Vastuullinen retkeily

Tiivistän tähän juttuun ohjeita vastuulliseen retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyen. Retkeilijöiden määrä on kasvanut viimeaikoina PALJON ja joukossa on myös niitä, jotka eivät välttämättä tiedä kuinka toimia oikein.

Kansallispuistot

Harva tietää, että kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita. Niissä on retkeilijöille polkuja, huusseja, laavuja ja muita rakenteita, mutta kansallispuistojen päätarkoitus on säilyttää luonnon monimuotoisuus. Sen vuoksi sääntöjä on ja niitä tulee noudattaa. Kansallispuistoihin retkeilemään mennessä kannattaa aina katsoa Luontoon.fi -sivuilta puistokohtaiset ohjeet, mutta tässä yleisimpiä ohjeita, joiden noudattaminen on tärkeää niin luonnon, kuin muiden retkeilijöiden huomioimisen kannalta.

Koirat on AINA pidettävä kiinni. Eläimet ja kasvit ovat kansallispuistoissa rauhoitettuja. Kuoppia ei saa kaivaa ja lahopuutkin ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Kanssaretkeilijöissä voi olla sellaisia, jotka pelkäävät koiria (ihan sama onko koira pieni vai iso). On myös ikävä tilanne, jos pienikokoinen irtokoira juoksee hihnassa olevan koiran luo; koskaan ei voi tietää onko kiinni oleva koira vaikka sellainen, joka ei pidä muista koirista.

Tulet saa tehdä vain tulipaikoille. Kaikki omien nuotioiden virittely on kielletty. On myös seurattava metsäpalovaroituksia. Useissa puistoissa on hormillinen keittokatos, jossa nuotion voi tehdä myös metsäpalovaroituksen aikaan, mutta kauan jatkunut kuumuus ja kuivuus voi aiheuttaa käyttökiellon myös niihin. Metsäpalovaroituksen aikaan myös risukeittimien käyttäminen on kansallispuistoissa kielletty. Vaikka nuotiorinki näyttää turvalliselta ja moni kokee olevansa taitava tulien kanssa, voi kuivalla kelillä yksikin kipinä tai maapohjaan kytemään jäänyt hiili aiheuttaa maastopalon.

Nuotiopaikoilla annetaan tilaa muillekin retkeilijöille ja puita poltetaan vain tarpeeseen.

Kivikasojen tekeminen on kansallispuistoissa kielletty. Älä myöskään pura maastosta valmiita kasoja, koska jotkut niistä voivat olla muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja.

Yöpyminen on yleensä sallittua tulipaikkojen läheisyydessä. Tämä ei kuitenkaan päde joka paikassa, joten telttailualueet kannattaa tarkastaa kansallispuistokohtaisesti. Pohjoisessa olevien isojen kansallispuistojen erämaaosissa saa leiriytyä missä haluaa. Perusosan ja erämaaosan rajan voi tarkastaa kartasta tai Luontoon.fi -sivuilta.

Huussiasiat tuntuu olevan monelle vaikea asia. Huussiin ei saa laittaa mitään maatumatonta! Sinne ei kuulu savetit, märkä wc-paperi (vaikka luvataan tuotteen olevan biohajoava, maatuminen vie vuosia), kuukautissuojat tai muut roskat. Ruuantähteet voi laittaa huussin pönttöön. Puistoissa huussien alusastiat jätetään ulos maatumaan ja kuljetetaan usein vasta lumien aikaan pois. Savetit ja muu roska hidastaa maatumista, eläimet ja tuuli kuljettaa roskaa pitkin puistoaluetta.

Roskat viedään aina mukana pois puistosta! Aina. Jos jossain puistoalueella on roskis, mieti aina, että se tullaan tyhjentämään mönkijällä tai moottorikelkalla. Se kuluttaa maastoa ja vie Metsähallituksen resursseja pois tarpeellisemmista hommista. Minkä jaksat kantaa maastoon, jaksat kyllä kantaa poiskin! Palavat roskat voi polttaa tulipaikalla, mutta esimerkiksi valmiiden retkiruokapussien pakkauksissa on alumiinia, jonka vuoksi niitä ei voi polttaa. Roskaton ympäristö on miellyttävä niin retkeilijöille, kuin luonnolle. Jos roskia maastossa näkyy, kannattaa ne kerätä sieltä pois ja tuoda mukanaan.

Tiskaaminen tehdään aina kuivalla maalla ja biohajoavalla tiskiaineella. Joen tai järven rantaan ei koskaan mennä likaisia astioita pesemään, ei myöskään tiskiaineita huuhtomaan. Ei ole mukavaa nähdä aamupuuron tai pastan jämiä lillumassa rantavedessä.

Pissa- ja kakkajutut muualla kuin huussissa hoidetaan niin, ettei jätetä jälkeäkään maastoon. Kansallispuistoissa ei periaatteessa saisi kaivaa kuoppiakaan, mutta jätökset on hyvä peittää, eikä vessapapereista saa jäädä kulmaakaan näkyviin. Savetit pitää kuljettaa mukana pois puistosta.

Kansallispuistot on tarkoitettu kaikille. Annetaan siis rauha luonnon lisäksi muille retkeilijöille. Puhutaan rauhallisella äänellä, annetaan toisille tilaa ja otetaan muut huomioon.

Autiotuvat ja niissä käyttäytyminen on aiheuttanut paljon keskustelua retkeilyn suosion kasvamisen myötä. Koskaan ei vaeltamaan pidä lähteä ilman omaa majoitetta. Tuvalta tuvalle kulkiessa voi loukata itsensä tai keli voi muuttua niin, että majoittuminen matkan varrelle on välttämätöntä. Seuraava autiotupa on myös voinut vaikka palaa poroksi juuri ennen kuin itse on sinne menossa.

Tuvassa pitäisi antaa tilaa niille, jotka ovat eniten tuvan tarjoaman suojan ja lämmön tarpeessa. Jos joku tulee märkänä ja viluisena kämppään, on selvää, että hän saa lämmitellä sisätiloissa. Isot ryhmät eivät saisi ”vallata” tupaa, vaan niiden tulisi varata majoituspaikat varaustuvan puolelta. Sama homma myös yksittäisille retkeilijöille, jos haluaa varman yösijan.

Omallekin kohdalle on osunut tilanne, jossa olin saapumassa tuvalle ja ovelle tultiin sanomaan, että tupa on täynnä, meitä on täällä iso porukka.

Tuvan ovea ei koskaan saa laittaa säppiin sisäpuolelta! Jollakin on voinut syystä tai toisesta vaelluspäivä venähtää ja saapuminen voi olla hyvinkin myöhäinen.

Tuvissa voi kuivata märkiä varusteita, mutta sisälle ei kuulu purkaa koko rinkan tai ahkion sisältöä. Pelkästään yöpymiseen tarvittavat varusteet tuodaan sisään, rinkka voi roikkua tuvan ulkoseinillä olevissa nauloissa. Näin sisällä mahtuu puuhastelemaan useampikin retkeilijä.

Vaikka keli ulkona olisi kolea, ei kamiinassa kannata pitää tulta kovin myöhään. Lämpö nousee korkealle ja yläpeteillä nukkuville tulee tukalat oltavat, jos kamiina pöhöttää punaisena vielä kahdeksan jälkeen illalla. Tuvassa annetaan aina rauha muille vaeltajille; ei siis kolistella ja puhuta kovaan ääneen, jos joku on jo punkassa pitkällään.

Seuraaville tulijoille kannetaan puut valmiiksi ja tehdään sytykkeet. Vesiastiat tyhjennetään ja käännetään ylösalaisin. Ruokaa ei tupiin pidä jättää, sillä se houkuttaa paikalle myyriä. Tupa siivotaan aina huolella ennen lähtöä.

Jokamiehenoikeudet ja retkeily

Jokamiehenoikeuksilla saa telttailla ja retkeillä melkeinpä missä tahansa, mutta nuotiohommiin tarvitsee AINA maanomistajan luvan. Puita ei myöskään saa katkoa, eikä mitään havuvuoteita tai -laavuja rakennella.

Retkeilipä missä tahansa, on aina hyvä käyttää harkintaa ja ajatella mikä on järkevää. Kuivat jäkäläkalliot kärsivät kävelystä ja telttailusta. Jos polkuja on jo valmiina, kuluttaa niitä pitkin liikkuminen vähemmän luontoa kuin se, että jokainen kulkee omia polkujaan. Lintujen pesintärauhaa tulee kunnioittaa. Muutenkin olisi hyvä liikkua luonnossa niin, ettei jätä sinne jälkeäkään. Kaikki, mikä ei ole erikseen kiellettyä, ei ole välttämättä järkevää.