Tänään tuli mieleen se vanha lasten rallatus, missä kierrellään ympäri maailmaa leipää ja piimää laukussa. Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan, siinä lauletaan.
Kerjuulla. Kuvasi Annukka.
Pakkohan sille oli antaa. Kuvasi Annukka.
On aika hassua, miten innoissaan aikuinen ihminen on pieneltä kuulostavasta asiasta. Tutustuin instagramin kautta hirveän mukavaan ihmiseen ja tänään me retkeiltiin yhdessä tuntikausia. Instagramin kautta. Some ei ole läpeensä paha asia!
Aikuisuus (kai tämä sitä on) on jotenkin hankalaa aikaa solmia uusia ystävyyssuhteita. Toisaalta helppo, mutta jotenkin kaikilla on jo ne omat kuviot. Sitä miettii onko liian tungetteleva, voiko sanoa jotain, kysyä omaan tyyliinsä aika suoria kysymyksiä. Kehtaako ehdottaa, että mennään pian uudestaan, kun oli niin mukavaa. Ja kun on jo niin vanha, ei oikein osaa olla muunlainen kuin se, mikä on jo.
Tänään kuitenkin hiihdeltiin Ruotsinsuolla. Hanki kantoi, Mosku veti ja kerjäsi kahvitauolla herkkuja. Lammen jää mourusi. Käytiin vielä ihmettelemässä Synninlukon jäämuodostelmia. Molemmat paikat on Jämsässä.
Mosku ei suotta vierasta. Ihastus oli molemminpuolista. Mosku näyttää kuulemma kuvissa pienemmältä kuin livenä!
Paljon nauratti tänään, tuntui kuin ois tunnettu kauemminkin.
”Nähdään taas instassa!”
Kuukausi yksin erämaassa 
Viimeisimmät kommentit