Kuukausi yksin erämaassa

Ajatuksia luonnon kokemisesta

Suren itsekkäitä ihmisiä, jotka matkustavat sellaisiin maihin, joiden luonto ei kestäisi enää yhtään turistia. Suren luonnonvaroja ryöstäviä kaivoksia, poliitikkojen säätämiä kestämättömiä lakeja kaivostoiminnan ympärillä. Suren padottuja koskia, miten kenelläkään voi olla oikeus omistaa vesi ja sen voima ja olla jakamatta kulkuväylää kalojen kanssa. Suren ihmisten tarvetta tehdä kaikesta välineurheilua, miten enemmän rojua voi muka tehdä kokemuksista hohdokkaampia. Suren ihmisten kyvyttömyyttä asettaa tiede omien tunteiden yläpuolelle ja kyvyttömyyttä luopua jostain elintason tuomasta tavasta, jota ilman luonto voisi paljon paremmin.

Rakastuminen on ansa

Voiko luontoon olla suhde, jos on osa luontoa?

Tunnistan suhteen merkit. Tunnistan rakastumisen, halun päästä sammalpeitteiseen kuusikkoon, kaipuun tuntureille. Tunne on vähintään yhtä voimakas, kuin ihmissuhteen alkuaikoina. Kaipaan tunturilta silmieni eteen avautuvaa maisemaa, ihan kuin kaipasin joskus kosketusta, katsetta ja niiden aiheuttamia sydämen tykytyksiä. Luontosuhde. Tätä se kai tarkoittaa.

Äkkisyvää

Kyllä täältä noustaan, nostetaan vielä rinkkakin selkään! Eli jos törmäätte poluilla keski-ikäiseen, humalaiselta näyttävään naiseen, se olen minä. Enkä varmaan ole nauttinut vodka-aamiaista.

Mitä olenkaan tehnyt? -Omituisia ja ei niin omituisia töitä

Olen tehnyt monenlaisia hommia elämäni aikana. Ehkä etsin omaa unelmatyötäni poissulkemismenetelmällä, en tiedä. Ainakin yhden olen huomannut; sovin paremmin itsenäiseksi yrittäjäksi, kuin yhdeksästä viiteen puurtajaksi.

”Laukussa leipää ja piimää vaan”

Tänään tuli mieleen se vanha lasten rallatus, missä kierrellään ympäri maailmaa leipää ja piimää laukussa. Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan, siinä lauletaan. On aika hassua, miten innoissaan aikuinen ihminen on pieneltä kuulostavasta asiasta. Tutustuin instagramin… Lue lisää

Blogiahdistus ja avautumisia

Mietin tänään, että tekisi mieli kirjoittaa välillä muustakin kuin vaelluksista. Sitten mietin, ettei teitä kiinnosta. Sitten mietin, miksi kirjoitan koko blogia. Tämä on minulle harrastus, työt on erikseen. En minä muidenkaan tekemisieni kiinnostavuutta halua vieraille selitellä. Olen tainnut… Lue lisää

Viime aikoina ja juuri nyt

Toisinaan tuntuu siltä, että olen kuin psykologin vastaanottovirkailija. Ohjaan ihmiset maisemiin, joissa kaikki lukot aukeavat.

Paras paikka minulle

Ehkä olen väärässä ajassa. Olen tyytyväisin silloin, kun päivät koostuvat yksinkertaisista asioista; ruoka, suoja, liikkuminen. Hämärässä metsässä nuotion tuoma valokehä riittää minun elinpiirikseni. En kaipaa värivaloja, pilvenpiirtäjiä, autojonoja valaistuilla silloilla.

3 viikkoa yksin erämaassa, sit mä kyllästyin

Ehkä en ole mikään someretkeilijä. Tykkään kyllä kertoa kokemuksistani, mutta teen sen omilla ehdoillani kun siltä tuntuu. Vaeltaessani en halua miettiä mikä ketäkin muuta kiinnostaa, vaan haluan olla läsnä siinä hetkessä.

Tunturissa tajuttua

Minulta on kysytty monta kertaa, eikö sinulla ole tylsää yksin siellä tunturissa. Kun ei edes kalavehkeitä ole mukana. Ei kuulkaa ole!

Toiveuusinta

Kun reitti muuttuu tutuksi, voi keskittyä muuhunkin kuin kartalla pysymiseen.

Yksin olemisen tärkeydestä

  Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi viettää aikaa yksin. Tutustua itseensä, oppia mitä asioita pitää tärkeinä, mitä elämältään haluaa ja mitkä asiat tekevät onnellisiksi. Jos ei tunne itseään eikä tunnista tarpeitaan, tulee helposti vain ajelehdittua… Lue lisää