Koronapäiväkirja

Näinä epävarmuuden ja pelon sävyttäminä aikoina tekee mieli metsään. Syitä on vähintään yhtä monenlaisia kuin metsään menijöitäkin. Joku potee vieroitusoireita liikunnasta, jota on harrastanut kuntosalilla tai muissa ryhmätiloissa. Joku meinaa tulla hulluksi, kun joutuu viettämään kaiken ajan kotona, eikä työaikakaan tuo edes pientä maisemanvaihdosta. Joku ei jaksa sitä, että ympärillä on jatkuvasti porukkaa ja ääniä, lapset eivät ole koulussa tai harrastuksissa ja puolisokin on rinnalla 24/7. Joku taas asuu yksin ja metsä voi tuoda lohtua yksinäisyyden vallatessa mielen.

Tunnen välillä huonoa omatuntoa siitä, miten vähän tämä oma arki on muuttunut poikkeustilan myötä. Peruuntuneet hiihtovaellukset ja työkuvioiden muutokset tuntuvat pieneltä harmilta sen rinnalla, millaisiin ongelmiin monet joutuvat. Koulu voi olla lapselle ainoa turvallinen paikka, ainoa mahdollisuus saada lämmintä ruokaa ja lämpimiä sanoja. Ja vaikka tilanne ei ihan noin vakava olisi ennen koronaa ollut, monessa perheessä parin kolmen lapsen ruokamenot ja työtilanteen äkilliset muutokset voivat aiheuttaa isoja ongelmia.

En vielä ole keksinyt muuta tapaa helpottaa omia synkkiä mietteitäni, kuin kävelyt lähiluonnossa. Linnut ovat innostuneet lämpenevistä päivistä. Joutsenet töräyttelevät äänimerkkejään matkoilta saapuessaan, eivätkä tiedä mitään matkustusrajoituksista. Rantojen jäät ovat jo muuttuneet Wirkkalan drinkkilasin näköisiksi ja ilmassa tuoksuu kevät. Se on heräävän mullan tuoksu. Kevään kasvun ihmettä tarkkaillessa unohtaa epävarmuuden hetkeksi.

Kukaan ei valita hankien alta paljastuneista koiranjätöksistä, ei edes lakaisukoneen nostattamista pölypilvistä, kun hiekkaa poistetaan jalkakäytäviltä. Kaupassa ihmiset kävelevät ostoskärryineen katse maassa ja hiljaa kuin hautajaissaattueessa. Peruuntuneet saunavuorot eivät nostata kapinaa.

Meillä on onni asua maassa, jossa luontoa riittää. Ei tarvitse mennä kauas, kun saa lohtua ja turvaa, ehkä pysyvyyden ja jatkuvuuden tuntuakin. Tämä antaa toivottavasti kaikille mittasuhteita elämään, ymmärrystä mikä oikeasti on tärkeää. Hetkellinen vapauden menetys tehdä mitä huvittaa ei ole ihan niin tärkeää kuin se, että pysymme hengissä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen savotta.

20200322123337_IMG_7314.JPG

Pysykää turvassa!

 

 

 

 

3 Comments on “Koronapäiväkirja

  1. Kiitos ajatuksista, kuvista, tunnelmista!
    Keväinen luonto todellakin innostaa ulos. Pihaa rapsuttaa ja vaeltelee lähiluonnossa. Pysytään terveenä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Eipä tuo minunkaan arki ole muuttunut miksikään. Nyt on ollut aikaa pähkäillä. Joskus pähkäilen turhia kuten seuraava:

    Elopaino= (pituus lavan kärestä häntäluuhun)*(rinnanympärys potenssiin kaksi)/10000
    Tuosta sitten aloin laskemaan lisää ja sain omaksi rinkan maksimipainoksi ~11,2kg
    Tuloksessa on huomioitu likimain puolikertaa heikompi toinen jalka. Lopulta kun pyörittelin varustelistoja niin sain tuohon määrään mahtumaan ~4l nestettä. Eli ei paha jos alueella on paska vesi kuten kainuussa.

    Onko kukaan laittanut nuihin halpiskauppojen avaruuspeitteisiin purjerenkaita?

    Kokeilin repiä käsin avaruuspeitettä riekaleiksi ja en onnistunut joten tuumasin että ainakin täällä kainuuntasolla voisi kestää pikkutuulet hyvin eli kevenisi suojaimisto melkolailla koska pienin otettava kevytpeite on painoltaan 0,480kg ja avaruuspeite vain 0,051kg. Tuli mieleen että riittäisiköhän tuo ihan sadesuojaksi yön ajaksi?
    Mitat on vain ikäväkseni tuo 135cm*213cm eli tuo pituussuunta on aivan liian lyhyt kun peitteen nostaa viistoon pääpuolelle jotta vähän ilmakin kiertää niin voi sade piiskata helpostikin sisään. Harmi ettei halpisavaruuspeitteiden tekijät ole huomanneet tällaista markkinarakoa eli laittaisivat vaikka pituutta lisää ja pikkasen enemmän vahvuutta. Kun purjerenkailla vetäisis sitten osan peitteestä makuualustan alle naruilla tiiviiksi niin ei sitä sitten kyllä mahda tuuli saada lepattamaan niin kestäiis ehkä kovempiakin puuskia. Tuota pääpuolen aukkoa vain pitäisi vielä viilata jotenkin jotta siitä tulisi jämäkkä. Yksi vaihtoehto voisi olla että hankkii kaksi peitettä jolloin toisen voisi laittaa tiiviisti tuonne jalkopäähän ja sitten pääpuolelle oma. Jos ottaa vaellussauvat mukaan niin niillä voisi varmaan tuota pääpuolta tukea ja lisäksi muutama telttakeppi.

    Onko kellään kokemusta halpisavaruuspeitteen kiinnittämisestä tuulella ja miten peitteelle kävi, miksi sille kävi niin? Onko muut saaneet repimällä nuita rikki?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: