Rakastuminen on ansa

Sitä on niin toisen ihmisen lumoissa, ettei haluaisi minkään koskaan muuttuvan. Kun arki koittaa, eikä enää lumoudu kaikesta siinä toisessa, haluaakin muuttaa sen toisen itselleen mieluisaksi. Haluaa muuttaa sen omaksi peilikuvakseen. Äkkiä unohtaa syyt, miksi siihen toiseen rakastui. Unohtaa, tai ei halua miettiä. Ei ole enää kahta erillistä ihmistä, vaan yksikkö, joka miettii, haistaa ja maistaa samalla tavalla, puhuu henkeviä samojen ystävien kanssa, lainaa toiselta hammasharjaa. Parisuhde.

En tiedä voiko luontoon ja metsiin rakastua samalla tavalla kuin ihmisiin, mutta olen huomannut tunteiden olevan hyvinkin samanlaisia. Kun huomaa, miten hyvä olo metsissä samoilusta tulee, sitä haluaa enemmän. Kun sinne ei pääse, alkaa ahdistamaan. Ikävä kalvaa rintalastaa kuin vastarakastuneella, joka ei pääse rakkaansa luo. Luontosuhde.

Voiko luontoon olla suhde, jos on osa luontoa?LRM_EXPORT_20180923_144336

Tunnistan suhteen merkit. Tunnistan rakastumisen, halun päästä sammalpeitteiseen kuusikkoon, kaipuun tuntureille. Tunne on vähintään yhtä voimakas, kuin ihmissuhteen alkuaikoina. Kaipaan tunturilta silmieni eteen avautuvaa maisemaa, ihan kuin kaipasin joskus kosketusta, katsetta ja niiden aiheuttamia sydämentykytyksiä. Luontosuhde. Tätä se kai tarkoittaa. IMG_0531

Olen kokenut arjen, luontosuhteessakin. Olen pitänyt puhtaita vesiä itsestäänselvyyksinä. Olen olettanut vanhojen metsien pysyvän pystyssä ikuisesti, odottavan minua valmiina, kun haluan sinne mennä hyvää oloa hakemaan. Olen pitänyt varmana sitä, että tiettynä aikana kevättalvella hiihdän kantohangilla, että töyhtötiainen tulee naavaiselle oksalle, että mies keittää aamukahvin valmiiksi kiireettömänä sunnuntaina ja antaa minulle tukensa kaikessa mitä ikinä haluankaan tehdä. Olen vajonnut tajuamattani siihen luuloon, että näin on, vaikka en asioiden eteen mitään tekisi.IMG_8671

Kun tutun polun varrelta on vanha kuusikko hakattu matalaksi, tuntuu kuin suhteessa olisi vieraillut kolmas, ei toivottu osapuoli. Se on jättänyt jäljen, joka ei helposti unohdu. Töyhtötiaiset eivät palaa, kun ei ole kuusiakaan. Joudun etsimään uuden polun, opettelemaan reitit, sopeutumaan. Suren kuin suhdetta. Tätä se luontosuhde kai tarkoittaa.

Minun luontosuhteeni on omanlaiseni. Kaipaan kahdenkeskistä aikaa, jakamatonta huomiota, pysyvyyttä, turvallisuuden tunnetta siitä, ettei mikään muutu. Pystyn jakamaan onnestani, en ole kauhean mustasukkainen, mutta otan itseeni verisesti, jos joku satuttaa suhteeni kohdetta. Aina en ole päässyt helpolla, mutta olen oppinut, ettei mikään suhde kestä ilman vaivannäköä, kolhuja ja loukattua ylpeyttä. IMG_8667

Toisinaan toivoisin, ettei suhteeni olisi näin vakava. Olisin kuin se laulujen toinen nainen, joka tyytyy niihin kauniisiin hetkiin silloin, kun kutsu käy. Ei se minulle riitä. Olen ehkä vieläkin alkuhuumassa, siinä, kun toisesta löytää koko ajan uusia ilmeitä ja ihmeitä.

 

4 Comments on “Rakastuminen on ansa

  1. Minun suhteeni on Lapin hulluutta,mitä se tarkoittaa,en oikeastaan itsekään sitä tiedä,mutta joka vuosi sinne on päästävä.

    Liked by 1 henkilö

  2. Ihana kirjoitus! Sydämestä oikein kouraisi, kun luin juttuasi. Olen miettinyt ihan samaa asiaa itsekin viime aikoina kun arki on vienyt etäämmälle luonnosta… Välillä tulee niin valtava ja sanoinkuvaamaton ikävä esim. tunturiin, jossa maailma pysähtyy. Erityisesti se, että silmien edessä näkyy ääretön maisema, on jotenkin vapauttava tunne, johon aina palaan ja ikävöin kun arki ahdistaa! Sitä tunnetta ei oikeastaan voi kuvailla, mutta se tuntuu tosiaan voimakkaalta ja siihen voisi jäädä ikuisiksi ajoiksi! Mutta voimia sinulle arkeen! Mukavaa lukea juttujasi ja seurata kuviasi, kiitos!

    Liked by 1 henkilö

  3. Minna, puit sanoiksi juuri sen mitä olen miettinyt paljon. Olen miettinyt miksi tulee fyysisesti paha olo, jos en pääse metsään, kun tulee pakottava tarve. Asun kohtuullisen lähellä Nuuksion luonnonpuistoa, jonne pakenen usein omille poluilleni koirieni kanssa suosittujen reittien ulkopuolelle kävelemään umpimähkään vailla tarkkaa suunnitelmaa. Sinne samettiseen vihreyteen, valtavien puiden suomaan hämärään, jylhille kalliolle, mustien metsälampien rannoille. Tämän annoksen jälkeen on jälleen hyvä olla muutama päivä kunnes…

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: