Toiveuusinta

Välillä mietin, onko tämä vaellusharrastus yhtä toiveuusintaa. Vähän kuin katsoisi telkkarista taas sen lempielokuvan, panisi siitä merkille uusia juttuja, katsoisi miten ajan hammas on sitä muuttanut.

Joskus mietin, miten joku jaksaa aina mennä samaan paikkaan vaeltamaan. Eikö se ole vähän tylsää, kun ei näe uusia paikkojakaan, tallaa aina vaan samoja maastoja. Myöhemmin olen tajunnut, miten väärässä olinkaan.

0.12

Kun reitti muuttuu tutuksi, voi keskittyä muuhunkin kuin kartalla pysymiseen. Alkaa odottaa tiettyä keloa, kalliomuodostelmaa, kaukana kimmeltävää järvenselkää. Huomaa linnut, äänet, sammalet ja kauniit kivet. Eri säällä samakin paikka on toinen, vuodenajoista puhumattakaan. Tunnelma on erilainen eri ihmisten kanssa, tai jos on yksin, aivan eri yöllä ja päivällä.

0.200.22

Koko touhu on yhtä uusintaa. Rinkan pakkaaminen, reitin suunnittelu, ruokien valmistelu. On liikaa päällä, täytyy vähentää, mukana turhan paljon ruokaa, liian vähän lukemista. Mäkeä noustessa väsyttää, mäen päällä kaikki muuttuu iloksi, leiripaikka jo näkyy, ei ole enää pitkä matka. Viimeinen ilta, haikeutta ja luopumisen tuskaa, uusi reissu jo takaraivossa. Kotona rinkan purkamisen vaikeus, räjähtänyt koti, retkikamoja pitkin poikin vielä viikonkin päästä.

0.300.31

Väliajalla aamukahvit kuksasta, ettei vaan totuus unohtuisi. Kohti seuraavaa toiveuusintaa.

4 Comments on “Toiveuusinta

  1. Miten ihanasti kirjoitettu! Kiitos! Viime aikoina olen tasapainotellut juuri sen kanssa, hankkiako uusia luontokohdetuttavuuksia vai rauhoittuako vanhojen ääreen. Sielu vetää kovasti yhteen suuntaan vain.

    Tykkää

    • Itse tykkään molemmista, käydä samoissa ja nähdä uutta. Jotenkin se samassa paikassa vaeltaminen tuntuu rentouttavammalta, tulee tyyni olo kun näkee, että täällähän ne kivet ja kannot on mihin jäivät. En tiedä. Ihmismieltä kun joskus oppisi ymmärtämään.

      Liked by 1 henkilö

  2. Hei mahtava kirjoitus! Samojen asioiden äärellä oltu täällä kun hiihtoavellus joulun jälkeen suuntaa Taas UKK-puistoon. Mutta jotenkin ihanaa kun voi lähteä stressittä ja ilman suurempaa jännitystä tuttuihin maisemiin rentoutumaan. Seikkailla voi joku toinen kerta enemmän – mikäli talvitelttailu itsessään ei ole riittävän haastavaa. 😀

    Liked by 1 henkilö

  3. UKK onkin ihmeellinen paikka. Tänä vuonna kävin siellä viisi kertaa, menen taas helmikuussa, sitten maaliskuussa ja vielä huhtikuussakin, sitten jaksan odottaa elokuulle asti 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: