Lumettoman talven tarinoita

Tämä talvi on ottanut koville. Lunta ei ole hiihtämiseen riittänyt kuin parina päivänä, enkä ole käynyt pohjoisessa, vaikka siellä porukka suorastaan hukkuu lumeen. Opettelin hiihdon sijaan pyöräilemään, paikkaamaan vaatteita ja neulomaan villasukkia. Onpahan ollut jotain tekemistä.

Leivonmäellä läskipyöräilemässä.

Ilmastoasiat on pyörineet päässä ja se on kieltämättä ahdistanut. Olen yrittänyt miettiä onko se poikinut jotain hyvää. Olen jo vuosia sitten muuttanut kulutustottumuksia, mutta viimeisen vuoden ajan olen pyrkinyt elämään mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi, vaan luopuminen on antanut yllättävän paljon. Ainoa asia, jonka haluan ensi talvena takaisin, on kaamosreissu pohjoisen lumille. Minulla on sisäänrakennettu tarve saada olla hankien keskellä.

Porvoon metsissä. Kuvan otti Petteri Saario.

Vaikka keskisuomalainen talvi onkin muuttunut harmaaksi, on hyviäkin asioita tullut vastaan ja uusia kuvioita on piirrelty. Huhtikuussa mennään hiihtämään Kebnekaisen ympäri muutaman ihmisen kanssa ja seuraavana talvena vedetään sinne sitten asiakasreissuja. Isojärvelle on kesäajalle suunniteltu monenlaisia kursseja ja retkiä. Gradia Jämsän kanssa on kehitelty yhteistyökuvioita kuntoon. Siellä koulutetaan uusia eräoppaita uuden opettajan johdolla. Saan ilokseni olla mukana jollain tasolla ja tarjota opiskelijoille omaa tietotaitoani.

Evästarjoilut asiakkaille Isojärven kansallispuistossa.

Kirjoitan toisen kirjan, sopimukset on jo allekirjoitettu! Olen siitä todella innoissani! Kirja on minun ja luontodokumentaristi Petteri Saarion välistä kirjeenvaihtoa luonnosta ja sen kokemisesta. Meistä on tullut hyviä ystäviä viime vuosien aikana ja meillä on ihan supermukavia metsäretkiä, joiden aikana puhutaan ilman filttereitä aikalailla kaikesta. Välillä me ollaan hiljaa, eikä se koskaan tunnu vaivaannuttavalta. Sieltä se ajatus kirjaan lähti; että näitä meidän tajunnanvirtoja ja keskinäistä keskustelua voisi jakaa. Vähemmän on enemmän, se on punainen lanka. Olen oppinut Petteriltä hurjan paljon niin luonnosta kuin elämästäkin.

Kirjailijat Jakosuo ja Saario.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: