Kuukausi yksin erämaassa

Nyt tuli herkkua! En ole puuroihmisiä, vaikka miten haluaisinkin. Tein nyt hiihtoreissulle mahdollisimman tujua mysliä, jossa riittää voimaa. Käytin paljon pähkinöitä. Lue lisää

Naiset outdoor meiningeissä

img_20160818_163009_resized

Rasvainen tukka, mitä sitten!

Näin tasa-arvon päivänä aloin vähän pohdiskelemaan naisten asemaa outdoorskenessä. Tuntuu, että nyt on asiat menossa oikeaan suuntaan. Olen asiasta enemmän kuin mielissäni, koska itse olen aina tuntenut voivani tehdä juuri mitä huvittaa, ajattelematta sen kummemmin mikä sukupuoleni on.

Minua on toki tytötelty. On vähätelty mielipiteitäni, ideoitani on ohitettu olankohautuksella. Kun miespuolinen on heti perään esittänyt samat ideat, on ne hyväksytty heti. Joskus on tuntunut, että vaikka suuni miten kävisi, ei sieltä ole kuulunut mitään. Se on ollut erittäin turhauttavaa! Joskus se on hetkeksi lannistanut, mutta olen jo kauan aikaa sitten päättänyt olla antamatta kenenkään lytätä minua maanrakoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hame kuitenkin! Kuvan otti Kea Creutz

Miksi naiset ovat jääneet taka-alalle? Ja mitä nyt on tapahtunut?

Vaeltaminen ja retkeily on ollut miesvaltainen harrastus, sitä ei voi kieltää. Siihen on liitetty metsästys ja kalastus, jotka ovat olleet myös miesvaltaisia lajeja.

Naiset ovat ehkä vähän arkailleet lähteä reissuille. On luultu, että vaelluksilla täytyy kulkea hurjia matkoja. Miehet ovat hoitaneet eräilyssä kaikki ”vaativat” askareet ja he jostain syystä ovat olleet oikeutetumpia omaan aikaan, poissa arjesta ja rutiineista. Ehkä tarpeeksi kauas menneeseen mentäessä miesten reissut ovat olleetkin ravinnonhankintamatkoja ja jokin alkukantainen tarve tehdä näitä miehisiä riittiretkiä on jäänyt vähän kesympänä näihin päiviin asti. Naiset jäivät kotiin huolehtimaan jälkikasvusta.

Ajat ovat muuttuneet. Enää ei ole erikoista, että mies hoitaa kotona lapsia ja nainen luo uraa. Ei myöskään pidetä mahdottomana asiana sitä, että nainen haluaa olla erossa rutiineista ja arjesta. Naiset eivät mieti mitä voivat tehdä ja mitä eivät, vaan miettivät ennemminkin mitä haluavat tehdä. Naisia ei enää aliarvioida, päinvastoin. Uskon, että tasa-arvon aika on täällä.

Missä mennään?

Olen viemässä elokuussa melkein 60 ihmistä vaeltamaan. Heistä miehiä on kolme. KOLME! Naiset ovat ottamassa ulkoilmaelämää rytinällä haltuun. En voisi olla enempää mielissäni. Naiset kaipaavat luontoa, omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse ottaa vastuuta muista kuin itsestään. Naiset haluavat olla yksilöitä, joiden sukupuoli ei tee heistä automaattisesti heikompia. Naiset eivät häpeile kysyä neuvoja, he ovat avoimia ottamaan ohjausta vastaan. Naisten luontainen organisointikyky ja kokonaiskuvan kartoitus ovat hyviä ominaisuuksia nimenomaan retkeilyn ja vaelluksen harrastamiseen. Olen myös sitä mieltä, että naiset osaavat loistavasti asettua kanssavaeltajan kenkiin, huolehtivat, että kaikilla on kaikki hyvin.

IMG_2814

Kala tarttuu myös naisen koukkuun.

Mitä hyötyä siitä on?

Suomessa puhutaan paljon siitä, että naiset eivät hakeudu johtotehtäviin tarpeeksi. En usko olevani ihan täysin hakoteillä, jos ennustan tämänkin olevan murroksessa viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Ainakin itselleni vaellus harrastuksena on antanut paljon. Olen itsevarmempi. Kun vaeltaessa huomaan pärjääväni tilanteessa kuin tilanteessa, saan varmuutta myös muihin työhommiin. En pelkää tarttua haasteisiin. Olen oppinut näkemään pienet palaset omina erillisinä osioinaan, mutta tiedän, miten niistä syntyy hieno kokonaisuus. Mikään idea ei tunnu mahdottomalta, ei edes sellainen, jonka toteutus vaatii paljon työtä ja uuden oppimista. Koska sitä retkeily on; jatkuvaa uuden oppimista! Olosuhteiden vaihtuessa kaikki muuttuu. Eri varusteilla sama reitti on täysin uusi kokemus.

Vaeltaminen ja koko outdoorelämä voi parhaimmillaan antaa elämään aivan uusia eväitä. Se voi tehdä hiljaisesta taka-alan puurtajasta kirkkaan johtotähden tai opettaa itseään esiin nostavalle nöyryyttä. Luonto opettaa, että hiljaa hyvä tulee. Kyynärpäätaktiikka ei auta, vaan kaikki osa-alueet on oltava kunnossa.

Itselleni on ihan sama, kumpaa sukupuolta kukin on. Kaikki erilaisia, mutta luonnossa tasa-arvoisia. Toivottavasti sen myötä myös muuallakin. Olen saanut lukemattoman määrän viestejä naisilta, jotka ovat kertoneet minun inspiroineen heitä ja antaneen rohkeutta omien haaveiden toteuttamiseen. Välillä olen lukenut viestejä tippa linssissä. Jos innostan yhdenkin naisen löytämään rohkeutta lähteä etsimään itseään vaeltamalla, olen maailman onnekkain ihminen. Koen silloin saavani parhaan mahdollisen palkinnon siitä, mitä teen.

Kiitos naisista laulaa myös Samae Koskinen.

Blogijuttuja, Liebster Award

Olen huono näissä, mutta yritän. Minun blogiani kehuttiin ja haluan sen vuoksi vastata samalla mitalla. Sain kunnian blogista nimeltä Fangirl Quest, käykää katsomassa! Olen seurannut ja huokaillut ihastuksesta blogin kirjoittajien Tiian ja Satun touhuja jo vuosia. Vaikka kiinnostuksen kohteemme hieman eroavat toisistaan, on meillä molemmilla kuitenkin yhteistä ainakin upeat luontokohteet ja voimakas ihailu niiden kauneutta kohtaan.

liebster-award-logo-1

Vastaan nyt minulle esitettyihin kysymyksiin.

  1. Miten minusta tuli matkabloggaaja. -Aika sattumalta. Aloin kirjoittaa blogia joskus 9 vuotta sitten, mutta kun aloin enemmän liikkua luonnossa, aloin kirjoittaa enemmän siitä. Kuukausi yksin erämaassa blogi ei ole kovin vanha, mutta se on minulle tärkeä. Se alkoi, kun olin käynyt kuukauden yksinvaelluksella ja halusin tarinoilleni ihan oman paikan.

img_7108

2. Mikä on parasta bloggaamisessa? -Kirjoittaminen! Olen tykännyt siitä aina. Tykkään laittaa tuntoni sanoiksi, innostaa muitakin lähtemään ja tekemään. Olen myös saanut niin paljon palautetta, joka on saanut välillä tuntemaan kuin roska olisi menossa silmään.

3. Huonointa bloggaamisessa? -Joskus on tullut tunne, että pitääkö minun kirjoittaa säännöllisemmin ja enemmän. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos minulla ei ole mitään kerrottavaa, en ala väkisin tikusta asiaa keksimään. Haluaisin osata paremmin monia asioita, kuten kuvankäsittelyä, hallita näitä kaikkia atk-juttuja. Olen enemmän käytännön tekijä, haluan kirjoittaa retkien takia enkä retkeillä juttujen takia.

20160629_132008

4. Paras kätevä reissuvinkki? -Älä ahnehdi. (Enkä nyt puhu kuvan kurkusta, joka on paras mahdollinen melontareissujen eväs!)

5. Kohde, joka on aliarvostettu, mutta joka on ollut todella hieno? -Erään joen mutka tuntureiden juurella Paistunturin erämaassa. Ei sinne ole polkuakaan. Paikka oli kaunis, koin voimakkaan tunteen, että olen perillä.

IMG_7926

6. Valitse joku reissukuva, johon liittyy hyvä tarina ja kerro se.

IMG_7627

Tämä kuva on otettu itselaukaisimella ensimmäisellä pitkällä vaelluksella. Olin joutunut muuttamaan suunnitelmia, olisi pitänyt harmittaakin, mutta voiko olla allapäin tällaisessa paikassa? Edessä näkyi Tenon ja Vetsijoen risteys, istuin Barsi tunturin huipulla ja mietin, että ehtisin vielä tien varteen ennen iltaa. Jäinkin siihen. Teltalle löytyi tasainen paikka ja aurinko paistoi. Makasin auringossa alusvaatteisillani, ihailin maisemaa ja mietin seuraavaa päivää. Postissa odotti täydennyspaketti, kylillä pitsa ja kylmä lonkero. En olisi silti halunnut ihmisten ilmoille, olin nauttinut yksin olemisesta niin paljon. Annoin itselleni päivän aikaa sopeutua ajatukseen, että maailmassa on muitakin kuin minä ja tunturit.

7. Yksi ohje sille, joka harkitsee matkablogin aloittamista. -Ole aito! Matkusta matkojen, älä bloggaamisen takia. Etsi ainakin joku ihan oma kulma tarttua asioihin.

8. Pelottava kokemus, jota et ikinä unohda? -Erttetvarrin poroaidalla suopöllön kanssa kohtaaminen. Se kaarteli telttani ja minun yläpuolella, istui sitten hetkeksi aidalle minua vastapäätä. Pöllön tuijotus meni takaraivostani läpi. Kun pöllö lähti, näin kaukana karhun tai ahman, en ollut varma kumpi se oli. Pian pöllö tuli takaisin. Se kiersi aikansa rinkiä yläpuolellani, teki sitten syöksyn suoraan kohti! Heittäydyin teltan absidiin, vedin oven kiinni ja join aperitiivipullosta pitkiä kulauksia. Minulla oli tunne, että henget ovat ottaneet eläinten muodon ja halusivat häätää minut pois. Ajattelin, että jos karhu raatelee minut ja pöllö nokkii vielä silmätkin päästä, on minun mukavampi olla pienesti päissäni. Aamulla lähdin vähin äänin paikalta ja söin aamiaisenkin vasta monta kilometriä myöhemmin…

9. Kaunis matkamuisto, jonka haluat jakaa muille? -Jokaisella reissulla olen kokenut jotain hienoa ja kaunista. Joskus reissu on ollut lyhyt, johonkin ihan lähelle. Yksi ihana muisto on viime talvelta. Olin ollut alamaissa ja yhtäkkiä alkoi sataa lunta tiskirätin kokoisilla hiutaleilla. Koko maailma muuttui hetkessä valkoiseksi. Laitoin kuulokkeisiin soimaan Detektivbyrån musiikkia ja lähdin kävelemään läheiseen vanhaan kuusikkoon. Tunsin olevani pieni lapsi, joka seikkailee sellaisen matkamuisto hiutalepallon sisällä. Pyydystin kielellä lumihiutaleita. Alakulo jäi metsään. Musiikki teki pienestä luontoretkestä matkan lapsuuteen, jossa ei ollut huolia, vain pelkkää iloa.

IMG_6025

10. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? -Uusissa seikkailuissa! Silloin lapseni ovat jo isoja, voin toteuttaa suurimman haaveeni. Aion viettää kokonaisen vuoden luonnossa, seuraan vuodenkierron paraatipaikalta jossain pohjoisessa. Teltta on kotini ja kirjoitan ylös kaiken kokemani ja näkemäni. Haaveilen myös siitä, että omistan reissupakun, mutta en kotia. Tienaan leipäni luonnosta, vien edelleen ihmisiä luontoon ja kirjoitan kokemuksistani. Haluaisin myös olla osana luontomatkailun kehittämistä, olla ottamassa ensiaskeleita kaikissa uusissa kuvioissa. Olen löytänyt keinon auttaa luontoa säilymään ja luontoyhteyden kadottaneita ihmisiä löytämään yhteyden uudelleen.

Kaikki hienot minulle tutut blogit olikin jo aikalailla saaneet kunnian, joten tässä vain muutama lisää. Ja nekin ovat retkeily- tai vaellusaiheisia:

Retkeilyblogi Rinkkaputki

Kean retki

Polku

Heidät kaikki tunnen henkilökohtaisesti. Olen viettänyt heidän kanssaan hetkiä luonnossa. Heiltä haluan kysyä samat asiat, mitä minultakin kysyttiin.

 

Nainen

Mitä minulle merkitsee se, että olen nainen? En tiedä helppoa vastausta.

Minulle ei koskaan sanottu, etten voisi tehdä jotain, koska olen nainen.

Ehkä siksi olen mikä olen.

IMG_3173

 

 

 

 

 

Vaellussauvat – luottokamat

Vaellan sauvojen kanssa monesta syystä. En tiedä miten asiat vartaloni kuoren sisään on aseteltu, mutta kun selässäni on rinkka, ei veri meinaa käsissä kiertää. Ja koska en varsinaisesti harrasta grammanviilausta, kertyy rinkkaan usein painoa paljon. Paljolla tarkoitan 25 kiloa, plus miinus 3. Ja mitä hevimpi lasti on selässä, sen kylmemmät sormet minulla on ilman sauvoja. (Ja nyt en kaipaa saarnaa siitä, miksi kannan niin paljon tavaraa mukana. Olen vain ihan tolkuttoman vahva, ha haa!)

img_5109

Sauvojen kanssa vaeltaessa veri kiertää, eikä käteni roiku toimettimana.

Sauvoista saan hyvin lisäapua rinteitä noustessa ja alamäissä polveni pääsevät vähemmällä, kun sauvat ottavat osan kuormasta kantaakseen.

img_2635

Sauvojen varaan on ihana taivuttaa ylävartalo lepäämään. Niihin voi nojailla, kuten työmies lapion varteen. Sauvat saa myös viriteltyä maastoon telineeksi, jossa voin kuivattaa kosteita vaatteita tai varusteita. Haaveilen myös vaellussauvoihin kiinnitettävästä lisäosasta, jolloin sauvat toimivat kamerajalkana.

img_9948

img_7990

Omat sauvani sain Partioaitasta kaksi vuotta sitten, kun olin valmistautumassa kuukauden yksinvaellukselleni. Suorastaan järkytyin sauvojen keveydestä, niiden olemassaolon voi melkein unohtaa, vaikka käveleekin ne käsissään. Sauvat painavat 365 grammaa pari.

img_6429

Hiilikuituiset Black Diamond Distance FL sauvat taittuvat kolmeen osaan. Ne voi säätää ensin haluamansa mittaisiksi, kasata uudelleen ja uudelleen vain yhtä nappia painamalla. Sauvojen kuljettaminen on helppoa, ne ovat kasattuna vain 40 cm pitkät.

img_6430

Sauvani ovat olleet kaksi vuotta käytössä ja niillä on vaellettu reilut 2000 kilometriä. Ovat siis olleet kovassa käytössä… Uudet kärkiosat tilattiin nyt Shelbyltä ja vaihdettiin, koska toinen kärki katkesi miehen 1200 kilometrin vaelluksella. Uudet kärjet/sommat maksoivat 4 euroa, joten korjaaminen kannatti. Muuten sauvoissa ei ole ilmennyt mitään sanottavaa kulahtamista.

img_6427

Olen ollut sauvoihin todella tyytyväinen. Ne ovat keveyteensä nähden todella tukevat. Ainoastaan kovissa virtapaikoissa tuntuu siltä, että joen ylittämiseen kaipaisi järeämpää sauvaa; hiilikuitusauva alkaa väpättämään virrassa.

img_2752

img_6428

Jokien ylityksiä varten olen laittanut toiseen sauvaan teipillä merkit vaelluskengän varren kohtaan ja polven korkeudelle. Saan tutkittua ylitettävän veden korkeutta helposti ilman arvailuja. Tämän superhyvän vinkin sain kerran vaelluksella vastaantulleelta kävelijältä, kiitos siitä!

Sauvat olen saanut sponsoriapuna vaellukselle, mutta tämä ei ole kaupallista yhteistyötä. Ostaisin samanlaiset heti, jos nuo joskus menevät rikki. Katsotaan ensin montako tuhatta kilometriä ne vielä jaksavat kulkea…

Sauvoja myy ainakin Partioaitta hintaan 159€.

BlogiRentkiRent_FI

 

 

Vaellushousut – luottovaruste

img_5112

Ylivoimaisesti ja ehdottomasti suurin suosikkini vaellusvaatteista kautta aikojen on Keb housut. Olen aiemminkin käyttänyt Fjällrävenin housuja, mutta Kebit jalkaan laitettuani olen tuntenut oloni mukavaksi niin vaelluksilla kuin arjessakin. Ja arjella tarkoitan kaikkea muuta kuin metsässä oleskelua.

img_2635

Pidän Kebeissä monesta asiasta. Parasta on ehkä kuitenkin joustavuus. Olen aikamoinen kyyköttelijä. Tykkään olla kyykyssä, istua jalat koukussa, istua jalkojen päällä, risti-istunnassa, milloin mitenkin. Kebit antavat tähän mahdollisuuden ilman työmiehen vaon vilkkumista tai tunnetta, ettei veri kierrä.

img_2430

Pidän myös housujen sivuissa olevista tuuletusaukoista. Välillä tulee kuuma ja Kebeissä saa säären ja reiden kohdalta lahkeet ”auki”. Tuuletus toimii, eikä tarvitse alkaa katkomaan lahkeita tai vaihtamaan shortseja. Ja jos kulkee risukossa tai varvikossa, suojaa lahkeet kuitenkin ihoa riittävästi, vaikka tuuletusräppänät rehottavatkin auki. Joskus unohdan ne auki ja kuljeskelen ihmisten ilmoilla vähän omituisen näköisenä. Pitäisi varmaan opetella joku muistisääntö; avaimet, rahapussi, vetoketjut…

img_1858

Kebeissä yksi hyvä ominaisuus on myös taskujen sijoittelu. Kännykkä mahtuu reisitaskuun, eikä se jää reiden sivulle, jolloin kyykötys ja istuminen vaikeutuu. Taskuihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Reissuilla minulla on yleensä toisessa paketti nessuja tai vessapaperia ja toisessa puhelin ja karttatuloste. Olen myös kerännyt taskuihin kiviä rannalta, niitä mahtuu yllättävän paljon…

img_4425

Ennen pidempiä reissuja vahaan G1000 kohdat kunnolla vedenpitäviksi. Stretch kohdat hengittävät, joten vahaa voi laittaa reilulla kädellä. Housut eivät myöskään likaannu niin helposti, kun ne on vahattu huolella. Takapuoli ja polvet erityisesti tulee aina vahattua paksusti, koska ne likaantuvat herkimmin.

img_4772

Kebeissä on paljon värivaihtoehtoja, mutta punaisesta on tullut minulle jo normi. Vuoden miltei päivittäisen käytön jälkeen olen jopa harkinnut, että hommaisin toiset samanlaiset ja samanväriset. Voisin käyttää toisia erällä ja toisia muuna aikana. Tällöin ei tarvitsisi pestä housuja niin usein ja vaha säilyisi pinnassa kauemmin..

Vuoden käytön aikana en ole huomannut housuissa mitään vikoja tai kulumia. Väri toki haalistuu ajan saatossa, etenkin jos pesee paljon. Olen yrittänyt pestä mahdollisimman harvoin muutenkin ulkoiluvaatteita, harrastan tuulettamista ja pelkkien likaisten kohtien pesua.

Painoni sahaa vaellusten aikana/johdosta plus miinus viisi kiloa. Välillä housut ovat ”täynnä” ja välillä vähän tyhjempänä. Stretchin ansiosta sekään ei haittaa. Kunhan ostovaiheessa pitää huolen, ettei osta mitään tavoitehousuja tai muuten vaan liian pieniä, niin housut ovat erittäin mukavat jalassa.

Olen käyttänyt housuja paljon läpi vuoden, ne eivät mielestäni ole pelkät kesähousut. Kun alle mahtuu merinopitkikset, lämpöä voi säädellä. Hiihtäessä joustokohdat hoitavat ilmastoinnin. Kovin kipakassa pakkasessa niistä kyllä tulee kylmä läpi, joten ei ehkä ihan kovilla pakkasilla mikään ykkösvalinta ulkoiluun.

20160418_180327_pano

Kuva:Heikki Sulander

Pidän siitä, että ihmisestä näkee päälle mikä hänen elämässään on tärkeää. Retkeily on onneksi sen verran kovassa suosiossa, ettei ihan hulluna pidetä, vaikka vaellushousut jalassa pitää luentoja ja liikkuu mitä erilaisemmissa tapahtumissa. Mukavuus, käytännöllisyys ja tyylikkyys yhdistyvät näissä housuissa mielestäni täydellisesti!

BlogiRentkiRent_FI

Pakkaspäivän kanakeitto

img_6153

Hiihtoreissulla oli mahtava tilaisuus kokkailla oikein kunnolla, kun ahkiossa kulki mukana kaikki tarpeellinen. Otimme mukaan kätevän kaksi kaasupoltinta omaavan Primuksen keittimen, joten ruuan sai sähäkästi valmiiksi.

img_6161

Esivalmisteluja tein kotona reippaasti. Kiristyvässä pakkasessa ei ole mukavaa alkaa palelevin sormin pilkkomaan, joten silppusin kaikki juurekset valmiiksi ja paistoin ja maustoin kanasuikaleet. Leivoin myös porkkanarieskoja.

Porkkanat, sipulit, purjot ja suippopaprikat (mielestäni täydellinen kasviskombo, joka sopii ihan kaikkeen) suikaloin aika ohuiksi, että kypsyvät nopeammin. tämä säästää kaasua ja nuotiolla kokkaillessa puita. Kasvikset laitoin kolmen litran Tuplis-pussiin.

Kanasuikaleet maustoin kurkumalla, currylla, suolalla ja mustapippurilla. Roiskautin joukkoon vähän cayennepippuriakin, koska pakkasella tulinen ruoka lämmittää ihanasti. Kanat pakkasin puolen litran Tuplikseen.

Rieskat kulkivat mukana kätevässä Vetsku-pussissa, joka on helppo avata ja sulkea vaikka rukkaset kädessä.

img_6162

Ensimmäisenä lorautin kattilaan oliiviöljyä, jonka päälle heitin kasvikset. Hämmentelin niitä jonkun aikaa, lisäsin pienen tilkan vettä ja jatkoin hämmentelyä. Kuskaan talvella kuumaa vettä termarissa myös ruuanlaittoa varten. Se säästää kaasua, kun ei tarvitse ihan kylmää vettä alkaa keittämään.

img_6164

Kun kasvikset ovat vähän ”vajuneet” hämmennellessä, on aika laittaa sekaan voimakkaasti maustetut kanat. Niistä mausteet sekoittuvat koko keittoon.

img_6174

Kun kanat on sekoiteltu keittoon, voi vettä lisätä sen verran, että ainekset peittyvät. Sitten vaan annetaan porista.

img_6178-001

Keiton kiehuessa lämmitin rieskoja paistinpannulla.

img_6179

Kun porkkanat tuntuivat pehmenneen, kaadoin joukkoon purkillisen kookoskermaa. Ripottelin vielä vähän suolaa ja pippuria ennen viimeisiä hämmentelyjä.

img_6181

img_6183

Keltainen ja vähän tulinen keitto toi mukavasti lämpöä kipakkana pakkaspäivänä. Kunnon annosten jälkeen jaksoi hiihdellä vähän lisää.

img_6247

Eskimon Tuplis pussit ovat vahvempia kuin perus pussit ja niissä on kaksinkertainen sulku. Ainekset säilyvät hyvin pussin sisällä. Pakkaan niihin vaelluksilla ruuat, puhelimen, varavirtapankin, kameran akut, tulitikut ynnämuut. Pesen pussit yhä uudelleen ja uudelleen. Lyhyemmillä ruokaretkillä kaikki kulkee Tupliksissa kätevästi.

Vetskut ovat taas käteviä, kun pussia tarvitsee avata ja sulkea usein. Erityisesti tykkään niistä talvivaelluksilla, kun pikkupurtavaa on saatava helposti vaikka hanskat kädessä.  Likaiset astiat laitan päiväretkillä yleensä Vetskuun ja tiskaan vasta kotona. Kätevää!

Kanakeitto kolmelle

  • 1 iso sipuli
  • 20 cm pätkä purjoa
  • 3 porkkanaa (itse suosin kotimaisia multaporkkanoita, niissä on parhaiten makua)
  • 1 suippopaprika
  • maustamattomia kanasuikaleita
  • oliiviöljyä
  • kookoskermaa 2 dl
  • vettä noin 0,7 litraa – 1 litra
  • kanojen maustamiseen: kurkuma, cayennepippuri, mustapippuri, curry, suola
  • suolaa + pippuria

Juttu on tehty yhteistyössä Eskimon kanssa.

Primuksen Onja keitin on lainassa kuvausta varten.

Sata lasissa

Suomen juhlavuoden kunniaksi ja Suvi Höydènin blogin innoittamana tein sadan asian listan, mitä aion tehdä Suomi100 hengessä. Kaikki asiat tapahtuvat kotimaan kamaralla. Aion nauttia luonnosta täysillä, sata lasissa. Aion viedä luontoon uusia ihmisiä, kannustaa retkelle, opetella uusia taitoja ja palauttaa mieleen vanhoja.

img_6874

Tärkeintä on nauttia!

Sata asiaa 

  1. Hiihdän kaamoksessa
  2. Hiihdän Paistunturin erämaassa
  3. Nukun järven jäällä ilman telttaa
  4. Nukun teltassa entistä enemmän
  5. Vien ihmisiä luontoon
  6. Kiipeän tunturin huipulle
  7. Luen kotimaisen klassikon
  8. Uin joessa
  9. Uin järvessä
  10. Uin meressä
  11. Istun laiturilla ja uitan varpaita
  12. En vietä juhannusta kotona
  13. Saunon rantasaunalla
  14. Osallistun/pidän mökkibileet
  15. Juon oluen Jyväskylän Harjulla
  16. Syön herneitä suoraan puskasta
  17. Ostan torilta mansikoita
  18. Käyn uudessa kansallispuistossa
  19. Kerään roskia luonnosta
  20. Kävelen paljain jaloin sateessa
  21. Melon varhaisen aamun usvassa
  22. Melon tyynenä kesäyönä
  23. Paistan muurinpohjalettuja
  24. Kerään mustikoita
  25. Vaellan UKK-puistossa
  26. Opiskelen asioita saamelaisuudesta
  27. Kuuntelen enemmän kotimaista musiikkia
  28. Keitän pihkasalvaa
  29. Kävelen paljain jaloin rantakallioilla
  30. Kerään kukkakimpun
  31. Makaan sammalpedillä
  32. Vaellan Salamajärven kansallispuistossa
  33. Patikoin Isojärven kansallispuistossa
  34. Vaellan Kaldoaivin erämaassa
  35. Nukun yön ulkona eri ystävän kanssa kuin yleensä
  36. Opettelen uusia tapoja olla luonnossa
  37. Ongin mato-ongella
  38. Ongin tenkaralla purosta
  39. Opettelen perhokalastusta
  40. Sidon perhon
  41. Soudan
  42. Paistan tikkupullaa nuotiolla
  43. Joogaan metsässä
  44. Kuivatan lakanat ulkona
  45. Juoksen 10km
  46. Kävelen 35km
  47. Kerään kauniita rantakiviä
  48. Nukun teltassa järven jäällä
  49. Istun suon reunalla ilta-auringossa
  50. Vien ystävän telttaretkelle
  51. Juon viiniä metsässä puun runkoon nojaten
  52. Teen luksusruokaa hienossa luontokohteessa
  53. Syön mangomelonijäätelötötterön
  54. Kerään karpaloita kirpeänä syyspäivänä
  55. Syön uudessa ravintolassa
  56. Tanssin kuin ei olisi huomista
  57. Syön konvehteja
  58. Juon kahvit jyrkän kallion reunalla
  59. Pelkään vähemmän
  60. Annan itsestäni enemmän
  61. Kokeilen uutta harrastusta
  62. Luen kotimaista runoutta
  63. Tarkkailen lintuja
  64. Syön villiyrttejä
  65. Juoksen metsäpolulla
  66. Luen sankaritarinoita teltassa
  67. Järjestän suomalaisen illan
  68. Käyn sisävesiristeilyllä
  69. Laulan karaokessa klassikon
  70. Valitsen kotimaisen vaihtoehdon vihanneshyllystä
  71. Kasvatan yrttejä
  72. Kasvatan sipuleita
  73. Herään katsomaan auringonnousua
  74. Vietän joulun jossain muualla kuin kotona
  75. Käyn Litku Klemetin keikalla
  76. Käyn silittämässä lampaita
  77. Käyn huvipuistossa
  78. Teen eväsretken
  79. Hemmottelen itseäni
  80. Hemmottelen minulle tärkeitä
  81. Kirjoitan kirjan
  82. Nukun taivasalla kesäyön
  83. Vietän aikaa ystävien kanssa enemmän
  84. Juoksen mekko päällä
  85. Teen kukkaseppeleen
  86. Vaellan yksin Lapissa
  87. Kahlaan jääkylmässä vedessä
  88. Hyppään laiturilta järveen
  89. Käyn ennestään vieraassa kaupungissa
  90. Tilaan kahvilassa ison leivoksen
  91. Kiipeän puuhun
  92. Lämmitän saunan
  93. Otan tatuoinnin jossa on minulle tärkeä paikka
  94. Syön mämmiä
  95. Teen karjalanpiirakoita
  96. Käyn taidenäyttelyssä
  97. Teen asioita joista tulen iloiseksi
  98. Haastan itseäni enemmän
  99. Kiitän niitä jotka kiitoksen ansaitsevat
  100. Matkustan yöjunalla pohjoiseen

img_8199

Mitä sinun listassasi olisi?

Talvivaelluksen testireissulla

En tykkää yllätyksistä vaelluksilla. Tykkään siitä, että kaikki on käytännössä testattua ja kokeiltua ennen isompia reissuja, mieluiten monenlaisissa keleissä jos vain mahdollista. Lähiluonto on näille testireissuille vallan mainiota temmellyskenttää.

img_6234

Huhtikuun ensimmäinen viikko hiihdetään kolmen hengen retkikunnalla Paistunturin erämaassa. Porukka on sama, jolla olemme hiihtäneet Salamajärvellä pari vuotta sitten. Olemme tunteneet ikuisuuden, joten reissuilla ei tule eteen tilannetta, ettei kehtaisi sanoa jotain. Myös huumori kukkii, mikä on tärkeää etenkin hankalina päivinä.

img_6153

Tänä viikonloppuna pääsimme kokeilemaan talvitelttailua Paistunturit mielessä. Vaikka hiihtomatka ei kovin kummoinen ollut, tunnelmaa riitti. Kolmas retkikuntalainen tutustui telttakääröön, teltan pystytykseen ja keitinlaatikkohommiin käytännössä. Aiemmalla yhteisellä reissulla nukuimme laavuissa ja autiotuvissa.

img_6181

 

Kävimme yhdessä läpi hiihtovaelluksen rytmiä, suunnittelimme ruoka-asioita ja mietimme miten reittimme etenisi. Testasimme lumensulatusta bensakeittimellä ja aamupalavesien keittelyä trangialla talvikaasulla. Päätimmekin ottaa vaellukselle mukaan sekä bensakeittimen että trangian kaasupolttimolla, silloin ruokaa voi alkaa valmistamaan samalla, kun yksi sulattelee lumia.

Jokainen huolehtii reissulla omat aamiaisensa ja lounaansa, mutta päivälliset ovat yhteisiä. Valmistan ainakin kolme ruokaa niin, että vakumoin valmiit ruuat tiiviisti. Jos hiihtopäivä on ollut raskas, ei ruuan valmistamiseen kulu aikaa, vaan sen voi saada syötävään kuntoon pelkällä lämmittämisellä.

img_6224

Testireissu oli suksee. Pääsimme valoisaan aikaan tekemään ruokaa ja pystyttämään teltan. Talvikartanona toimii Fjällräven Akka Endurance 4. Molemmissa päädyissä on eteiset ja tilaa riittää! Kolmestaan teltta on juuri hyvä! Teltta pystytettiin suolammen jäälle vasaran ja naulojen avulla. Lunta oli niin vähän, ettei suksia, sauvoja tai lumikiiloja voinut käyttää.

img_6215

20170210_203745

Kun pakolliset hommat oli hoidettu, kävimme hiihtelemässä ilman varusteita pienen lenkin. Pakkanen kiristyi iltaa kohden, taivas kirkastui ja valtava kuu nousi valaisemaan yötä. Istuimme teltassa jutellen tulevasta reissusta, varusteista ja tulevista retkikunnan haaveista. Puolen yön maissa uni voitti ja Moskukin tuli jalkoihin nukkumaan.

20170210_181451

img_20170211_141516_862

 

Aamulla maisema oli kuin sokerihuurrettu. Teltta käärittiin rullalle, kamat pakattiin ahkioihin ja hiihdettiin kotiin. Tulevaa reissua odotetaan nyt ehkä vielä innokkaammin kuin ennen.

20170211_105959

Nukkumassa Päijänteen jäällä

Outdoor Siskojen perinteinen tammikuun hiihtovaellusviikonloppu oli taas. Tänä vuonna kohteeksi äänestettiin Leivonmäki, mutta aivan loppumetreillä lumenpuutteen vuoksi kohteeksi vaihtuikin Päijänteen kansallispuisto. Jäällä voisi hiihtää, oli lunta tai ei.

Itse en päässyt lähtemään vielä perjantaina, joten liityin porukkaan vasta lauantaiaamuna. Kanssani samaan lähtöön tuli kolme muutakin naista, yksi vielä ilmoitti tulevansa perässä. Padasjoen satamasta lähdimme hiihtämään kymmeneltä aamulla. Lunta ei ollut yhtään.

img_6075

Hiihdimme kohti Vähä Haukkasaloa, jossa edellisiltana lähteneet meitä odottivat. Seurasimme Postihiihdon merkattua reittiä, että voimme olla varmoja jäästä. Kaikilla oli kuitenkin naskalit kaulassa.

Kun porukka oli kasassa, hiihdimme kaikki yhdessä Lietsaareen lounaalle. Aurinko helli. Jätimme ahkiot ja sukset rantaan ja menimme auringon puolelle kapean kannaksen yli. Makuualustan päällä oli kiva istua ja nauttia lounasta ruokatermarista. Tuumin ääneen kesken syönnin, miten mukavaa on olla porukalla hiljaa. Kukaan ei puhunut mitään, kaikki söivät hiljaa auringossa.

16174449_1808191679433705_939674480472470430_n

img_6099

Kun olimme lähdössä, ei myöhästynyttä lähtijää näkynyt vieläkään. Hänen puhelimensa oli kiinni. Meillä alkoi olla huoli, joten kolme meistä lähti hiihtämään takaisin lähtösuuntaan perässä lähtenyttä vastaan. Hiihdimme melkein Vähä Haukkasaloon asti. Siellä tapasimme hiihtäjän, joka oli ihmeissään huolestamme. Puhelin oli sammunut kylmässä kelissä ja aurinkoinen keli oli saanut hiihtäjän fiilistelemään ja hiihtelemään verkkaisesti. Meidän huolestuneet ylimääräiset sydämentykytykset loppuivat ja käännyimme kaikki yhdessä kohti Kelvennettä.

img_6104

Jää oli hieno. Vaikka suksista ja ahkiosta kuuluikin korvia huumaava meteli karhealla jäällä liukuessaan, vaivuin johonkin transsiin verrattavaan tilaan. Tuijotin alati vaihtuvia kuvioita jäässä, rytmitin hiihtoa jään tasaisuuden mukaan tasatyönnöillä ja vuorolykkäyksillä. Ylitin umpeen jäätyneitä railoja, ne kulkivat kuin valkoiset suonet pitkin tummaa jäätä. Välillä jäässä oli erimuotoisia pieniä jäälaattoja, jotka olivat jäätyneet hienoiksi kuvioiksi. Kun jäällä oli pienikin alue lunta, hiihdin sitä pitkin ja nautin lumen ääniä vaimentavista vaikutuksista.

img_6142

img_6114

Hiihdimme Kelvenne nimiseen saareen. Lunta oli juuri ja juuri nimeksi rannan tuntumassa jään puolella. Pystytin teltan nopeasti ennen pimeää. Telttana oli ”kartano”, koska olin luvannut tarjota yösijan parille teltattomalle. Telttaa ei olisi saanut jäätyneelle paljaalle hiekkarannalle pystyyn, joten laitoin sen jäälle. Sain lainaksi nauloja ja vasaran, jotka olivat ainoa kiilausmahdollisuus. Olin nukkunut jäällä ainoastaan kerran aiemmin, se oli Ankarat Avotunturit johdatuskurssilla pari vuotta aiemmin.

img_6119

Mukana minulla oli uusi keitinlaatikko. En keitellyt kuitenkaan teltassa, vaan rannassa muiden kanssa. Olin tehnyt kotona tulisen kasvissoossin valmiiksi vakuumiin, lämmitin sen tortillojen täytteeksi bensakeittimen hurinassa. Keittimiä oli 12 kokkailijan joukossa monenlaisia, jotkut kokkailivat nuotiolla. Muutama nainen oli tuonut polttopuita ahkioissaan, Päijänteen kansallispuiston sivuilla oli kerrottu, että puut ovat vähissä ja paikoin täysin loppuneet.

img_6123

img_6121

Illalla nuotiolla juttu luisti. Jossain vaiheessa kuitenkin uni alkoi painaa ja porukka vetäytyi kuka mihinkin nukkumaan. Makuupaikkoja oli moneen lähtöön. Suurin osa nukkui teltoissa, mutta oli siellä myös riippumatossa koisija ja männyn oksien suojassa taivasalla nukkujakin. Kaksi siskoista nukkui tyhjässä puuliiterissä! Itse nukuin teltassa makeat unet.

16298644_10154945247352103_2205766448953394189_n

img_6131

img_6144

Aamulla keitin kahvivedet ja nalgenellisen teetä kotimatkalle. Hiihdimme suorinta reittiä taas Vähä Haukkasaloon lounaalle ja siitä Padasjoen satamaan. Matkalla keli oli harmaa, mutta maisemassa oli niin monta harmaan sävyä kuin vain voi kuvitella. Harmaa on hyvä väri ja se teki maisemasta taideteoksen. Perillä oli tyytyväinen olo siitä, että päätin lähteä retkelle. Luonto ja samanhenkinen seura tekevät ihmeitä kerta toisensa jälkeen.

 

Oma napa jäi kotiin

Retkeillessä ja vaeltaessa pitkin kansallispuistoja ja erämaita, on tullut väkisin huomattua, miten erilaista suhtautuminen toisiin ihmisiin on siellä, kuin arkielämässä. Ja juuri tuon asian takia tuntuu siltä, että retkeilyn ja vaeltamisen ansiosta olen saanut elämääni paljon uusia, mielettömän mukavia ja epäitsekkäitä ihmisiä.

img_9163

Kun kerran Kaldoaivin erämaassa haistoin savua, lähdin suorastaan juoksemaan kuin ajokoira hajua kohti. En ollut tavannut ihmisiä varmaan yli viikkoon, olin yksin liikenteessä Suomen suurimmalla erämaa-alueella. Vaellusta oli takana jo pari viikkoa. Näin kaksi miestä kahvittelemassa ja menin juttelemaan. Minulla oli puheripuli, mutta heillä oli paljon kysymyksiä, kuten että mitä nainen tekee yksin keskellä erämaata. He olivat uskomattomia, antoivat minulle ottiuistimen lisäksi kahvia, makeisia ja hyviä nauruja. He halusivat välttämättä kantaa rinkkani joen yli ja näyttivät askel askeleelta mistä joki on helpoin ylittää.

Olen nähnyt autiotupaan yömyöhällä saapuneen nuoren miehen, jolla oli jalassaan varvasläpökkäät. Hänen vaelluskengistään oli pohjat irronneet kokonaan. Niitä sitten yhdessä liimailtiin makuualustan paikkatarpeilla, puristettiin kädessä vuorotellen koko autiotuvan porukan voimin. Aamulla kengät olivat kunnossa ja matka saattoi jatkua.

Olen lainannut lenkkareitani kaksi minuuttia tuntemalleni naiselle, jonka kantapään rakot eivät antaneet huiputtaa tunturia vaelluskengät jalassa. Olin jo nähnyt huipulta avautuvat maisemat ja ajattelin, että jos mitenkään voin auttaa häntäkin ne näkemään, on se pelkästään hieno asia.

img_9188

Olen nilkuttanut kipeällä jalalla 80 kilometrin matkan kivikkoista vaellusreittiä pitkin. Minulle ennalta tuntematon mieskaksikko tarjoutui auttamaan, ottamaan osan kamoistani kantoon. Kun kieltäydyin kohteliaasti, he jäivät aina mutkan taa odottamaan ja katsoivat, että pärjään varmasti. He myös ostivat minulta suklaalla retkitarinoita, koska minulta tuo ruskea kulta oli loppunut jo viikkoa aiemmin.

Näitä tarinoita on lukuisia. Jokaisen reissun jälkeen olen kiitollinen kaikista kohtaamisista, sillä ne ovat opettaneet myös minulle lisää siitä, miten kanssaeläjiä tulisi kohdella. Kun ihmisellä on päällään vaellusvaatteet, selässä rinkka ja mielessään seikkailun maku, jää tittelit ja oma napa kauas kotiin. Jokainen on valmis auttamaan toistaan, antamaan vaikka vaatteet päältään, että toisella olisi hyvä olla.

img_9182

Jos vaelluksilla kokemani ja näkemäni avuliaisuus ja toisten ihmisten huomioonottaminen siirtyisi jollain ihmeen kaupalla arkeen, olisi täällä kaikilla hyvä olla. Sitä odotellessa minua ei mikään pidä poissa erämaista.