Aloin miettimään omaa telttailuhistoriaani ja tajusin, ettei tämä minulle mikään uusi innostus ole. Käytännössä nukuin kaikki kesälomat teltassa nuorena tyttönä.
Ensimmäinen kesätyöni oli huoltoasemalla. Olin 11 vuotias ja palkkani oli 11 markkaa tunnilta. Ollessani 12 palkka nousi 12 markkaan. Työmatka oli 5 kilometriä ja poljin sen fillarilla. Ensimmäisen kesän palkat säästin telttaan. Se oli kallis, ihan hirvitti ostaa. Haltin kupoliteltta, maastokuvioinen. 
Nukuin ensimmäisen kesän teltassa kotimme pihapiirissä. Välillä pelotti mennä sinne yksin, erityisesti Twilight Zone-ohjelman jälkeen. Olin koukussa kauhuelokuviin, en enää tykkää niistä yhtään. Seuraavat kesät nukuin rantasaunamme pihalla, reilun sadan metrin päässä kotoa.
Rannassa nukkumisessa oli se hyvä puoli, että toinen ”työ” oli lähellä. Heräsin teininä joskus jo viideltä kokemaan rapumerrat, vaihtamaan niihin syötit ja viemään syöttiverkon järveen. Sitten töihin. Viikonloppuyöt tuulastin rapuja, jos sain jonkun soutajaksi. Raputienesteillä ostin mopon. Sillä pääsi kauemmas kesätöihin ja tapaamaan ystäviä kirkonkylälle. Se merkitsi vapautta.
Elämäni toinen ihan oikea teltta.
Tuo ensimmäinen omistamani teltta kulki mukanani kauan. Joskus 20 kesäisenä vein kangasosat tuulettumaan opiskelijaboxin pihalle ja ne varastettiin. Suututti! Seurasi pitkä teltaton ajanjakso.
Seuraava telttani oli joku 70-luvun retroviritys, jossa mahtui seisomaan. Oranssinruskea mahtipontinen viritys ei käynyt retkillä, mutta seisoi pihalla lasten ilona. Aurinkoisena päivänä sen sisällä kaikki näytti ihanan lämpöiseltä, kuin pohjoisen ilta-auringon väriseltä. Retkeiltiin tuolloin paljon. Lapset oli pieniä, mutta tottuivat kulkemaan mukana. Muutimme kaupungista maalle ja kolusimme metsiä kuin viimeistä päivää.
Eräopaskoulun aikaan ostin taas kunnollisen teltan. Samainen kupoli on edelleen voimissaan ja kovalla käytöllä. Siinä teltassa nukuin taas kokonaisia kesiä, nyt omien lasten kanssa. Yhtenä kesänä luin joka ilta Peppi Pitkätossua teltassa, kunnes aloimme nukkumaan. Kerran kuuntelimme teltan viereiseen puuhun tulleen pöllön huutelua. Ne kesät on jääneet mieleen, niin lapsille kuin itsellenikin.
Nykyinen suosikkitelttani kulkee usein mukana.
Olisi hauska tietää montako yötä olen teltassa nukkunut elämäni aikana. Nyt osaan sanoa vain että monta.
Kuukausi yksin erämaassa 
Koitin itse laskea jossain vaiheessa maastoyöt. Yli 2 vuotta, mutta alle 3. Varmaan 2/3 osaa tuli pelkästään partiohommista…
TykkääLiked by 1 henkilö