Melontavaellus Venäjän puolella

Seitsemäs kerta Venäjällä melomassa on nyt takana. Ihan ensimmäinen kerta oli eräopasopiskelujen aikaan Vuoksella, sen jälkeen reissut ovat suuntautuneet Laatokalle. Nyt palasimme taas Vuoksen vesistöön. Lähdimme melomaan juuri samasta paikasta, johon tuon ensimmäisen melontavaelluksen päätimme.

Vuoksen melontareitti kartalla

Kokonaisreitti. Lähtö Räyhänrannasta etelästä ja lopetus pohjoiseen Käkisalmeen.

Venäjälle melomaan meneminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Joka kerralla tullissa tulee vastaan yllätyksiä, niin nytkin. Rajamuodollisuudet veivät 2 tuntia 20 minuuttia, koska pelkkä passi ja viisumi, auton tulliselvitys ja peräkärryn tullipaperi ei riittäneetkään (kuten aiemmin), vaan meidän jokaisen piti täyttää omista kajakeistamme kaksi paperia per kajakki. Venäjän tullihenkilöiltä on turha odottaa apua, kielitaitoa tai hymyä, mutta he kyllä ilmoittavat, jos teemme jotain väärin. Koleassa säässä ja vesisateessa odotimme, jonotimme, odotimme ja kiersimme luukulta toiselle.

20180625_092104

Ensimmäinen yöpaikka ennen melontaa.

Tällä kertaa meitä oli yhdeksän melojaa ja liikuimme kahdella autolla. Ajoimme Nuijamaalta lähemmäs lähtöpaikkaa ja unohdimme tulliviivytysten takia alkuperäisen suunnitelman viedä autot jo samana iltana Käkisalmeen. Yövyimme panssarintorjuntalinjan kupeessa tienposkessa ja jatkoimme aamulla Räihänrantaan. Autojen omistajat lähtivät ajamaan Käkisalmeen, veivät autot maksulliselle vartioidulle parkkipaikalle ja suhauttivat taksilla takaisin. Sillä aikaa me muut pakkailimme kajakkeja ja söimme lounasta.

Räihänranta.

Räihänranta. Kolea aamu ja pelko sateesta, jota ei tullut.

Melomaan lähdimme vilpoisassa säässä, mutta keli alkoi kirkastua päivän edetessä. Illalla paistoikin jo aurinko. Ensimmäinen melontapäivä starttasi vasta puoli kolmen maissa, koska autojen siirto ja kajakkien purkaminen ja pakkaaminen vei aikaa.

Teltta

Ilta oli kaunis, eikä kattoa tarvinnut.

Autojen viejiä odotellessa tein itselleni kukkaseppeleen ja meloin se päässä ensimmäisen päivän. Kerrankin kunnon kukkahattutätinä liikenteessä!

Kukkahattu

Kesäinen fiilis ja kukkahattu.

Venäjän puolella hyvän leiripaikan tunnistaa siitä, että siellä on käynyt muitakin. Rantapenger on veneilijöiden käytössä tasoittunut, nuotiokehä ja muita rakennelmia on näkyvillä ja jossain alueella on myös kaamea jätekasa. Niin oli myös tässä paikassa. Kaikkea kaunistakin löytyi, kuten vähän vanhemmat merkit kalliossa.

Toinen melontapäivä olikin jo teepaitakeliä. Meloimme kapeissakin uomissa ja kannoimme välillä kajakkeja maakaistaleen yli. Homma oli hikistä, kajakit painavia ja keli kuuma.

Kapeikkoja pitkin melominen oli mukavaa. Vaikka Laatokan avaruus ja jylhät karut kalliorannat ovatkin viehättäneet, oli näissä kapeikoissa oma hienoutensa. Rannat olivat koko ajan lähellä, joten olokin oli turvallinen. Yhdessä pikkujoessa jouduimme nousemaan kahlaamaan ja vedimme kajakkeja perässä. Menin edeltä ja puron suulla luulin lumpeiden juurten nousseen pinnalle lillumaan. Sain vasta seuraavalla tauolla kuulla, että vedessä kellui hirven raato. Olin iloinen, etten huomannut sitä.

Kartat

Suunnistusta hoidettiin sodanaikaisilla kartoilla ja kännykkäsovelluksilla. Puhelimissa oli offline-karttoja mm. Earthmate- ja Military Maps-sovelluksista.

Meloimme kaikessa rauhassa, nautimme maisemista, leirielämästä ja toistemme seurasta. Tauot välillä venähtivät, saatettiin ottaa pikku nokoset lounaan päälle emmekä muutenkaan pitäneet kiirettä. Tämä sopi hyvin kaikille.

Tauko

Neuvostoaikaisia graffitteja.

Leirielämää

Leirielämää Karjalassa.

Matkan aikana kohtasimme muitakin melojia, jälleenrakennettuja kyliä ja upeita paikkoja. Yhdessä joenpätkässä oli keskellä jokea olleelle luodolle rakennettu tsasouna. Siihen kulki mantereelta lukittu silta. Uusi hieno tsasouna oli yksityinen, jokeen hukkuneen 10 vuotiaan pojan muistolle rakennettu ja siinä pidetään kuulemma jumalanpalvelus kerran vuodessa.

Tsasouna

Yksityinen tsasouna keskellä jokea.

Laskimme myös virtaavia pätkiä, yhden kosken kiersin rannan kautta kun pupu meni pöksyyn.

Unnunkoski

Unnunkosken virta.

Räisälän kylässä pääsimme täydentämään. Rantautumiskonjakit ja iltaoluet oli suurimmalta osaa lopussa, joten rantauduimme yleiselle uimarannalle ja suuntasimme kylän keskustaan. Yllätykseksemme Venäjällä juhlittiin lastenpäivää, joten mitään alkoholijuomia ei kaupoista saanut. Matka jatkui siis ilman aikuistenjuomia ja minun jäätelönikin tippui maahan parin puraisun jälkeen… Räisälässä kiinnitimme huomiota kerrostalojen pihoihin, joissa oli puutarhapalstoja vierivieressä. Olisi ihan hyvä idea myös täällä!

Räisälä

Palstoitettu kerrostalon piha.

Räisälän kylä

Räisälän rauhallista elämää ja marketti, jossa ei myyty alkoholia.

Koko melontareissu alkupäivää lukuunottamatta oli kuuma. Yhden päivän meloin ilman paitaa, koska olin fiksusti valinnut ainoan T-paidan väriksi mustan. Melontaliivi ja musta aukkopeitekin kuumottivat kivasti. Aurinkorasva ja leveälierinen hattu eivät täysin suojelleet, vaan rusketus on nyt aikamoinen. Hyttysiä ja polttiaisia oli aikalailla iltaisin ja sain naamaani hurjat paukamat. Ei silti tullut mieleenkään valittaa. Nautimme hyvistä keleistä ja heitin talviturkkini Vuokseen.

Leiriä

Hikisiä melontavaatteita raikastumassa.

Auringonlasku

Voi taivas.

Teltta

Teltasta oli kiva katsella taivaan värejä.

Viimeinen melontapäivä oli kaikkein raskain ja pisin. Vaikka aloimme melomaan peilityynessä kelissä, lounaan jälkeen tuuli yltyi ja aallot kasvoivat. Puikkelehdimme saarten suojissa ja tuplasimme alkuperäisen suunnitellun päivämatkan kilometrit. Sivutuulessa sain pari kunnon aaltoa suoraan syliini.

Melojat

Täydellistä.

Viimein saavuimme Käkisalmeen. Näimme sopivan rannan, johon rantauduimme ja porukkamme venäjänkielentaitoinen lähti kyselemään voisiko mistä saada taksin autojen noutamista varten. Olimme meloneet venevuokraamon pihaan, joten omistaja vaati meiltä maksun rantautumisesta. Taksia ei saatu, joten miehet kävelivät hakemaan autot reilun parin kilometrin päästä. Me pakkailimme ja odotimme. Ajoimme taas jonkin matkaa kohti Viipuria ja yövyimme mäntymetsässä järven rannalla.

Käkisalmi

Perillä!

Viimeinen ilta venyi leiripaikkaa hakiessa pitkän melontapäivän päälle. Istuimme kuitenkin yhdessä iltaa ja suunnittelimme jo seuraavaa reissua. Aamulla pakkasimme leirin kasaan ja jatkoimme yhteiskuvan jälkeen kohti kotia. Tullista selvittiin 20 minuutissa ja saimme sateen niskaan heti Suomen puolella. Mahtava reissu!

Paikkoja:

  • Räihänranta
  • Unnukoski
  • Räisälä
  • Käkisalmi

Kilometrejä kertyi noin 65. Öitä maastossa 5, melontapäiviä 4. Tullissa vietetty aika 2h40min.

Kustannuksia:

  • Bensat, taksit, parkkimaksut 50€
  • viisumi 80€
  • Rantautumisjuomat 10€
Ryhmäkuva

Koko porukka kuvassa. Vasemmalta alkaen Terhi, Heikki, Sanna, Kari, Ulla, Antti, minä, Mauri ja Pekka.

Kiitos kaikille reissukavereille! Ensi kesänä taas tavataan.

2 Comments on “Melontavaellus Venäjän puolella

  1. Kiitos tästä, kiva lukea. Jospa itsekin joskus pääsisi pitemmälle melontareissulle, kunhan taidot ja tiedot vähän tästä vielä kertyvät.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: