Olen huono oppimaan teknisten vempeleiden käyttämistä. Tämä kuitenkin onnistui, osittain ainakin. Olin käyttänyt Garminin käsi gps:ää aiemminkin, minulla on Garmin 64s ollut jo pari vuotta, joten käyttäminen oli melko samanlaista joitakin asioita lukuunottamatta.
Hiihtäen kauppaan Nuorgamissa. Taajamissa kartalla näkyi kelkkareititkin.
Kerron nyt siis omalla, ei niin teknisellä kielelläni kokemuksista, joita inReachin kanssa hiihtoreissulla koimme.
Tallensin ennen lähtöä laitteeseen yhteystietoja, joita saattaisin tuntureilla ollessa tarvita. Miehen numero, tutut ihmiset Nuorgamissa ja Utsjoella, joiden luota hain täydennyspaketit ja muutama hätävaranumero, joilta olisin saanut apua tunturiin tarvittaessa. Olin myös asentanut facebookin sivun ”Kuukausi yksin erämaassa” yhdeksi viestikohteeksi.
InReachin kartat näyttivät ihan hyviltä kaupungissa ja taajamissa. OpenStreetMap kartta oli erämaa-alueilla aika tyhjä. Mitään reittejä, tupia tai tulipaikkoja ei kartalla ollut. Navigointi olisi kuitenkin onnistunut kartan ja Garminin yhteistyöllä. Pari kertaa tarkastin olinpaikkani InReachilla, kun myräkkä värjäsi kaiken ympärillä olevan tasaisen valkoiseksi.
Kartan ja Garminin yhteistyötä.
Viestien lähettäminen ja vastaanottaminen oli helppoa ja kätevää. Laitteen pystyi halutessaan yhdistämään puhelimeen, jos ei halunnut näpytellä viestiä Garminilla. Aika harvoin tuli yhdistettyä. Koin jonkinlaista mielihyvää näppäillessäni viestejä, tuli vanhat ajat mieleen. Ja mikäpä kiire erämaassa olisi ollutkaan. Viestit kirjoitin aina sellaisina hetkinä, kun ei ollut mitään tärkeämpää tekemistä. Valitsin reissun ajaksi sopimuksen, jolla sai lähettää 40 viestiä. Vähempikin olisi riittänyt.
Pari kertaa tilasin säätiedot. Tilaus maksoi 1,25€ per kerta. Tiedotuksessa oli sää parille päivälle ja se piti toisella kerralla täysin paikkansa, toisella vähän heikommin. Eli ihan kuten muutkin säätiedotukset.
Akun kesto oli uskomaton. Pakkaset vaihtelivat reissun aikana -30:n ja plus parin asteen välillä. Garmin oli päällä vain tarvittaessa, säilytin sitä rinkan taskussa ilman mitään eristepussia. Akkua kului neljän viikon aikana hurjat 3 prosenttia.
Henkisenä tukena laite oli ihan omaa luokkaansa. Yksin reissatessa se loi turvaa, kun pystyi luottamaan viestintämahdollisuuteen. SOS-nappia ei onneksi tarvinnut käyttää, mutta kerran piti pyytää kannustusta ja lisätsemppiä kotoa. Omalla kohdalla ensimmäinen talvivaellus yksin toi ekstrajännitystä erityisesti kentättömillä alueilla hiihtämiseen, mutta Garmin repussa antoi turhalle jännittämiselle kyytiä. Vesistöjä ylittäessä otin laitteen käden ulottuville. Kotijoukot näkivät jokaisen viestin yhteydessä tarkan sijaintini, sama taisi olla facebookissakin.
Merkitsin karttaan muutamia tärkeitä paikkoja etukäteen, esimerkiksi autiotupia ja kotia, joita ei valmiiksi ollut. Merkkasin myös yöpaikat johonkin asti, mutta lopulta en pitänyt sitä tärkeänä. Jos lähtisin uudestaan, yrittäisin opetella merkkaamaan koko reitin. Reittien valmiiksi asentamiseen tarvitsisin jonkun kurssin…
Kaikenkaikkiaan olen enemmän kuin tyytyväinen InReachiin. Se ajoi asiansa, antoi henkistä tukea ja turvaa. Viehtymykseni juurikin erämaihin ja kentättömiin maastoihin kertoo sen, että laite tulee kulkemaan useasti mukana myös tulevaisuudessa.
Yhteistyössä Garmin.
Kuukausi yksin erämaassa 
Meillä on myös ollut pari vuotta mukana. Viime kesänä kolme viikkoa Vätsärissä. Kertaakaan emme ole tarvinneet mutta se turvallisuuden tunne jonka tuo sekä kotiväelle että metsässä olijoille on hintansa väärti.
TykkääTykkää
Täytyypä tutustua laitteeseen.
TykkääTykkää