Olen ollut kotoa pois nyt 35 yötä ja päivää. Kun työt vievät toisiin paikkoihin, menen. Edessä on vielä reilu viikko.Olen vienyt ihmisiä luontoon, pitänyt välillä lomaakin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, tavannut ystäviä, nähnyt uusia paikkoja. Olen ollut täynnä energiaa, koska kerrankin osasin laatia aikatauluni niin, että ehdin kunnolla hengähtää vaellusten välissä ja nauttia kaikesta eteentulevasta.
Olen kuunnellut monia tarinoita. Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt panostaa siihen, kuuntelemiseen. Minun tarkoitukseni on viedä ihmiset luontoon, antaa heidän kokea se rauhoittava vaikutus ja kuunnella mitä se heissä saa aikaan. Joskus käydään läpi kipeitäkin asioita, joskus iloisia. Paljon muistoja lapsuudesta asti.
Toisinaan tuntuu siltä, että olen kuin psykologin vastaanottovirkailija. Ohjaan ihmiset maisemiin, joissa kaikki lukot aukeavat.
Ystäväni Petteri Saario lähetti minulle eilen uuden kirjansa käsikirjoituksen esiluettavaksi. Olen otettu. Ehdin jo vähän selailla sitä ja juuri näistä aiheista sielläkin puhutaan; luonnosta ja siitä, miten se meihin vaikuttaa. Olen nähnyt asiat käytännössä, tuntenut myös itse. Kun tulen pohjoiseen näille pitkille jaksoille, tuntuu kuin muuttuisin eri ihmiseksi. Ensin rauhoitun, sitten saan sisääni ihan uudenlaista energiaa. Luonnosta puuttuu kaikki, mikä imee energiaa.
En välitä silmäpusseista, en liasta, kosteudesta, takkuisista hiuksista tai mustista kynnenalusista. En mieti maailman uutisia, ruokaostoksia tai muutakaan. Olen hyväksytty juuri sellaisena kuin olen. Kiireettömyys laskeutuu kehoon ja mieleen ja annan sen olla siellä.
Pidän yksinkertaisuudesta. Kun syö, kävelee ja nukkuu, on tärkeimmät hoidettu. Mitä sitä ihminen muuta? Olen ihastunut reissu toisensa jälkeen maisemiin ja olen vakaasti sitä mieltä, että meillä on maailman upein luonto. En kaipaa muualle. En tunne siitä painetta tänä matkustelua ihannoivana aikana, päinvastoin!
Tänään suuntaan Kiilopäälle. Se paikka on kuin kotiin menisi; rauhallinen ja täynnä luontoa rakastavia ihmisiä. Lupauduin pariksi päiväksi vapaaehtoishommiin. Nuku Yö Ulkona lähestyy. Sunnuntaiaamuna kömmin teltasta aamuvarhaisella ja vien uudet ihmiset Muotkatunturin erämaahan kokemaan ruska, syksy ja maisemat, joissa kaikki on hyvin.
Kiitos, kun olet olemassa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei! Upeita ajatuksia! Sunnuntaina kohti pohjoista samoille maisemille. Viikko lapissa,toivon että akkuni täyttyvät viikossa.
TykkääTykkää
Osaat pukea hyvin sanoiksi juuri sen jota itsekin tunnen erämaassa.
TykkääTykkää
Kiitos 😊
TykkääTykkää
Kiitos ihanista kirjoituksistasi! Ihan kuin lukisi ruudulta omia ajatuksiaan 🙂 Ihana kun joku osaa pukea ajatukset noin kivasti sanoiksi ❤
TykkääTykkää
Kiitos 💚
TykkääTykkää