Kuukausi yksin erämaassa

Kaldoaivin punaisilla matoilla

En kerro reittiä, olen ärsyttävä. Paljastan vain että se kulkee porojen polkuja pitkin erämaan kauneimmille paikoille. Tulen aina iloiseksi, kun pääsen näyttämään itselle rakkaat maisemat uusille ihmisille.

Porojen poluilla Paistunturin erämaassa

Erämaissa vaeltaminen on minulle kaikkein rakkainta. Pidän siitä, etten ole sidottu johonkin tiettyyn reittiin, eikä aina tarvitse tietää tarkkaan missä yönsä viettää. Kun sopiva paikka tulee vastaan, voi teltan laittaa siihen. Erämaassa vastaan voi tulla mitä tahansa, jokainen askel on seikkailu. Askel kerrallaan kohti tuntematonta.

Hiihto makkaralla ja ruisleivällä

Kun saman päivän aikana hiihdin avotunturissa, tunturikoivikossa ja lopulta ikivanhojen mäntyjen ja kelojen rytmittämässä metsässä, tajusin taas sen, mikä siinä paikassa puoleensa vetää. En tiedä monipuolisempaa paikkaa vaeltaa.

Muotkalla värejä etsimässä

Viisi päivää seikkailin kymmenen asiakkaan kanssa Muotkatunturin erämaassa. Olimme vähän liian aikaisin liikkeellä ruskaa ajatellen, mutta värejä löytyi. Niitä oli tuntureiden väleissä, ylängöillä, soilla ja sammalikoissa.

Pelastuslaitos pelastaa kyllä

Kuulin tänään radiosta jutun, jossa kerrottiin omatoimimatkaajien työllistävän yhä enemmän pelastuslaitosta pohjoisessa. Reissuille lähdetään elämysten perässä vajavaisilla varusteilla, taidoilla ja tietämyksellä. Ilmiö on kasvava. Retkeily on nosteessa ja pelastusoperaatiot siinä samalla. Törmään jatkuvasti netin keskustelupalstoilla ja ryhmissä kommentteihin,… Lue lisää