.

Päivä 9. Karhun tuoreet jäljet tuli polulla vastaan ja kääntyivät sivulle. Lunta tuli sen verran, että tajusin karhun olleen tulossa vastaan ja säikähtäneen minua. Yöksi menin Vuokatin huipulla olevaan kotaan. Ensimmäinen etappi oli täynnä!IMG_0898

Yleistä Koli-Vuokatti etapista: Reitti kulki paljon teitä pitkin. Rakenteet huonossa kunnossa. Merkinnät huonoja, mutta joissakin paikoissa ihan seurattavissa. Mitä lähemmäs Vuokattia pääsi, sitä selvemmin reittiin oli satsattu. Hienoja kohteita reitillä Porttilouhi ja Kokkosärkkä.

IMG_0891

Toinen etappi Vuokatti-Posio 300 km.

Vuokatissa jouduin olemaan kaksi yötä, koska täydennyspaketti ei ehtinyt postiin. Kävelin välipäivänä 15 km posti- ja kauppareissun ja huilailin kodassa.

Päivä 11. Reitin piti olla Vuokatista pohjoiseen päin huonosti merkattu, mutta näinpä ei ollutkaan. 15km matkalla oli uusia opasteita. Reittiä oli linjattu osittain uudestaan, mutta välillä reitti kulki vanhaa polkua pitkin. Polut ei näkyneet kartalla koko ajan. Ensimmäiset hyttyset! Aurinkoinen ja lämmin päivä, en tarvinnut takkia. Yöksi Lakivaaran laavulle, koska autiotupa oli täynnä partiolaisia. Päivän 35 kilsan taipaleesta oli puolet polkua ja puolet tietä. Päivämatka tuntui vähän turhan pitkältä juuri täydennettyjen ruokavarastojen takia.

Päivä 12. Kalliokosken laavulle vappua viettämään. Päivä oli pelkkää tietä. Laavu kivalla paikalla, mutta ei puita. Ostin Ristijärveltä nakkeja ja olutta. Laavulle tuli saksalainen pyöräilijä, joka oli matkalla Helsingistä Norjaan. Juteltiin pitkistä reissuista. Pyöräilijä valitti, kun oli niin lämmin, eikä vettä saa oikein mistään. Otin kuksalla vettä koskesta ja join, saksalainen tuijotti ihmeissään.

Päivä 13. Hienoja mäntykankaita käveltävänä. Hyrynsalmen lähellä oli laavu tuhottu. Vessa oli poltettu maan tasalle, paikat sotkettu ja kaljatölkkejä ja roskia paikat täynnä. Yöpaikkana Louhikosken laavu, 4km Hyrynsalmelta eteenpäin. Tänään on ollut taas tosi lämmin päivä ja matka on edennyt 25 kilometriä. Hyvin merkattu pätkä, pitkokset huonossa kunnossa. Paljon vettä poluilla. Laavusta käsin katselin, miten jäälautat kulki pitkin jokea. Illalla kuuntelin, että joku heittelee kiviä koskeen. Kun menin katsomaan, siellä loiskikin majava.

Päivä 14. Hienoa metsäpolkua koko päivä. Reitti on yhdistynyt välillä Köngäskierroksen yhteyteen. Kulkeminen alkoi olla todella hienoa, kaunista mäntymetsää ympärillä ja kunnon erämainen meininki. Yhtään ihmisiä ei näkynyt. Polulla yllätin kanahaukan syömästä isoa koppeloa. Matkalla oli hieno Vortikka-niminen rotkomuodostelma. Yötä Komulankönkään laavulla. IMG_0986Päivä 15. Kävelin melkein 30 kilsaa. Hepoköngäs oli tosi hieno ja korvasieniä kasvoi ihan hurjat määrät pitkin mäntykankaita. Yötä olin Pyssylammen laavulla. Upea päivä, pelkkää polkua.

Päivä 16. Kävelin vaan lyhyen matkaa Kuirivaaran laavulle. Taival oli raskas, paljon ylämäkeä ja lunta. Pesin pyykkiä, inventoin ruokia ja lepäilin.

Päivä 17. Kävelin Pousonojan laavulle. Rankka pätkä kulki vaaroja pitkin, ylös alas ylös alas.

Päivä 18. Kunnon patikkamatka! Korpijoen venelossi ei ollut vielä käytössä, joten piti kiertää ekstraa 20 kilometriä. Kävelyä tänään yhteensä 40 km, josta puolet tietä pitkin ja puolet poluilla. Yöpaikkana Kirkashete, tai siis sen viereinen laavu. Kirkashete on syvä hieno lähde keskellä suota. Vesi on käsittämättömän kirkasta ja aivan turkoosia!

Päivä 19. Yöksi Pikkulammen laavulle. Eilinen tuntui hartioissa. Tänään näin poroja. Puhoksen kauppa on tsekattu ja lisää ruokaa ostettu. Maisemat on todella hienoja koko ajan. Eilinen uurastus palkittiin silmänilolla.

Päivä 20. Yöksi Taimenmutkan autiotuvalle. Vaihteleva pätkä. Paljon soita, teitä ja hakkuuaukkoja. Iijoen ylitys.

Päivä 21. Syötteen kansallispuisto, yötä Toraslammen autiotuvalla. Kummituksia ei näkynyt, mutta majava kolisteli tuvan portailla. Näin kuikan, västäräkin ja kuukkelin. Lunta oli enää pieniä länttejä siellä täällä. Matka tuntui taittuvan jo aika kepeästi, keho oli tottunut reissuun.

Päivä 22. Kouvan laavu oli majapaikkana. Matka eteni noin 25 kilometriä, joista ekat 15 km oli vähän lunta. Reitillä oli kyltti, että pitkospuut on huonossa kunnossa. Ne oli lumen alla, joten en huomannut.

Päivä 23. Matka taittui 28 kilometriä, joista 12 kilometriä vähän tylsää tietä ja hakkuuaukkoa. Kansallispuiston rajalla metsä taas alkoi, ero oli selkeä. Näin hirven, se lähti pinkomaan pakoon 50 metrin päästä. Yhtään lunta ei ole näkynyt. Telttayö parin viikon tauon jälkeen. Yöpaikkana Livojoki.

Päivä 24. Syötteen kansallispuisto oli ohi. UKK-reitti katkesi tässä välissä Posiolle asti maastosta ja kartalta. Päivän aikana oli paljon tietä, kävelin 34 kilsaa. Posiolla hain täydennyspaketin ja söin huoltsikan isoimman myynnissä olleen hampurilaisaterian. Kokovartalopeili ensimmäistä kertaa reissun aikana. Olin kutistunut versio entisestä. Yötä Posion itäpuolella olevalla laavulla.

Yleistä Vuokatti-Posio etapista: Reitti oli hyvin merkattu. Hienoja oikeita polkuja. Nähtävää reitin varrella: Puolangan vaarareitti, Hepoköngäs ja Toraslampi. Pudasjärven kunnalle erityiskiitos reittien ja rakenteiden ylläpidosta! Korpijoen venelossi ja Iijoen kapulalossi kannattaa huomioida ja ottaa selvää etukäteen onko käytössä. Syöte-Posio-välillä ei ole reittiä.

IMG_0939

Kolmas etappi Posio-Salla noin 220 km:

Päivä 25. Maisemat muuttuivat ihan Lapiksi. Kävelin lyhyemmän päivän, huilailin ja söin karkkia. Yötä Ahmantuvalla Riisitunturin kansallispuiston rajalla.

Päivä 26. Yöksi Riisin tuvalle. Päivän sai nauttia Riisitunturin kansallispuiston upeista maisemista. IMG_1107

Päivä 27. Kivikosken kohdalta oli silta tuhoutunut ja joki piti ylittää tukin päällä taiteillen. Vesi oli niin korkealla, ettei voinut kahlata. Kävelin 30 kilsaa vesisateessa. Ihmetystä herätti heti Riisitunturin jälkeen reitin sijainti. Tuntui siltä, että jollekin ihan urpolle oli annettu maaliämpäri ja pensseli ja käsketty vetää maalia puihin… Reitti meni kauheassa ryteikössä. Matkalla kaksi huoltamatonta laavua. Telttayö paikassa nimeltä Kitka.

Päivä 28. Kitkalta Rukalle ei UKK-reittiä taas ollut kartalla eikä maastossa. Matka eteni 30 kilometriä, josta 4 kilsaa AUTOLLA! Kävelin rinkka selässä tiellä, kun auto pysähtyi perään. Pariskunta kyseli mihin matka ja kertoivat Karhunkierroksen tulvatilanteesta. Tarjosivat sitten kyydin reitille! Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, olin suunnattoman kiitollinen. Yötä olin Porontiimajoen autiotuvalla.

Päivä 29. Kävelin Karhunkierrosta pitkin Jussintuvalle (enemmänkin retkeilyhotelli kuin autiotupa) yöksi. Porukkaa kolisteli tuvalle vielä puolenyön jälkeenkin. IMG_1114Päivä 30. Yöksi 32 kilometrin päähän Perttumakosken laavulle. Hyvä meno, kauniita maisemia, paljon ulkomaalaisia vaeltajia. Saksasta ja Ranskasta oli porukkaa ja tietysti Suomesta. Poluilla suorastaan ruuhkaa rauhallisempaan menoon tottuneelle. Kokeilin kauanko menee puolimaratooniin aikaa rinkka selässä. Aika oli 3 tuntia. Ei kannata.

