Hiihtovaelluksella Kekkosen kansallispuistossa

On pakko hehkuttaa! Oli niin hieno vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa (taas kerran), ettei meinaa ajatukset pysyä arjessa ensinkään.

Vaellusporukka

Avotunturit ja aurinko hellivät ensimmäisenä hiihtopäivänä!

On pari asiaa, jotka ilahduttavat minua työssäni kaikkein eniten. Toinen on maisemat ja toinen on se, kun pääsen opettamaan aloitteleville vaeltajille käytännössä kuinka hommat hoituu. Tällä reissulla molemmat ilahtumisen aiheet täyttyivät! Mukana oli eräopasopiskelijoita, joille ollaan opetettu vaativan vaelluksen järjestämistä. Itse vaellus oli siis loppuhuipennus, jossa he pääsivät opastamaan mukana olleita oikeita asiakkaita. Asiakkaille tämä oli ensimmäinen hiihtovaellus.

tunturimaisema

Luirojärven maisemat lumoavat joka reissulla.

Nuo ensikertalaiset olivat olleet meidän järkkäämällä talvivaelluskurssilla aiemmin tänä talvena, joten heillä oli jo perustiedot ja käytänteet hallussa, ainakin teoriatasolla.

kelo_lumessa

Lumeen hautautunut kelo näytti taideteokselta.

Viiden vuorokauden aikana hiihdimme 80 kilometriä. Melkein joka päivä aurinko paistoi, mutta mukaan mahtui myös lumisadetta, vähän vettä ja räntääkin.

hiihtoa_lumessa

Ihana sade!

lumisade

Maisema muuttui mustavalkoiseksi.

Siitäkin pidän, että saan neuvoa vaeltamaan kestävällä tavalla. Säästellään puita, ei roskata, kunnioitetaan luontoa ja muita retkeilijöitä.

oksanreika

Hiihdimme tupien kautta, mutta majoituimme ulkona. Luirolta oli vuokrattuna Kuuselan kämppä. Kolme porukasta saunoi. Viime vuodesta viisastuneena emme viettäneet välipäivää, koska usealle tottumattomalle ahkiohiihtäjälle lepopäivä kesken urakan on pahaksi. Kun liike on jatkuvaa, keho mukautuu paremmin rasitukseen.

lumikuoppa

Meidän majoite koko reissun ajan.

Meillä ei Vesan kanssa ollut telttaa mukana ollenkaan. Nukuttiin pressun alla kaikki yöt. Välillä kaivettiin kuoppa, välillä laitettiin pelkkä pressu tuulensuojaksi. Homma toimi loistavasti, eikä teltan kosteuden kanssa tarvinnut taistella.

oac

Lumikuopan katon tilkitsemistä Rautulammella.

Yksi asiakas innostui kuopassa nukkumisesta ihan tosissaan. Kolme yötä viidestä hän nukkui kuopassa. Harkitsi oman pressun ostamista ja oli todella iloinen kuoppakokemuksista.

rautulammelle

Hanki kiilteli edellispäivän vesisateen jälkeen, siihen tuli senttinen jääkerros.

rauniot

Kaikki mitä Rautulammen päivätuvasta jäi jäljelle.

Rautulammella tuli vähän suru puseroon. Kämpän rauniot veti hiljaiseksi. Muistelin kaikkia kertoja, mitä olen siellä käynyt. Raunioissa oli termarikin ja peltimuki. Kun tulimme paikalle, siihen kurautti myös joku vähäsanainen poromies kelkallaan. Seisoi hetken raunioita katsellen ja poistui. Kävi varmaan heittämässä hyvästit.

iltarusko

Illan värit Rautulammella.

Kun muut virittelivät majoitteitaan Rautulammen maastoon, hiihdin yksin ylös tunturiin katsomaan illan väriloistoa. On ihanaa nähdä päivän painuvan mailleen, seurata illan viimeisiä oranssinsävyisiä auringonsäteitä korkeimpien tuntureiden rinteillä. Sitten taivas muuttuu pinkinvioletiksi. Samaan aikaan vastakkainen ilmansuunta aloittaa oman näytöksensä. Tulee oranssi ja hehkuva punainen.

Tirautin itkut.

En taas voinut ymmärtää, miten etuoikeutettu olin saadessani nähdä tuon pohjoisen taivaan. Lämmin väri kylmäksi ja sitten hohtavan kuumaksi. Tuuli suhisi korvissa, muuten oli täysi hiljaisuus. Joku muukin oli käynyt, kantavassa hangessa oli suksien vetämiä viiltoja. Muuten hanki oli tasainen, joitakin kovia aaltoja lukuunottamatta.

taivas

Voi taivas!

oksat

Värejä riittää.

Ehkä se viimeinen ilta herkisti vähän muutenkin. Seuraava päivä oli enää jäljellä rakkaassa puistossa ja joutuisin taas palaamaan arkeen.

lumijaljet

lumen_muotoja

lumitaide

Luonnon oma vaihtuva taidenäyttely oli taas koettu. Tämä talvi oli ollut minulle vaikea; sairastelin paljon, enkä päässyt pohjoiseen suksimaan kuin tämän yhden viikon ajaksi. Edellistalveen verrattuna mitättömän lyhyeksi aikaa. Ehkä ensi vuonna nautin isompia annoksia!

ahkio_alamaki

Viimeinen alamäki Kiilopäälle. Aika sanoa hyvästit.

Viimeisessä rinteessä yksi asiakas tuumi, että on vähän ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta hienoa, että on loppusuoralla, mutta ei haluaisi vielä lopettaa.

Tuttu tunne.

4 Comments on “Hiihtovaelluksella Kekkosen kansallispuistossa

  1. Varmaan hieno reissu,mutta Minna ja muut turha surra sitä palanutta Rautulammen tupaa,jos se toteutuu että tulee 2tupaa,joista toinen autiotupa,saa nekin” erämaassa” yöpyä keillä ei ole mahdollista mennä usemmaksi päiväksi syvemmälle erämaahan.En ymmärtänyt sitä miksi ko.tupa muutettiin yöpymiseen sopimattomaksi,itsekin yövyin tuvassa ennen vanhaan,kai sen joku tahallaan poltti,en tiedä vähän mysteeri sen palaminen.

    Tykkää

  2. UKK puisto on kyllä hieno! Kiva lukea teidän talvivaelluksesta; varsinkin tuosta avomajoitteesta. Siitä varmaan aistii luonnon ja illan sekä aamun paremmin kuin teltassa sisällä ollessa, josta on aina erikseen kömmittävä ulos. Miten muuten hoiditte kokkailut ja veden sulattamiset? Autiotuvilla? Keittimillä (jos kyllä niin millaisilla)?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: