Toinen kuukausi yksin erämaassa

Olen lähdössä taas erämaihin yksin. Viime syksyinen reissuni antoi minulle niin paljon, etten halunnut jättää sitä kerran elämässä-kokemukseksi. Minulla on palava halu kehittää itseäni niin ihmisenä kuin vaeltajanakin, joten olen valmistellut uutta seikkailua jo edellisen loppumisesta alkaen. Olin vielä reissussa, kun jo päätin lähteä uudestaan.

Nyt olen suunnitellut reitin niin, että olen todella paljon enemmän omissa oloissani kuin viimeksi. Lähden ensin viemään kaksi ihmistä viikoksi Kaldoaiviin, se ei liity kuukauden yksinvaellukseen mitenkään muuten, kuin että jään suoraan omalle vaellukselleni sieltä. Tulee siis viikko ”pohjiksi” muiden seurassa vaeltaen. Tämänkin reissun maastot ovat vieraita, en ole aiemmin mennyt juuri niitä osia Kaldoaivista, joihon ollaan nyt menossa.

Oma kuukauden reissu kulkee seuraavasti: Lähtö Karigasniemeltä niin sanottua vanhaa postipolkua pitkin Muotkan halki Tirroon. Tirrosta järjestän itseni jotenkin Angeliin ja saan kuin ihmeen kaupalla ainoan täydennyspakettini autosta, joka on jossain (en ole liian tarkkaan vielä suunnitellut, kuten ehkä huomaatte). Ja tosiaan, koko loppureissun ruuat olis jaksettava kantaa mukana…

Angelista lähden Lemmenjoen kansallispuiston erämaaosaa ihan rajan tuntumassa kohti Pöyrisjärven erämaata. Pöyrisjärveltä kävelen Näkkälään. Tässä vaiheessa reissua olen joko ihan lopussa, tai haluan ”jälkkäriksi” kävellä Hetta-Pallas-reitin ja sopeutua varovaisesti takaisin ihmisten ilmoille. Saa nähdä.

Tällä kertaa pääsen lähtemään pari viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Edessä on paljon uutta, kuten pimeät yöt pohjoisessa, kunnon ruska-aika ja pitkät ajat totaalisen yksin. En usko, että tuolla reitillä tulee kovin paljon porukkaa vastaan. Kenttää ei nettisurffailuun myöskään oikein ole, mutta puhelinverkko kattaa melkein koko reitin. Pyydän miestä jakamaan kuulumisia faceen.

Pidän haasteista. Haluan elää taas kuukauden niin, etten ole etukäteen miettinyt missä nukun minkäkin yön, tai mitä kautta mihinkin menen. Haluan olla vapaa valitsemaan tilanteen mukaan. Minulla on vapaus jäädä johonkin pidemmäksi aikaa, tai halutessani voin mennä nopeasti. Ei ole matkatavoitetta, on vain tavoite olla neljä viikkoa erämaassa.

Viime syksynä rinkka painoi alussa melkein 30 kiloa ja minä selvisin siitä. Nyt olen hommannut 10 litraa pienemmän rinkan, joten liikaa en pysty kamaa mukaani haalimaan. Joissakin asioissa olen keventänyt, kuten kalastuksessa (virveli vaihtui tenkaraan) ja makuupussikin on keveämpi. En myöskään aio raahata itsestääntäyttyvää makuualustaa mukana, olen opetellut nukkumaan pelkällä solumuovilla. Gps-laitteeseen hommasin akun, joten voin ladata sitä suoraan aurinkokennolla, eikä tarvitse raahata monia varaparistoja. Samoin otsalamppu latautuu kennon kautta.

Vaatteita olen miettinyt ja testaillut tarkkaan, teen vielä tarkat varustelistat tänne blogiin ennen lähtöä. Ruokavinkkejä on hommattu ulkomaita myöten. Kaloreita täytyy saada kevyessä paketissa, joten kuivuri on hurissut tehokkaasti. Olen kuivannut esimerkiksi kanan jauhelihaa ja kananmunia, jugurttia ja fetaa. Risotto osoittautui lottovoitoksi, koska olen syönyt pastaa reissuilla niin paljon, että se meinaa jo tökkiä. Pieniä pähkinä- ja rusinapusseja olen täyttänyt valmiiksi ja aion vielä askarrella itse energiapatukoita omalla reseptillä. Rasva on aina ollut ongelma, mutta otan nyt mukaan gheetä (kirkastettua voita). Se ei pilaannu, vaikka sulaakin.

Kevennän myös kengissä. Hanwagin Tatroilla vaellan nyt niin kuin viimeksikin, mutta purojen ylityksiin ja tauoille otan Tevan sandaalit. Niillä oli tosi hyvä ylittää purot Muotkalla, kuivuivat nopsaan ja olivat villasukkien kanssa oivat taukokengät. Viimeksi mukana oli lenkkarit, mutta ei mitään purojen ylityksiä varten. Ne hoidin sukat jalassa.

Yksinäisyyttä aion hoitaa kirjoittamalla. Päiväkirjan kirjoittaminen on mahtavaa puuhaa, ihmettelen miksen tee sitä koko ajan. Kun olen vaelluksella muiden seurassa, homma jää aina tekemättä jossain vaiheessa. Yksin vaeltaessa kirjoittaminen on parhaimmillaan seurustelua, pääkopan työstämien asioiden todeksi muuttamista, terapiaa. Sain viime syksyn reissun aikana käsiteltyä monta asiaa loppuun, mitkä ovat joskus jääneet kaihertamaan. Minulla oli aikaa, eikä kukaan keskeyttänyt. Jotkut kyseenalaistivat reissuani viime vuonna, pitivät turhana ajan haaskaamisena, kun oli niin lyhyt matkakin kuljettavana. Heidän mielestään ”tuhlasin” kuukauden. Rohkenen olla eri mieltä!  Minä löysin tuon kuukauden aikana itsestäni uusia asioita, törmäsin vanhoihin ja selvitin tilit itseni kanssa. Opin luottamaan itseeni, arvostamaan valintojani ja mikä tärkeintä, opin sen, ettei minun ole pakko tehdä asioita samalla tavalla kuin muut.

Vaeltajia on erilaisia. Minä en himoitse pitkiä päivämatkoja, enkä halua kulkea mahdollisimman askeettisilla varusteilla. Jokainen kulkekoon tavallaan, kunhan nauttii siitä mitä tekee. Minä haluan päästä vielä vähän syvemmälle erämaahan ja kantaa kaiken ruuan selässäni, haluan nähdä maisemat ja tuntea ansaitsevani niistä jokaisen. Haluan nauttia nyt, kun vielä voin. Koskaan ei voi tietää tulevasta.

RetkiRent – Vuokraa retkeilyvarusteet, kuten teltat, rinkat, keittimet, makuupussit jne. toisilta retkeilijöiltä tai anna vuokralle omasi ja tienaa rahaa!