Ajatuksia tästä ja tulevasta

Pimein aika vuodesta. Otan päiväunet kun pimenee ja valvon myöhään sen takia. Olen suunnitellut kaikenlaista ja miettinyt omaa suhdettani luontoon ja siellä liikkumiseen. Olen jutellut ihmisten kanssa aiheesta, vanhojen tuttujen ja uusienkin. Mitä useamman kanssa aiheesta puhun, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, miten voimakkaasti luonto meihin vaikuttaa.

Kaverini ei saa kirjoitettua viikon mittaisesta vaelluksesta blogiin, koska reissu teki häneen niin suuren vaikutuksen. Tavallaan voin samaistua, koska itse en saa kirjoitettua kirjaa parin vuoden takaisesta kuukauden yksinvaelluksestani. Aloitin innoissani, mutta huomasin joutuvani antamaan projektille aikaa. Kuukausi yksin laittoi alulle niin paljon muutoksia elämässäni, että kaiken sen tajuaminen ja kansien väliin kirjoittaminen ei ole helppoa.

Olen siinä mielessä vanhanaikainen, että tykkään muistikirjoista. Kirjoitan niihin muistiinpanoja tapaamisissa, ideoita tulevista ja joskus pelkkää tajunnanvirtaa. Eilen kävin noita kirjoja läpi ja löysin kolmen vuoden takaa listan unelmahommista, työkeikoista, jotka haluaisin vielä joskus tehdä. Ilokseni huomasin, että kaikki listan keikat oli jo tullut heitettyä. Ehkä eniten iloa itselle ovat tuottaneet asiakkaiden viemiset poluttomaan erämaahan. Kun näkee muidenkin ihastuvan paikkoihin, jotka ovat itselle niin tärkeitä, näkee miten voimakkaasti erämaan tyhjyys ja tila vaikuttaa, tunnen onnistuneeni parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt ajatukset pyörivät tulevassa talvessa. Parin viikon päästä suuntaan pohjoiseen hoitamaan pari työkeikkaa ja jään samalla hiihtämään. Aluksi ajatus oli mennä Sotajoelle hiihtämään tuvalta tuvalle, mutta on järkevämpää treenata telttailurutiineja kuukauden yksinhiihtoa varten. Suuntana on siis (taas kerran) Kekkosen kansallispuisto. Mukaan lähtee täysi varustus ja odotan todella innoissani lumen kirkastamia maisemia.