Kuukausi yksin erämaassa

Rousajärveltä Tsuomasjärvelle (2)

Rousajärven lähellä pienen lammen rannalla tämä harhaan kävellyt siis telttaili.

”Heräsin yöllä myrskyyn. Satoi ja tuuli ihan hulluna. En saanut unta enää. Aloin neljältä lukemaan ja luin Villin Vaelluksen loppuun. Viideltä aloin taas nukkumaan ja näin unia karhuista. Kuudelta ei enää satanut, mutta tuuli aikalailla. Laitoin yöksi fleecepaidan makuualustan yläosaan ja sen ansiosta tyyny ei luistanut koko ajan pois alta.”  Tyynynä minulla oli puuvillaiseen UK-puiston kangaskassiin sullottu taukotakki. Paras tyyny ikinä!

Lounastauolle menin Huikkimajoen autiotuvalle. Matkalla huomasin vesiputouksen, jota en ollut Rousajärvelle päin mennessä huomannut. Puron nimi oli Kuksapuro. Putous oli kaunis. Otin rinkan pois ja kiipeilin kuvaamaan sitä. Puro laski suolle, jossa se jatkui kapeana ja mutkittelevana kuin käärme.

IMG_6979

IMG_7001”Lounaan ajaksi laitoin tulet kamiinaan, että kuorivaatteet kuivahtaisi. Lounaaksi vedin pastaa voisilmällä, oliiviöljyllä ja paahdetulla sipulilla. Ruokaa on liikaa. Jätin eilen päivällisen väliin. Nytkin tulin niin täyteen, että taidan taas kahvin jälkeen ottaa ruokaperäiset. Ihan vaan koska voin!

IMG_7019IMG_7015

Heräsin mönkijän ääneen. Pihalle täräytti kolme miestä mönkijöillään. Eivät tulleet sisään, rupateltiin pihalla hetki. Lähdin itsekin tarpomaan, ajatuksena päästä ainakin Silisjoelle.”

IMG_7044Silisjoki oli massiivinen. Oikealla näin kauempana putouksen, se kohisi kovaa. Joki oli ylitettävä kiviä pitkin hyppimällä. Jätin rinkan tunturikoivikon reunaan ja läksin tutustumaan jokeen tarkemmin. Olin haaveillut kalastamisesta, mutta joki olisi vaatinut perhovehkeet. Minä en osaa sellaisia käyttää, minulla oli vain pieni teleskooppivirveli. Harmitti vähän, vaikka joki olikin uskomattoman kaunis!

IMG_7045”Satoi kuin sumutepullosta. Ajattelin kurkkua, pitsaa ja tuoretta ruisleipää. Ajattelin, miten turhaan minulla on rinkassa 500 grammaa voita. Suolalla on ollut vielä vähemmän käyttöä. Ajattelin olkaviilekkeiden pehmentämistä. Välillä olkiin otti niin pahasti, että pidin tauon jokatoisella reittimerkillä. Silloin kumarruin eteen ja nojasin sauvoihin.”

Matkalla näin kuolleen tunturikoivun latvassa pöllön, jota kuukkeli kiusasi oikein kiusaamalla! Seurasin kauan sitä touhua. Pöllö yritti olla kaikessa rauhassa, mutta se pahuksen kuukkeli vaan härräsi siinä ympärillä, yritti varmaan nokkiakin ja piti hirveää meteliä. Ajattelin, että jos olisivat ihmisiä, menisin ojentamaan ärsyttävää kiusaajaa!

Näin myös poroja. Paljon poroja. Näin riekkojakin useita poikueita. Yksi riekko katsoi minua silmiin ja kertoi ties mitä juttuja suurella tunteella. Kaula vaan venyi pidemmäksi ja olemus ylväämmäksi tarinoinnin edetessä. Tunsin itseni etuoikeutetuksi päästessäni olemaan näin lähellä eläinten arkea.

”Mietin miten ihanaa on vaeltaa yksin! En halua enää ikinä ketään mukaan. Tai ehkä lyhyille reissuille. Mietin miten vahva ja sisukas olen, koska jaksoin Tsaarajärvelle asti (18km), vaikka maasto oli kamala. Suota paljon, vesisadetta, puuduttavaa.”

Suokohdissa ei ollut pitkospuita. Oli vaan suota. Ja koska oli satanut päiväkausia, se suo oli aina upottavaa ja märkää. Onneksi minulla oli sauvat! Niillä tökkimällä löytyi aina kovempi kohta, joka ei upottanut yli vaelluskengän sietokyvyn. Soita ylittäessä meni hirveästi aikaa, koska halusin pitää kengät sisäpuolelta kuivina. Minulla oli vielä pitkä aika edessä.

IMG_7058Tsaarajärven tuvalla oli yksinäinen vaeltajamies. Olin tosi poikki ja nälissäni, söin nopeasti BlåBandin ja juttelin vaeltajan kanssa vaeltamisesta. Kohta tupaan tuli porukka, joilla oli pieniä märältä koiralta haisevia koiria mukanaan. Päätin siirtyä telttamajoitukseen ja jätin märkiä vaatteitani ja vaelluskengät sisälle kuivumaan. Olin niin väsynyt, etten olisi jaksanut mitään ylimääräistä härdelliä ympärilläni. Teltan rauha sopi minulle mainiosti. Kuulin, että seuraavaksi päiväksi oli luvattu kaunista säätä ja jopa 20 lämpöastetta. Olin innoissani uutisesta, suunnittelin Tsuomasvarrin huipulle nousemista kirkkaassa säässä.

IMG_7059Aamulla heräsin klo 7. Keli oli pilvinen, mutta ei satanut. Teltta oli märkä yön sateista. Keitin kahvia ja mansikkariisipuuroa. Virittelin teltan kahden tunturikoivun väliin tuuleen kuivumaan ja menin sisään tupaan kirjoittamaan vieraskirjaan. Porukka kyseli miten uskallan liikkua yksin ja enkö pelkää karhuja. Sain kuksallisen oikeaa kahvia (itsellä pika). Jätin tupaan yhden pokkarin ja savustuspussin. Lähdin kymmeneltä matkaan. Pohkeisiin ei enää sattunut! Eikä hartioihin. Aloin siis päästä vauhtiin!

IMG_7072Polku vei ylös tunturin huipulle. Huipulla huomasin maassa pikkukivistä tehdyn tekstin 2090 km. Siis Seikkailu Suomen Ympäri-Tero on ollut täällä! Luin hänen puumerkkinsä jo Huikkimajoen vieraskirjasta.

IMG_7074”Tunturin laelle noustessa keli alkoi kirkastua ja kyllä, aurinko alkoi paistaa! Vihdoinkin!!! Pidin lounastauon puolen päivän jälkeen pienen lammen rannalla, tunturin laelta näkyi Norjan lumihuippuja ja toisella puolella Suomen sileämpimuotoisia tuntureita.   Täällä on ihanaa. Otin lounaalla viskiä. Myöhemmin maisemat muuttui ehkä jopa hienommiksi.”

IMG_7080

IMG_7092 IMG_7097 IMG_7099 IMG_7109

Kävelin noin 12 kilometrin matkan Tsuomasjärven autiotuvalle. Keli oli koko ajan suorastaan hikinen! Tuvalla ei ollut ketään. Söin pienen välipalan, jätin kamat tupaan ja lähdin huiputtamaan Tsuomasvarria (435m). Hiki valui noustessa.

IMG_7122 IMG_7127”Rinne oli täynnä vanamoita, maariankämmeköitä, vilukkoja, vaivaiskoivuja ja tunturimittareiden tuhoamia tunturikoivuja. Matkalla ylös näin myös muutaman kulleron! Olen aina haaveillut näkeväni niitä luonnossa ja nyt näin. Riekkoja oli niin paljon, että meinasin astua päälle! Yksi rohkea ei ollut minusta millänsäkään vaan röhki hauskasti ja tuijotteli minua silmiin. Tunturikihu lenteli minua kohti. Huipulla oli myös poroja.”

IMG_7144 IMG_7166Itkin ja nauroin huipulle päästyäni. Maisemat oli ihan naurettavan hienot! Norjaan asti näkyi ja ainakin puolet Suomesta. Tuntui älyttömältä nähdä niin monta järveä ja lampea samalla silmäyksellä. Maisema oli silkkaa kauneutta. Tuntui että tuuli voisi lennättää minut satojen kilometrien päähän. Oli epätodellinen olo!

IMG_7167”Tuntuu hirveän hyvälle olla täällä. Aioin ensin nukkua teltassa, mutta tämä autiotupa on kuin unelmamökkini! Minun kuuluisi asua tässä. Tämä on erilainen kuin muut, missä olen käynyt. Tässä on eteinen ja sisävessa!   Olen nyt kävellyt 72,5 kilometriä. Pää alkaa tyhjentyä kotiasioista ja osaan ihan vaan nauttia. En tunne minkäänlaisia omantunnontuskia siitä, että tämä on vain minun reissuni. Ennen olisin potenut jonkinlaista syyllisyyttä. Ei minun onneni ole keneltäkään muulta pois!

Sekin hyvä puoli yksin vaeltamisessa on, että kaikki pitää tosiaan hoitaa itse. Ei tule laiskoteltua. Jos tarvitsee vettä, on itse käveltävä polku rantaan ja kannettava vesi tupaan. Kukaan muu ei tee ruokaa eikä tiskaa. Tämä tekisi monelle hyvää!”

Sevetti-Rousajärvi (1)

Olin suunnitellut reitin niin, että alussa kulkisin merkattua reittiä pitkin. Ajattelin, että minua jännittäisi ja pelottaisi reissata yksin ainakin muutaman ensimmäisen päivän ajan. En ollut koskaan aiemmin vaeltanut yksin.

IMG_6744Aloituspätkäksi muotoutui Sevetti-Pulmanki-retkeilyreitti. Pidin siitäkin ajatuksesta, että siellä käy muitakin ihmisiä. Kuukausi yksin erämaassa ei tarkoittanut minulle sitä, että minun pitäisi pakoilla muita ihmisiä. Se merkitsi sitä, että olin yksin vastuussa itsestäni, kannoin kaiken tarvittavan mukanani ja seisoin omien päätösteni ja valintojeni takana. Minulla oli siis vapaus valita, olinko muiden kanssa tekemisissä vai vetäydyinkö sivummalle omaan rauhaan. Molempia tein ja molemmissa oli omat hyvät puolensa. Olen aika sosiaalinen ihminen yleensä, mutta huomasin reissulla (etenkin alussa) kaipaavani rauhallisempaa meininkiä. Sevetti-Pulmanki-reitillä oli yllättävän paljon porukkaa.

En ala tähän selvittämään kyytejä, se ei ole kiinnostavaa. Kaikki osaavat istua bussissa ja selvittää hinnat ja aikataulut netistä. Minä kuitenkin pääsin reitin alkuun lopulta mukavan naisihmisen kyyditsemänä, joka vähän itsekin taisi innostua metsissä samoilusta. Lapissa ihmiset ovat uskomattoman avuliaita, kiitokset siitä!

Alkupisteessä itikat hyökkäsivät kimppuun samalla sekunnilla, kun hyppäsin pois autosta. Ajattelin, että tätäköhän tämä sitten on koko reissun ajan. Tuli kiire laittaa myrkkyä. Rinkka tuntui painavan tonnin! Todellisuudessa se painoi 27 kiloa. Aivan liikaa, hommassa ei ollut mitään järkeä. Olkapäihin otti ja pidin pienen tauon vähän väliä. Kumarruin sauvojen varaan 90 asteen kulmaan ja olin hetken siinä. Mietin millaistahan olisi, jos en olisi harjoitellut 22 kiloisella rinkalla ennen reissua…

Polku oli hyvin merkattu punaisilla tolpilla. Kivikkoa riitti. Maasto oli karu, mutta metsäinen.

”Tuli ihan uskomaton tunne, että olen vihdoinkin täällä! Tätä on niin kauan valmisteltu ja suunniteltu ja nyt olen polulla. Olin matkanteosta niin väsynyt, että päätin heti alkuunsa unohtaa autiotuvalle asti menon. Laitoin teltan kauniille rannalle hyttysten piirittäessä. Oli kaivettava hattu, hyttysverkko ja kuorihousut esille.

IMG_6749Teltan pystytyksen jälkeen otin muutaman siivun kuivalihaa ja lasin viiniä. Kävelin ehkä kaksi kilometriä. Polku puikkelehti vesistöjen välissä, välillä oli pieniä siltoja. Päätin lukea vähän ja nukkua univelkoja pois.”

Nukuin 10 tuntia. Heräsin vain kerran yöllä sateen ropinaan. Aamulla ripotteli vähän. En kuitenkaan jaksanut illalla lukea enkä juoda viinipulloa kevyemmäksi. Uni tuli ihan väkisin. Ailijärven rannassa oli pieni pirunpelto, jonka poikki hain aamukahviin vedet. Kahvia juodessa istuin liikkumatta vanhaan jykevään mäntyyn nojaten. Isosarvinen poro ilmestyi samalle aukiolle, söi aina välillä ja liikkui koko ajan lähemmäs. Olin hiljaa. Poro tuli koko ajan lähemmäs ja oli lopulta vain muutaman metrin päässä. Sitten se jatkoi matkaansa yhtä rauhallisesti kuin oli minua lähestynytkin. Aamuinen kohtaaminen teki minut niin iloiseksi, että hymyilin naama virneessä. Jos metsän eläimet eivät ole minusta moksiskaan, se on hyvä merkki heti reissun alussa!

Matka jatkui, rinkka painoi ja olin aivan hiessä jo pienen matkan jälkeen. ”Polku oli erittäin kivinen ja haastava. Kävely otti lonkkiin ja minua harmitti se, etten jaksanut illalla juoda viiniä vähemmäksi. Maastossa oli paljon pieniä pirunpeltoja, kuivuneita puroja ja lämpäreitä. Täällä ei ole satanut kuukauteen ja nyt sataa, kun olen täällä. Vanhat paksut männyt seisovat majesteettisina polun reunoilla. Pidän vähän väliä tauon, jossa kumarrun eteen ja ravistelen käsiä. Rinkka ottaa vähän olkapäihin ja jos kiristän lantiovyötä niin, että paino on sen varassa, alkaa lannetta jomottaa. Mutta en valita. Tämä on alkukankeutta ja kuuluu asiaan! Maasto helpottuu kyllä ja voimat kasvaa. Onneksi harjoittelin. Yksinolo tuntuu hyvälle. Voin pysähtyä koska vain eikä minun tarvitse selitellä mitään.”

Sää oli tihkusateinen, kymmenen plusastetta. Jumalattomasti hyttysiä. Voitelin kämmenselät, naaman ja niskan pikiöljyllä ja olin silti hyttysten ympäröimä koko ajan.

IMG_6753Pysähdyin lounaalle valtavan männyn alle, siihen ei sade päässyt. Paikassa oli vanha nuotiokehä, keloista värkätyt penkit ja penkin alla tervakset sateensuojassa odottamassa seuraavaa tulistelijaa. En tehnyt tulia, vaan käytin trangiaa. Ruokaa tehdessä join kuksallisen punaviiniä ja ruokaan lorautin reilusti oliiviöljyä ja siivutin poroa. Kyllä maistui!

”Minulla on ehkä 5 kilometriä autiotuvalle. Ei tämä helppoa ole! Mutta silti nautin. Sitä osaa arvostaa pientäkin taukoa ihan eri tavalla, kun kantaa moista hirviötä selässään. Mietin syödessäni Lappia. Tuntuu, että tämä on ihan eri maa, lappalaiset tämän omistavat ja hallitsevat. Niin sen ainakin pitäisi mennä. Täällä on täysin erilaista, ihmisillä omat haasteensa työn, koulutuksen ja omavaraisuuden suhteen, että tuntuu typerältä jo pelkkä ajatus, että asioista päätetään Kehä kolmosen sisäpuolella.”

IMG_6768Tulin viiden maissa Opukasjärven autiotuvalle. Sisällä oli jo yksin vaeltamassa oleva saksalaisnainen ja yhdeksän päivän kalastusreissulta kotia kohti palaileva nuori pariskunta. Huippumukavia tyyppejä kaikki! Juteltiin paljon kaikenlaista, etenkin varusteista. Ihastuin ikihyviksi saksalaisnaisen trangiaan virkkaamaan suojukseen! Pakko yrittää tehdä itselle myös! Päivän aikana kävelin noin kymmenen kilometriä.

IMG_6769Pitkin yötä heräilin yläpetillä kuumuuteen, kolotuksiin ja hyttysten ininään. Kuuden maissa aloin lukemaan kirjaa. Liikenteeseen lähdin yhdeksältä. Matka oli erilaista kuin edellispäivänä. Oli pieniä purojen ylityksiä, Näätämöjoen ylitys huonokuntoista ja natisevaa puista siltaa pitkin ja toinenkin Näätämön ylitys venelossilla. Venelossi olikin vähän hankala yksin, kun käsillä kiinnipidettävä vaijeri oli niin korkealla. Minun piti jättää rinkka ensin veneeseen, kävellä sitten lähemmäs vaijerin kiinnityskohtaa, tarttua vaijeriin ja kavuta veneeseen. Piti olla varovainen, ettei ote lipsahda irti kesken hinaamisen, en olisi saanut siitä enää kiinni uudestaan. Siinähän olisin ruikuttanut yksin keskellä jokea sitten! Jokea ylittäessä ajattelin tuttuani, joka on käynyt jo vuosia kalastamassa Näätämöllä. En ihmetellyt enää yhtään, joki näytti upealta. Oli hienoa hiekkaa olevia harjuja ja ihania tunturikoivikoita.

IMG_6774 IMG_6775

IMG_6777 IMG_6779IMG_6780Keskellä osittain kuivahtanutta jokiuomaa näin jotain keltaista. Heitin rinkan pois ja kävin kuvaamassa kultarikon mätäsmäisiä kasvustoja. Rakastan kukkia! Vaikka rinkka oli hankala saada takaisin selkään ja tuli aika tarkkaan harkittua, ottaako sen pois selästä vai ei, olin iloinen päästessäni näkemään minulle ennalta vieraita kasveja.

IMG_6783 IMG_6786

Pian tulin Iisakkijärven autiotuvalle, jossa söin lounaan. Iso porukka lähti sieltä juuri kun tulin pihaan. Heitä oli 11 henkeä. Vaihdettiin kuulumiset ja reittisuunnitelmat. Metsähallituksen kaasuilla valmistin -yllätys yllätys- pastaa. Join pastan kanssa viinipulloa tyhjemmäksi ja otin pienet ruokalevot paljaalla laverilla.

IMG_6792 IMG_6796 IMG_6807”Kävellessä mietin sitä, miten tämä kokemus pistää arvostamaan elämän pieniä iloja ihan eri tavalla. Niinkuin esimerkiksi sitä, että minun hatun lieri estää tihkusateen pääsyn silmälaseilleni. Se on luksusta! Ja se, että kun tulen autiotupaan, on siellä valmista kaasua, kattilat ja kaikki. Olen myös kiitollinen, että saan tämän reissun ajan huolehtia vain itsestäni.”

Ruokalevoilta herättyäni siivosin kämppää, pyyhin pöydän ja lakaisin lattiat. Oli tainnut edellisiltä unohtua. Jatkoin matkaa kohti Huikkimajoen autiotupaa. Matkaa sinne oli 10 kilometriä.

IMG_6841 IMG_6843Tunturikoivikoita riitti, oli vehreyttä ja tunturimittareiden tappamaa pystyyn kuollutta koivikkoa. Kuollut metsä näytti aavemaiselta, kuin teatterin lavasteelta. Koivujen juurakot olivat täynnä myyrien kaivamia onkaloita. Polku alkoi nousta yhä korkeammalle ja lopulta alkoi näkyä ihan hurjan hienoja maisemia. Rinkka ei enää painanut. Nauroin ääneen!

Matkalla yritin kalastaa kolmesta eri paikasta tuloksetta. Kun pääsin tuvalle, oli sinne saapunut myös se sama iso porukka, jonka tapasin edellisellä tuvalla. Kun aloin siirtyä pihalta pois etsimään teltalle paikkaa, tuli hiiripöllö ihan lähelle puuhun. Pystyyn kuolleen tunturikoivun latvassa se pyöritteli päätään ja tuijotteli kaikessa rauhassa.

IMG_6863 IMG_6865Pystytin teltan aika kauas tuvasta, kaipasin omaa rauhaa.

”Omassa rauhassa poltin pastat pohjaan (onneksi pussin kyljessä luki tuhti annos) ja pesin itseni pesulapuilla. Tein pienet kynsitulet ja otin pari viskihuikkaa. Olin ihan poikki! Yhdeksältä kömmin telttaan. Tuvasta kuului meteliä.”

11 tunnin yöunien jälkeen oli pirteä olo.

”Eilen minua vastaan tuli isä ja poika, jotka kyselivät mihin olin menossa ja onko pitkäkin reissu ja olenko yksin. Kun kerroin suunnitelmistani, vanhempi mies hymyili koko loppurupattelun ajan. Aistin selvää tyytyväisyyttä. Tuntui hyvältä, kun hän ihaili reissusuunnitelmiani. Hän varmaan nauttii luonnosta ja maisemista samalla tavalla kuin minä.

Ehkä tämä 40-vuotis rajapyykki pistää kaiken uusiksi. Nyt ainakin uskallan tehdä itselleni tärkeitä asioita, pitää ne ykkössijalla. Minullakin on sydän ja pää ja sisua ihan saakelisti! Aion tämän reissun kokemukset kääntää itselleni voitoksi, ottaa oppia niistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt olen oppinut sen, että kannattaa keventää rinkkaa. Ja juoda enemmän vettä. Pohkeita kolottaa koko ajan, vaikka voitelen ne illoin tiikeribalsamilla ja Aloe Heatilla. Viiniä ei kannata kantaa mukana, jos rinkka painaa jo ennestään liikaa! Itsestään on pidettävä huoli, on syötävä paljon, levättävä usein, pestävä hampaankolot ja varpaanvälit. Juteltava ihmisille ja hymyiltävä kauniille maisemille.

Kun tulin eilen paikkaan, josta näkyi kahdella eri korkeudella olevat lammet ja taustalla komea tunturi, mietin, että tämänkö takia minä tänne reissulle läksin. Tämänkö takia kiipesin kivistä polkua loputtomalta tuntuvan ylämäen, lepuutin selkää nojaamalla sauvoihin. Tämän takia! Naurahdin. Sama ajatusrituaali tapahtui, kun eteen tuli vuolas puro, jonka kohinan kuulin jo kaukaa. Kun se tuli eteeni, minun naama levisi hymyyn ja mietin, että tämä on kaiken hikoilun arvoista!”

IMG_6911

IMG_6915”Lähdin liikkeelle vasta klo 12. Polku nousi ihan uskomattoman hienoon paikkaan, joka puolella näkyi tuntureita! Riekkoja ja kapustarintoja oli pilvin pimein! Söin lounaan aika avaralla paikalla tunturin alla, koska ajattelin tarvitsevani voimia korkealle kavutessa. Lisäsin ruokaan oliiviöljyä, voita ja paahdettua sipulia, oikea kolesterooliherkku! Kipusin sitten tunturin huipulle, otin kuvia ja nauroin taas ääneen upeille näkymille. Nyt oli hienointa tähän asti! Ihan joka suuntaan näkyi uskomattoman kauas. Tuli kyynel silmäkulmaan.

IMG_6918Edessä oli isompi järvi, jonka oletin olevan Tsaarajärvi. Lähdin kepein askelin sitä kohti. Tarkastin jossain vaiheessa gepsillä mikä toisen, pienemmän järven nimi on ja se väitti ison olevan Rousajärvi eikä Tsaarajärvi. ***tus alkoi hiipiä ohimoon, mutta jatkoin matkaa ja ajattelin, että suunnittelen autiotuvalla uuden reitin. Tupa oli lukossa! Ilmeisesti vaihtunut varaustuvaksi? Kävelin rinkkoineni vähän matkan päähän pienen lammen rantaan, koska Rousajärvellä tuuli tosi kovaa. Ei olisi virvelöinti onnistunut. Päätin pitää päivän huilipäivänä. 5,8 km väärään suuntaan. Oikaisin siis aamulla väärälle polulle ja kävelin sitä tyytyväisenä katsomatta karttaan. Joudun huomenna kävelemään saman reitin takaisin, koska lähdin suoraan itään ja olisi pitänyt mennä pohjoiseen. Opin tästä päivästä sen, että katson karttaa joka tauolla ja varmistan, että olen oikealla polulla. Otan rennosti. Olen vain ihminen, kiireetön sellainen.”

IMG_6951Myöhemmin selvisi, että Rousajärven tuvan oven lukko laitetaan toisinaan kiusallaan kiinni, se on yhä autiotupa. Sinne on kömmittävä sisään ikkunan kautta. Mistä olisin voinut tietää?

Pidin tätä harhareissua seuraavana päivänä onnenpotkuna. Enää ei tarvinnut kulkea ison porukan vanavedessä, vaan sain kaipaamaani omaa rauhaa ja vapautta.

”Illalla päätin ladata puhelinta ja tajusin voivani kuunnella musiikkia. Koko päivän on tänään soinut päässä kaksi biisiä, PMMP:n Tytöt ja Chris Cornellin Highway. Highwayta kuunnellessa pääsi poru. Musiikki on minulle todella tärkeää. Jos vain osaisin laulaa, laulaisin juuri tuon Highwayn ja First Aid Kitin Silver Liningin. Ei taida löytyä karaokesta.”

IMG_6924Tässä siis Sevetti-Pulmanki-reitin alkupiste, Ailijärvi, Opukasjärvi, Iisakkijärven autiotupa, Huikkimajoki, Rousajärvi.

Lihavoidut paikat yöpymispaikkoja. Lainausmerkeissä oleva teksti suoraan reissupäiväkirjasta.

Chris Cornell: I`m the Highway

First Aid Kit: My Silver Lining

PMMP: Tytöt