Kuukausi yksin erämaassa

Tuttavallisesti sanotussa Parispulkassa on monia hyviä puolia: keveys, pinottavuus, helppo huoltaminen ja hinta. Itse olen hiihtänyt kyseisen ahkion kanssa viime talvena noin viisi viikkoa, enkä vaihtaisi enää lasikuituahkioon. Makuja on kuitenkin monia, enkä väitä, että kaikki ovat kanssani samaa mieltä.

Olen iloinen, että olen päässyt kokeilemaan monenlaisia ahkioita! Ensimmäisen ahkioni tein pitkästä pilkkipulkasta, johon ompelin kangasosat ja tein kaiken alusta loppuun asti itse. Vetovaljaina toimi armeijan ylijäämäkaupasta ostettu tetsari, joka myös hoiti hommansa moitteettomasti. Ihan harmittaa, etten ole säästänyt noita varusteita, vaan laitoin kiertoon. Seuraava kokeilu on toivottavasti pian: ystävä tekee meille juuri ahkiota hiilikuidusta. Odotan jännityksellä!

Ahkio metsässä

Ristikkäisaisat ovat paras valinta metsämaastoon; kääntyminen ja mutkitteleminen on helppoa.

Tässä on raporttia siitä, miten voi tehdä itse suht helposti parispulkkaan ristikkäisaisat kaupasta löytyvistä materiaaleista. Lasikuidun sijaan on nyt käytetty alumiiniputkea, joka on edullista verrattuna lasikuituun, mutta kestää kuitenkin hyvin. Tätä kokonaisuutta on testattu ja hyväksi havaittu! Lue lisää

Tämä talvi yllätti. En yleensä sairastele, mutta nyt olen saanut oikein täyslaidallisen. Sen takia retkikuvat ja -kuulumiset on olleet vähissä. Lue lisää

Yhteistyössä Treeline

Kävin joku aika sitten Treeline liikkeessä lumiturvallisuusluennolla ja ihastuin paikkaan. Niin ei käy minulle koskaan ja nyt kävi. Siis että tykkäisin jostain kaupasta. En pidä shoppailusta, koska kaupoissa on aina ahdasta, tungosta ja liikaa hälinää. Yleensä suoritan ostosreissuni ajatuksella, että äkkiä sisään, tarvittavat kamat kassalle ja mahdollisimman pian ulos. Lumiturvallisuusillassa oli ihan sairaasti sakkia, mutta paikka ihastutti silti. Oli päästävä uudestaan rauhallisempana päivänä. Lue lisää

Luin joku aika sitten artikkelin, missä kerrottiin Ameriikan mantereella vallitsevista ongelmista äkisti nousseen luontomatkailubuumin takia. Juttu on kummitellut päässäni, joten suomennan siitä tärkeimmät myös teille luettavaksi. Myös Suomessa luonnosta on tullut paikka, johon yhä useampi haluaa mennä vapaa-aikaansa viettämään. Motiiveja on monenlaisia, kuten on luonnossa liikkujiakin.

En pidä itseäni pyhimyksenä tai sellaisena, josta joka asiassa pitäisi ottaa esimerkkiä. Jokainen syy mennä luontoon on varmasti yhtä tärkeä, ja pääasiahan on, että sinne mennään. Olen vain huolissani siitä, että luonnon hyvinvointi jää usein meidän ihmisten hyvinvoinnin jalkoihin. Liikun itse luonnossa paljon niin työni, kuin itseni takia. Minulle luonto, metsät, järvet ja tunturit tuovat mielenrauhaa. Olen levoton tyyppi, enkä missään muualla osaa rauhoittua ja päästää irti, kuin luonnossa. Lue lisää

Olen lähiaikoina käynyt useassa minulle ennalta tuntemattomassa retkikohteessa. Se on ollut antoisaa ja luonut ihan uudenlaista intoa tehdä tätä lisää. Minulla tietenkin on oma suosikkipaikkani, jonne haluaisin aina uudelleen, mutta en vertaa kaikkia muita paikkoja siihen. Suomi on täynnä hienoja alueita, erilaista luontoa täynnä. Jokaisesta löytyy omat vetovoimatekijänsä.IMG_4810 Lue lisää

Jokamiehenoikeuksien ansiosta suomalaisilla on erityinen luontosuhde. Saavutetuista oikeuksista on vaikea luopua, oli kyse mistä tahansa. Olen ihmeissäni seurannut kirjoitteua aiheen ympärillä. Jokamiehenoikeudet halutaan Unescon maailmanperintölistalle, mutta jotkut metsänomistajat haluaisivat rajoittaa oikeuksia koskemaan pelkästään valtion maita. Jotkut taas haluaisivat rajata oikeudet koskemaan vain suomalaisia.

received_1073338359413373 (1)

Jokamiehenoikeuksilla saa leiriytyä ja retkeillä vapaasti.

Oikeudet ovat olleet meillä aina, joskus paljon laajempinakin kuin nyt. Ennen oikeuksien piiriin kuului metsästys ja kalastuskin. En haikeile moisten etuuksien perään, metsästys- ja kalastuslupamaksuilla tehdään tärkeää työtä. Keskustelua seuranneena olen kuitenkin vähän huolissani oikeuksistani. Lue lisää

Pitkiä vaelluksia tehdään koko ajan enemmän. Vuoden aikana saa lukea useista reissuista, joissa kuljetaan monta viikkoa peräjälkeen pitkin erämaita ja retkeilyreittejä. Miksi tällaiseen ryhdytään? Mitä se antaa? Onko pitkä aika yhtäsoittoa vaelluksella jotenkin parempi vaihtoehto, kuin käydä usein lyhyillä pyrähdyksillä? Lue lisää

Laskin montako päivää olen vuoden sisällä viettänyt pohjoisessa. 112. Se on paljon. Ei ihme, että tunturit tuntuvat toiselta kodilta! Lue lisää

Vaellusruoka on useille vaikea mietittävä. Kun tehdään useamman päivän vaellus, olisi ruuan oltava kevyttä, mutta kaloririkasta samaan aikaan. Kaasuakaan ei haluaisi kantaa liikaa mukana. Olen itse taistellut aikani täydellisen vaellusruokasetin hiomiseksi, ja vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että oma suosikkikomboni on löytynyt. Lue lisää

20180826_175034

Olen ollut kotoa pois nyt 35 yötä ja päivää. Kun työt vievät toisiin paikkoihin, menen. Edessä on vielä reilu viikko. Lue lisää

7 päivää ja yötä vierähti Kaldoaivin erämaassa. Olen kulkenut asiakkaiden kanssa saman reitin jo kolmeen kertaan, mutta koskaan en siihen kyllästy. Aina teen muutoksia, seuraan säätä ja luen karttaa, kuuntelen asiakkaita ja etsin uusia paikkoja ihmeteltäväksi. Lue lisää

Taidan olla levoton sielu. Tai en vaan jaksa kaikkea ulkoista ärsykettä, mitä ympärillä normaalissa arjessa on. Se tekee levottomaksi.20180810174330_IMG_3694

Paras paikka minulle on puron vieressä, veden liikettä kuunnellen. Hyvältä tuntuu myös korkealla tunturilla, josta näen kymmenien kilometrien päähän, jossa pilvet tuntuvat olevan melkein käsin kosketeltavissa. Tulitikun raapaisu, nuotiopuiden ritinä, tulen ahnas humina, nekin äänet rauhoittavat. Tai kun sade ropisee teltan kattoon, silloin vaivun niin syvään rauhaan, että nukahdan ihan väkisin. Niin kävi viimeksi eilen. Lue lisää