Päivä 31.  Karhunkierros jäi jo taa ja matka jatkui 10 kilometriä ylikin. Yhteensä  25 km. Tänään oli tapahtumarikas päivä. Hautajärvellä luontotuvalla tuli loistavaa palvelua, kun kerroin reissustani. Puhelimen sai ladattua ja hoidettua ostoksia. Kun kerroin, miten hyvälle maistui oikea kahvi (mukana oli vaan pikakahvia), annettiin paikasta mukaan kahvia minigrip pusseissa. Munkitkin oli maistui taivaallisilta. Kävin myös syömässä Martin kievarissa. Paikkaa pitänyt mies antoi minulle elämäni suurimman kohteliaisuuden: ”Et sinä taida mikään velliperse olla!” Tänään on ylitetty napapiiri ja näin keltavästäräkkejä. Vettä tihkutteli. Karhunkierroksella oli roskia sisällä tuvissa ja ulkona paljon ja jos jossain oli ämpäri, oli se täynnä roskaa. Odotinkin, että suositulla reitillä on sotkuisempaa, mutta oli yllätys/järkytys miten paljon sitä roskaa näkyi. Yöksi Tervanpolttaman lammen kodalle. Hienoimmat maisemat tähän asti. Pidän Hautajärvi-Salla väliä kauniimpana reittinä kuin Karhunkierrosta.

Päivä 32. Tänään hiiripöllöpariskunta osoitti mieltään, oli vissiin pesä lähellä. Toinen huusi kuin syötävä puussa ja toinen lenteli lähellä ja hyökkäili kohti, parin metrin päähän. Matka kulki Ruuhitunturille yöksi.IMG_1135

Päivä 33.Kävelin Sallaan hakemaan täydennyspakettia. Se teki pienen mutkan ja piti poiketa UKK-reitiltä hetkeksi. Kävin pitsalla. Yötä Kaippahanojan laavulla.

Yleistä Posio-Salla-etapista: Maisemat muuttui kauniimmiksi, tiekävely jäi vähemmälle. Harmi että tuhannen kilometrin mittainen vaellusreitti katkeaa kahdessa kohdassa (Syötteeltä Posiolle ja Riisitunturilta Karhunkierrokselle). Nähtävää: Hautajärvi-Salla väli.

Neljäs etappi Salla-Kiilopää noin 300 km:

Päivä 34. Aamulla herättyäni lensi koppelo läheisen puun latvaan. Yöksi menin Pitkälammen kodalle 5 kilometriä, vietin huilipäivän. Söin paljon ja luin kirjan.

Päivä 35. Kävelin 20 kilometriä tietä pitkin kohti kotaa, joka olikin purettu. Vanhalla Aatsingintiellä kohtasin ukkometson, joka olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Nukuin teltassa Peklo-ojalla.IMG_1186

Päivä 36. 32 kilometrin tietaival Naruskan jälkeen olevalle Siekakönkään tulipaikalle. Satoi vettä, illalla ei tullut uni. Keho kulutti jo ihan kunnolla, kolmen hengen pata-ateria meni kerralla ja jälkkärit vielä päälle.

Päivä 37. Haltikodalle Naruskajoen varrelle yöksi. Paikalla on ollut joku saksalaisten lentokenttä. Oikean jalan penikka vaivasi tiepatikoinnin jäljiltä. Jalka on aiemmin leikattu ja varusteltu metallilla, turvotus oli nyt melkoinen. Ei mikään kovin hyvä fiilis.

Päivä 38.  Polku myötäili Naruskajokea kangasmetsässä. Ei mitään erityistä nähtävää ja jalka vaivasi. Tosi kuuma päivä! Hirvi nousi 10 metrin päästä pystyyn, katsoi laiskasti ja lähti sitten sivummalle. Yöksi Naruskan Tammelle, telttayö keittokatoksen vieressä.

Päivä 39. Tuntsan erämaa-alue. Pääsin kävelemään ikikuusikoissa ja avotuntureilla. Polku on nimeltään A.E. Järvisen reitti. Näkyi paljon kanalintuja ja karhun jälkiä ja jätöksiä. Yöni vietin Takkaselän kupeessa teltassa.

Päivä 40. Jalka vaivasi, kävelin silti 32 kilometriä. Tuntsan erämaa oli hieno! Paljoin soita, mäkiä ja kuusikkoa. Härkätunturin Härkähotellissa oli sauna, joka tuli aikalailla tarpeeseen.IMG_1216 Päivä 41. Kävelin Tulppioon. UKK-reitti oli siis taputeltu! Jalka vaivasi ja kuulin, ettei Nuorttijoella ollut vaijeria vielä asetettu ylitystä varten. Edessä olisi siis taas pitkä tieosuus, 27 km Kemihaaraan. Vesi oli niin korkealla, ettei ylitys kahlaamalla tullut kysymykseen. Mietin tosissani lopetanko reissun tähän, mutta lähdin kuitenkin kävelemään. Tiellä kävellessä huomasin takanani taksin ja heilautin kättä. Taksi otti kyytiin ja kuskina oli Kemihaaran Loman omistaja. Sain ilmaisen kyydin Kemihaaraan ja ostin tiskistä korvapuusteja mukaan. Yöksi menin Keskiharjun tulipaikalle.

Päivä 42. Aamulla heti sadan metrin päässä yöpaikasta oli tuoreet karhun jäljet. Kävelin Peuraselän autiotuvan luo, jossa ylitin Jaurujoen. Vesi oli todella kylmää! Seurasin Jaurujokea Siulanruoktun autiotuvalle. Yli kolmenkymmenen kilometrin päivä, jalalla pystyi kävelemään lääkkeiden ansiosta.IMG_1225IMG_1232 Päivä 43. Kävelin kohti Luirojärveä. Jatkoin Tuiskukuruun ja sieltä Salonlammen laavulle. Päivälle tuli pituutta 42 kilometriä.IMG_1241IMG_1261

Päivä 44. Viimeinen päivä! Kohti Kiilopäätä Suomunruoktun kautta. Kiilopäällä oli pää aika tyhjä, mutta suihku ja poronkäristys maistui.IMG_1255

IMG_1264

Yleistä Salla-Kiilopää-etapista: Sallan jälkeen 50 kilometriä käytännössä tiellä kävelyä. Tuntsan erämaa on todella hieno. Oli kiva pyöriä A.E. Järvisen ja K.M. Walleniuksen kirjojen maisemissa, kun kaikki nuo kirjat on kuitenkin tullut luettua.

Yhteenveto ja huomioita

UKK-reitin pituudeksi Kolilta Tulppioon on merkitty eri lähteistä riippuen 850-1000 kilometriä. Itse sain Koli-Tulppio välin pituudeksi 950 kilometriä. Halusin kuitenkin kävellä tuhat kilometriä, joten jatkoin Kiilopäälle asti. Kaikkine postireissuineen tuli kävelyä 1089 km. Autokyydissä olin yhteensä 24 kilometriä. Reitin voisi tehdä helpomminkin. Ajankohta olisi viisaampi olla loppukesä ja täydentää voisi useamminkin. Välillä voisi myös käydä huilaamassa lakanoiden välissä.

Laihduin reissun aikana 7 kiloa. Ruuan kulutus alkoi jossain vaiheessa olla aika hurjaa, söin neljän hengen annoksia ja pystyin syömään ruuan päälle suklaalevyn ja karkkipussin ilman huonoa oloa. Reissun aikana tuli myös elämäni pisin kunnollisen peseytymisen väli, 39 vuorokautta.

Kaasua kului yksi 300 gramman pullo, kokkailin avotulilla aina kun se oli mahdollista. Telttaöitä tuli 12, laavuöitä 24 ja autiotuvassa nukuttuja öitä 9 kappaletta.

Reitti on täysin kuljettavissa mutta vaatii vähän seikkailumieltä. Etelämmässä reitti hukkuu välillä hakkuuaukkojen sekaan, mutta kartan avulla onnistuu. Merkinnät ovat välillä mitä ovat. Kartat tulostin itse. Tietoa reitistä löysin yhdistelemällä tiedonmuruja monista lähteistä.

Reitti pähkinänkuoressa:

  • Koli–Juuka–Nurmes–Valtimo–Vuokatti
  • Ristijärvi–Hyrynsalmi–Puolanka–Puhos–Syöte–Posio
  • Riisitunturi–Ruka–Karhunkierros–Hautajärvi–Salla–Naruska
  • Tuntsa–Tulppio–Kemihaara–Kiilopää

-Vesa Jakosuo

 

 

 

3 Comments on “UKK-reitti (Kolilta Kiilopäälle)

  1. Seurasin tarinaa tuolloin Minnan blogista ja oli kiva lukea nyt reissusta kooste. Juuri patikoitu 45 km UKK-reittiä Hautajärvi – Salla ja etenkin näiden parin päivän jälkeisten kolotusten ja kankeuden kanssa nostan kyllä hattua suorituksellesi! On se vaan harmi, että näin hieno reitti on vähän unohduksissa ja huonosti hoidettu. Meidän pätkällä ei muuten ollut ketään muita kulkijoita, kun kaikki ovat vissiin Karhunkierroksella!

    Tykkää

    • Hyvä pätkä! Vesan mielestä hienompi pätkä kuin se Karhunkierros. Keväällä Vesa vetää taas vähän harvemmin kuljettuja reittejä 800 kilsaa itärajalla, saa kävellä rauhassa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: