Olen lähiaikoina käynyt useassa minulle ennalta tuntemattomassa retkikohteessa. Se on ollut antoisaa ja luonut ihan uudenlaista intoa tehdä tätä lisää. Minulla tietenkin on oma suosikkipaikkani, jonne haluaisin aina uudelleen, mutta en vertaa kaikkia muita paikkoja siihen. Suomi on täynnä hienoja alueita, erilaista luontoa täynnä. Jokaisesta löytyy omat vetovoimatekijänsä.
Miksi vertaisin etelän kohteita Lappiin? Sehän on sama kun vertaisi kesää talveen, yötä päivään, valokuvausta maalaamiseen tai juoksua kävelyyn.
Pohjoisessa on monta paikkaa, joissa olen käynyt useita kertoja kesällä ja talvella. Niin on etelässäkin. Kaamosvaelluksen ajattelin kuitenkin tehdä ihan uudessa paikassa, koska haluan nähdä enemmän. Luonto on ihan erilainen, kun siirtyy joitakin satoja kilometrejä tutusta sivummalle. Jos käyn aina samoissa paikoissa, en pysty käsittämään kuinka moninaista luonto maassamme on. Osaan suositella monipuolisemmin paikkoja, kun olen itse niissä käynyt patikoimassa.
Uusia paikkoja
Lähiviikkoina olen käynyt parissa erittäin mielenkiintoisessa paikassa, joihin aion mennä uudelleen vielä ennen lumia. Tai no, riippuu miten kiireellä se talvi tulee… Vedenjakajareitistö Pieksämäellä on uusi, mutta erittäin mielenkiintoinen kohde. Useita lyhyitä rengasreittejä voi yhdistellä mielensä mukaan. Maasto vaihtelee pitkostetuista suomaisemista vanhoihin metsiin ja järvimaisemiin. Kaunista! Kävelin siellä parilla reitillä yhden päivän aikana ja mieli tekisi uudestaan. 
Tänään kotiuduin Salmen retkeilyalueelta. Nuuksion Pohjoisen Portin kautta pääsee näitä Salmen reittejä pitkin siis Nuuksioon. Haltiaan on 15 kilometriä. Tulipaikat oli erittäin hienoja, luonto kaunista ja tunnelma oli rauhallinen viikonlopusta huolimatta. Isoille parkkialueille olisi mahtunut autoja vaikka kuinka, mutta saimme patikoida aivan rauhassa. Jos siis Nuuksioon tekee mieli, mutta ihmismassat ajatuksena tökkivät, kannattaa sinne mennä tuota kautta!
Erityisesti lintuharrastajille paikka on unelma. Kun seisoin aamulla järvenrannassa liikkumatta, harmaahaikara lensi kaarroksen ihan muutaman metrin päästä. Sain myös tarkkailla hanhien elämää, joihin en kovin usein Keski-Suomessa törmää. Muita vesi- ja pikkulintuja oli pilvin pimein ja joutsenperheet lipuivat rauhassa tyynellä järvellä.
Alueelle on jätetty ikivanhoja kiviportaita, joita pitkin on aikoinaan asteltu herraskartanoihin. Syksy ja monet sammallajit värittivät nuo portaikot satumaisen kauniiksi.
Olin aiemmin viikolla myös kuuntelemassa juttuja Pihtiputaalla olevista retkeilyreiteistä, joita pitkin pääsee Peuran polulle. En malttaisi odottaa pääseväni sinne, paikkaa luonnehditaan erämaiseksi ja erittäin hiljaiseksi!
Ehkä suosikkikohteeni onkin Suomi. Ihan koko Suomi.
Jos mietin tarkemmin, ei minulla taida olla yhtä suosikkia ylitse muiden. Enkä voi edes sanoa mikä on hienoin paikka, enhän ole käynyt kaikkialla. Tuo minun lähimetsäni vanhoine kuusikkoineen ja vihreine sammalkerroksineen on viiden minuutin kävelymatkan päässä. En minä siellä kävellessä mieti, että miksen ole Lapissa. Lähimetsässäni on sammalmättäitä ja hämyistä kuusikkoa, naavaisia oksia, suppilovahveroita, kiemuraisia polkuja, joiden jokaisen mutkan taa haluaisin kurkistaa. Viimeksi käydessäni näin siellä töyhtötiaisen. Lapin luonto on täysin erilaista, kuten on myös rannikkoalueiden karut kallioluodot. Kaikista pidän erittäin paljon. En pety aamulla herätessäni, olinpa missä tahansa.
Ei luontoa pidä laittaa paremmuusjärjestykseen. Tai ainakaan itse en halua.
Kuukausi yksin erämaassa 
Ihan totta, turha luokitella, kun voi nauttia kaikesta siitä, mitä maamme luonto tarjoaa. Ainahan voi mennä muualle, jos omat hoodit tylsistyttävät. Minä ihan just tänään mietin, että miksi ihmeessä lähtisin taas Espanjaan (no joo, aurinko ja kaverit, vuoret ja meri ja luonnon ihanuus sielläkin), kun voin matkustella myös täällä kotimaassa. Täällä ei tarvitse miettiä myöskään lentomatkailun ongelmia.
TykkääLiked by 1 henkilö