Blogiahdistus ja avautumisia

Mietin tänään, että tekisi mieli kirjoittaa välillä muustakin kuin vaelluksista. Sitten mietin, ettei teitä kiinnosta. Sitten mietin, miksi kirjoitan koko blogia. Tämä on minulle harrastus, työt on erikseen. En minä muidenkaan tekemisieni kiinnostavuutta halua vieraille selitellä.

Olen tainnut ottaa koko blogin liian vakavasti. Haluan palauttaa tämän takaisin siihen vanhaan kunnon päiväkirjamaisuuteen, jollaisena ensimmäisen blogini aloitin vuonna 2008. Se kertoi elämästä kaikkine iloineen ja suruineen.

Joten jatkossa tämä blogi sisältää vähän monipuolisemmin otteita elämästäni.

Tänään olin Moskun kanssa aamukävelyllä tutulla lähialueella. Tulin valtavan surulliseksi, kun polulla oli temmeltänyt metsäkone. Luonnontilainen metsä polun ympäriltä oli kadonnut ja hautausmaan päädyn komea vanha kuusiaitakin oli poissa. Kotoa 3 minuutin kävelymatkan päästä alkava polku ei enää houkuttele.

20190220_083718

Metsässä viihtyi saniaiset aiemmin. Tuskin enää.

 

 

Keittiössä tuoksuu ruisleipä. Minulla on kestotaikina, paistan pellillisen ruispaloja joka päivä. Jätän vähän taikinaa jäljelle ja kasvatan sen seuraavan päivän paistoa varten. Salaisuuteni on kaljamaltaat, ne antavat hyvää makua leipiin. Vieraatkin on kehuneet.

Sitten tunnustuksia, millainen hölmö olen. Kirjoitan kaiken ylös muistikirjaan, etten unohtaisi. Kirjoitan listoja, oli kyse sitten tehtävistä töistä, kauppaostoksista tai pakkaamisesta. Minulla on varmaan 30 muistikirjaa, joissa jokaisessa on jotain tekstiä. Nyt sain ahaa-elämyksen, että onkin fiksumpaa kirjoittaa tarpeelliset asiat yhteen muistikirjaan, kuin jakaa kaikki eri kirjoihin. Miten tällaisen asian tajuamiseen voi mennä vuosikymmeniä?

Saan kahvista rytmihäiriöitä. Yksi kuppi aamulla on hyvä, siitä ei tule mitään. Mutta juon kaksi tai kolme, päiväkahvit vielä myöhemmin. Jos olen kylässä tai jossain, missä kahvia on tarjolla, juon sitä, vaikka sydän jo hakkaisikin. Se vaan maistuu niin hyvälle! Mummoni opetti minut juomaan kahvia jo ihan pikkulapsena. Meillä juotiin iltakahvit saunan jälkeen joka ilta. Paloittelin pullasiivun maitokahvin sekaan ja annoin pehmetä ihan mönjäksi. Uuh mitä herkkua! Nyt en laita kahvin sekaan mitään ja tykkään vahvasta kahvista. Juon kotona kaikki kahvini kuksasta, säästyn tiskaamiselta!

Sitten avaudun vähän vakavammasta aiheesta. Luulen, että asiasta puhumisesta moni saa elämäänsä apua. Ainakin itse olen saanut. Minulla on paniikkihäiriö. Se ei näy päälle, ainakaan aina. Pari vuotta sitten elämässäni tapahtui ihan liikaa ihan liian lyhyen ajan sisään ja luulen sen laukaisseen paniikkihäiriön. Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen autolla ajaessani, olin moottoritiellä. Luulin kuolevani. Tunne on ihan hirveä; henki ei meinaa kulkea, kädet vapisevat holtittomasti, kylmä hiki alkaa valua ja päähän tulee hirvittävä paniikki siitä, että ei pysty tekemään mitään.

20170403_194807

Kuvassa ei ole ilmeestä huolimatta paniikkia. On vaan ihan karmea keli.

Aloin saada paniikkikohtauksia melkein aina, kun ajoin autolla. Moottoritiellä sain kohtauksen joka kerta. Olen istunut levikkeellä autossa joskus yli kaksikin tuntia yrittäen kerätä itseni, ajanut sitten takaisin kotiin ja vaihtanut matkasuunnitelmat bussilla kuljettavaksi. Olen istunut autossa moottoritiellä hätävilkut päällä odottaen, että voin taas ajaa. Olen ajanut satasen alueella viittäkymppiä peläten rekan ajavan päälleni.

Välillä vietin pitkiä ajanjaksoja pohjoisessa. En saanut kohtauksia, kun ympärillä oli rauhallista. Minulla oli reissujen jälkeen niin ”normaali” olo, etten edes muistanut koko paniikkia, kunnes kaikki taas alkoi. Aloin saamaan paniikkioireita muuallakin, esimerkiksi kaupassa ja isoissa ihmisjoukoissa. Esiintyminen ja luentojen pitäminen oli niin kamalaa, etten halunnut pitkään aikaan niitä tehdä ollenkaan. Päätin hakea apua lääkäristä ja sainkin. Nyt arki hoituu autoilua myöten, eikä enää tarvitse etsiä moottoriteitä kiertäviä ajoreittejä tai kieltäytyä luentokeikoista.

Tämä aihe ja sen ”salailu” on painanut mieltäni jonkin aikaa. Olen itse oppinut ymmärtämään toisia paljon paremmin. En hermostu, jos joku ajaa liian hitaasti edessäni, enkä ihmettele miksi joku ei halua kertoa ihmisjoukon edessä asioista, joista tietää paljon. Saatan toisinaan vaikuttaa töykeältä tai epäkohteliaalta, kun häivyn jostain kekkereistä/tilaisuuksista kertomatta, mutta todellisuudessa menen vain haukkaamaan happea ja tasoittamaan sykettä. En minä pahalla! Opettelin hokemaan ennen luentoja mantraa, jossa toistan kuuntelijoiden olevan kiinnostuneita aiheesta, eivät he syö minua elävältä. Nyt myös tunnistan oireet jo ennen varsinaista kohtausta ja osaan hakeutua hetkeksi omaan rauhaan jo hyvissä ajoin. Olen myös oppinut olemaan häpeämättä tätä viheliäistä elämänkumppania. Tuntuu, että se on auttanut eniten; puhuminen. Ja luonto. Siellä minulla ei ole koskaan paha olla.

Lopuksi keveämpiin aiheisiin. Me nukutaan kotona sohvasängyssä, minun paikka on seinän vieressä. Pääsen sinne vain kömpimällä Vesan yli, jos se pötköttää jo omalla reunallaan. Aina yli könytessäni ylistän itseäni ketteryydestä ääneen. ”Olen ketterä kuin vuorikauris” tai ”Näitkö miten ketterästi”… Vesa sanoi kuskaavansa minut Esperi Careen heti, kun ylittäminen ei enää suju.

20190220_124036

Iiks, oikein kolme sivullista juttua.

Vanhainkodista aasinsiltana kolahti juuri postiluukusta Oma Aika lehti, jossa on minun haastattelu. Kuvat napattiin syksyllä pohjoisessa.

 

9 Comments on “Blogiahdistus ja avautumisia

  1. Hyvä blogi seuraan mielelläni

    Mikko Simola Loxus 3D tunnelinspections Oy Laattakiventie 8b 04300 Tuusula Finland Mob +358407161318

    Liked by 1 henkilö

  2. Blogisi on rentoa luettavaa! Pidän itse enemmän siitä, että blogi on kirjoitettu päiväkirjamaiseen muotoon, joten suuntasi on hyvä 🙂 Ja hyvä se on välillä avautua vaikeistakin asioista 🙂 Mukavaa talven jatkoa!

    Liked by 1 henkilö

  3. On rohkean ihmisen merkki, kun kertoo omista haasteistaan. Et tosiaankaan ole ainoa, joka saa hepuleita ihmisten seassa. Minä mietin nuorena, jätänkö esiintymisiä vaativan työni, kun puhuessa aloin täristä ja ääni kuulosti omiin korviin kamalalta. Kävelin lääkäriin sain lihaksia rentouttavan ’tärinätabletin’, ja siihen luottaen jatkoin uraani. Vähitellen tarvitsin apua enää harvoin. Silti minussa asuu pieni erakko, jonka takia nautin yksinolosta ja erämaista. Onneksi asun lapin kynnyksellä…

    Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos, todella hyvä kirjoitus. On kyllä niiin tympeää, kun tutut metsäpolut katoaa hakkuiden alle.
    Hyvä asia, kun rohkeasti kirjoitit paniikkihäiriöstä.
    Ja toivottavasti saat pysyä ketteränä :).

    Tykkää

  5. Surkeaa tuo polun raiskaaminen, juuri niillä pienillä poluilla on suurempi merkitys, kun aina ymmärrämmekään, sillä nehän ovat itsestäänselvyys.
    Monenmoisia vaivoja itsekullakin, joita, tai pikemminkin joista aiheutuvia vaikeuksia ei voi toiset ymmärtää. Julkituominen on rohkeaa.
    Itse en olisi halunnut kertoa keuhkoahtaumasta, mutta en halunut jättää vaellusreisuja, joissa en sitten pärjännytkään.
    Kaikea hyvää sinulle ja perheellesi.

    Tykkää

  6. Heip, itseäni ainakin kiinnostaa aina elämäntavat blogien aiheiden taustalla. Se on aina bloggaajasta kiinni, kuinka paljon haluaa itsestään kertoa, lukijoiden mielestä varmaan aina enempi parempi. Tässä ainakin tuli ajattelemisen aihetta itselle siitä miten vaellusharrastus sopii yksinolosta pitäville. Itse kun olen melko introvertti, niin olen kiinnostuneempi lukemaan blogeja sellaisilta ihmisiltä, jotka ehkä kirjoittavat samankaltaisesta vinkkelistä myöskin.

    Tykkää

  7. Kuule, elä hättäile, kyllä mehtä kasvaa, puut kasvaa, saniaiset kasvaa. Kun puita kaataa, uudet saavat valoa ja tilaa, maisema avartuu. Nyt näyttää rujolta, mutta kesällä jo aivan toisenlaiselta.

    Metsästä puhutaan niin kuin se olisi pysyvä ja muuttumaton. Mut eihän se mee niin! Ihan ilman ihmisen vaikutustakin luonto muuttuu koko ajan. Kyse on näkökulmasta, muutos on mahdollisuus. Myös silloin, kuin puita kaadetaan

    Noin muuten mainio kirjoitus, kiitos avoimuudesta. 🙂

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Mikko Simola Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: