Yksin olemisen tärkeydestä

IMG_2635

Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi viettää aikaa yksin. Tutustua itseensä, oppia mitä asioita pitää tärkeinä, mitä elämältään haluaa ja mitkä asiat tekevät onnellisiksi. Jos ei tunne itseään eikä tunnista tarpeitaan, tulee helposti vain ajelehdittua virrassa muiden mukana. Ajelehtiminen antaa harvoille mitään. Se on ajantuhlaamista ja elämän hukkaan heittämistä.

Ei jokainen tarvitse pitkää aikaa itsensä tutkiskeluun, joskus viikko tai pelkkä viikonloppu tekee ihmeitä. Ja jos oma aika on oikeasti vain itselle varattua, ilman mitään varsinaista tekemistä, ilman keskeytettyjä ajatuksia, on tuo aika arvokasta. Ei ole syntiä löytää itsestään uusia piirteitä vielä aikuisenakin. Ei ole kenenkään muun tehtävä tuomita, jos alkaa viettämään elämäänsä itseään tyydyttävällä tavalla.

Minun tapani elää elämääni ei varmaan sopisi monelle, tiedän sen. Välillä harmittelen, että olen hukannut ison osan elämästäni ajelehtimalla ja etsimällä omaa paikkaani. Olen yrittänyt asettua yhteiskunnan asettamiin lokeroihin, joiden seinät ahdistivat ja tunsin olevani umpikujassa.

Pitkä aika yksin laittoi oman elämäni palaset paikoilleen, tai ainakin antoi hyvän alun. Minun piti lähteä paikkaan, jossa ei edes puita kasva, etteivät ajatukset takerru oksiin. Sain miettiä miettimiseni ilman mitään esteitä. Pelkkä tuuli suhisi korvissa ja välillä ei sekään. Kuukaudessa kerkesin miettiä paljon.

img_4588

Ensimmäinen asia mitä halusin kotiuduttuani tehdä, oli negatiivisten ihmisten seuran vältteleminen. En kaivannut enää niitä, joiden jatkuva asioista valittaminen, selän takana haukkuminen ja pessimistinen elämänasenne imivät minua kuiviin. Heidän tapaamisen jäljiltä olin ollut aina ihan poikki. En halunnut enää velvollisuudentunteesta viettää aikaani ihmisten kanssa, joilta sain vain pahaa oloa. Jätin ne velvollisuudet virtaamaan tunturipuroon ja kohautin kepeästi hartioita.

Opin myös sanomaan ei. Sanoin ei töille, joissa en voinut kehittyä tai oppia. Sanoin ei sille, että tein asioita vasten omia arvojani. En ollut enää ehdoton joko tai -ihminen, vaan yritin kehittää tasapainoa. Sanoin ei ihmisille, jotka vain pyysivät, eivätkä ikinä antaneet mitään. Se antoi tilaa kehittää omia ideoita ja hioa niitä omannäköisiksi.

Aloin ajatella, että tämä on minun elämäni ja minun täytyy itse muovata siitä mieleiseni. Kukaan muu ei voi tehdä ketään onnelliseksi, se työ on itse tehtävä.

img_20160818_163009_resized

En yritä olla mikään Paulo Coelho kun sanon, että joskus tekee hyvää siirtää itsensä asioiden ulkopuolelle nähdäkseen tarkemmin. Enkä väitä, että jokaisen kuuluisi etsimällä etsiä jotain erikoista, mitä ei välttämättä ole olemassakaan. Itse vaan olen omalla kohdallani sen huomannut, että pieni vaivannäkö itseensä tutustumisessa on tehnyt hyvää. Minulle sanottiin vähän aikaa sitten asia, joka saa minut edelleen hymyilemään; ”Sinun seurassa on ihmeen rauhallinen olo.”

Ehkä se johtuu siitä, että olen löytänyt rauhan.

Teksti on julkaistu kolumnina synnyinseutuni paikallislehdessä (Heinäveden Lehti).

4 Comments Add yours

  1. Timo Kolehmainen sanoo:

    Puhuit siitä, kuinka yksinnollessa on tullut mietittyä paljon. Minulla on sellaisia kokemuksia yksinolosta, erityisesti vaelluksilta, että en välttämättä ajattele mitään ”siviili-elämän” asioita. Minä vaan olen paikassa ja ajassa, kaikki ajatus on ympäristöön ja tekemiseen sidoksissa. Etenkin ensimmäinen yksinvaellus oli täydellinen esimerkki, vaikka ajattelin etukäteen, että sit mulla on mahdollisiin miettiä asioita kunnolla ja rauhassa. Oli kipeitäkin ja rankkojakin juttuja, joita ajattelin miettiä, mutta parasta oli se, että tajusin irtautuneeni täysin kaikesta. Tälläiset reissut puhdistaa sisintä ja antaa energiaa valtavasti. Yksinnolon jälkeen, näkee asiat uudessa valossa. Se on totta, että on oppinut tuntemaan itsensä paremmin. Osaa olla armollisempi itseään kohtaan.

    Liked by 1 henkilö

  2. T sanoo:

    Ihana kirjoitus. Kiitos, aivan kuin minun ajatuksiani.

    Tykkää

  3. ninneroinen sanoo:

    Asiaa jälleen Minna! Kunpa itsekin saisi tehtyä päätöksen olla itsekkäämpi niitä negatiivisia ihmisiä kohtaan ja sanottua heille ei. Rohkaiseva kirjoitus 😊

    Tykkää

  4. Liisa sanoo:

    Tämä oli ihana ja oivaltava kirjoitus. Kiitos Minna. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s